Vilkaisu karttaan aiheutti matkareitin muutoksen. Rein virtasi autobahnin suuntaisesti kohti pohjoista, ja lautta joen yli olisi vain parin kilometrin päässä. Seuraava majoituspaikka oli varattu jo aiemmin päivällä, ja se olisi heti Sveitsin puolella vähän matkaan Bernistä eteenpäin. Pikku koukkaus ei vaikuttaisi matkantekoomme, ainakaan nyt iltapäiväruuhkan ollessa kiivaimmillaan.
Rein mainitaan historiallisissa lähteissä ensimmäisen kerran 100 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Roomalaiset tunsivat joen nimellä Rhenus, ja se toimi rajajokena Gallian ja Germanian välillä. Rein ja Tonava olivat pitkään Rooman valtakunnan pohjoiset rajajoet, jotka toimivat samalla myös tärkeinä kulkureitteinä niin ihmisille kuin tavaroillekin. Jokien leveät alajuoksut pitivät tehokkaasti tunkeilijat loitolla, mutta yläjuoksulla joki oli helpompi ylittää. Tunkeilijoiden varalta pidettiin tyypillisesti 5-10 legioonaa valmiudessa.
Rooman hajottua Rein päätyi Frankkien valtakunnan hallintaan, kunnes siitä tuli taas rajajoki Kaarle Suuren pojanpoikien jakaessa valtakunnan kolmeen osaan Verdunin rauhassa 843. Vuosituhannen vaihtuessa joki päätyi kokonaisuudessaan Pyhän Kreikkalais-Roomalaisen Keisarikunnan rajojen sisään. Westfalenin rauhassa 1648 Reinistä tuli pysyvä rajajoki Ranskan ja Saksan välillä, ja samalla päätettiin vapaasti kulusta jokea pitkin.
Rein muuttaa jyrkästi suuntaansa Baselin kohdalla. Ennen Baselia Rein virtaa idästä länteen, ja jatkaa matkaansa kohti pohjoista. Reinin polvi on syntynyt mannerlaattojen liikkeen ansiosta (aivan kuten Alpitkin), ja aiemmin Rein jatkoi matkaansa länteen ja virtasi Rhonen kautta Välimereen. Joki muutti suuntaansa muutama kymmenen miljoonaa vuotta sitten, kun Reinin hautavajoama syntyi Baselin ja Frankfurtin välille mannerlaattojen etääntyessä toisistaan. Reinin ja Rhonen välillä on edelleen vesiyhteys, tosin 1833 auennyt kanava on ihan ihmisten tekosia.
Basel on Sveitsin ainoa kansainvälinen satama. Tärkeää kauppaväylää on suoristettu urakalla sen jälkeen, kun Louis XIV päätti muuttaa joen juoksua vuonna 1685. Joen pituus on lyhentynyt hurjat 81 km 1800-lopulle tultaessa – alunperin 440 km matkasta on leikattu liki viidennes, ja esimerkiksi osuus Baselista Iffezheimiin on nykyisin kokonaan kanavoitu. Reinin suoristus ole kuitenkaan vain hyvä juttu – ainakaan ympäristön kannalta. Pohjaveden pinta on nimittäin laskenut paikoin yli 15 metriä, ja tulvatasankojen kuivatus viljelymaaksi on pahentanut tulvien vaikutusta.
Suosittelemme
Rein oli odotuksiani vaatimattomampi joki. Lauttamatka vastarannalle ei ollut kummoinen, eikä jonottaakaan tarvinnut. Eihän tästä legioona ole helposti yli mennyt, mutta silti odotin leveämpää ojaa.
Reinin vartta on leppoisa ajaa. Tiet D20 ja myöhemmin D52 ovat tyhjiä ja hyväkuntoisia. Alkumatkalla Rein, tai oikeastaan Alsacen kanava, välkehtelee kuljettajan puolella. Lukuisat vesivoimalat ja sulut kertovat virran alistumisesta teknologian ikeen alle.
Reinin ranta on täynnä teollisuutta. Lukuisat teollisuuslaitokset, joiden tuotantosuuntien ymmärtämiseen puutteelliset ranskankielentaitomme eivät riitä, tuovat vaihtelua metsän ja maissipeltojen keskelle. Suosittelen koukkausta etenkin jos autobahn on yhtään ruuhkainen!
Ilta alkaa jo pimentyä, kun ylitämme Reinin ja palaamme hetkeksi Saksan puolelle. Loppumatka Baseliin on yllätyksetön. Ennen latausta Prattelnin Superchargerilla joudumme vielä vilauttamaan visaa 40 frangin suuruisen Sveitsin tiemaksun kuittaamiseksi.
Illan viimeinen lataus on reilun 20 minuutin mittainen. Ennen Airbnb-majoitukseen siirtymistä on vielä tarkoitus käydä kaupassa hakemassa ilta- ja aamupalatarpeet, mutta pikainen googletus paljastaa kauppojen menevän kiinni jo kahdeksalta. Kello on tietysti kymmentä vaille!
Lidl pelastaa illan. Lausenin Lidl on auki iltayhdeksään, joten ajamme sinne. Kaupassa ei ole kuin kaksi muuta asiakasta meidän lisäksemme, ilmeisesti Sveitsissä ei ole tapana käydä illalla ruokakaupassa. Väistelemme siivoojaa ja jatkamme yöpaikkaan.
Olemme korttelin päässä majapaikasta, kun apukuski esittää mielenkiintoisen kysymyksen: tarkoittaako tuo kyltti latauspaikkaa? Pikkaisen pakkia ja jukoliste, siinähän on latauspiste! Hyvällä tuurilla aamu ei alakaan lataustauolla!
Viemme laukut majapaikkaan, kuittaamme avaimen ja lähdemme koettamaan onneamme. Joulu tuli etuajassa, koska latauspaikka on vapaa ja kaiken lisäksi ilmainen. Kyltin mukaan latauspiste on vieläpä tarkoitettu turisteille, kiitos Diegten ja kohteliaat sveitsiläiset (Suomessa joku nuuka naapuri olisi tuupannut tähän hybridinsä).
Reilun 700 km ajon jälkeen oli mukavaa painaa pää tyynyyn. Aamulla matka jatkuisi täydellä akulle kohti Alppeja, kun ajaisimme St. Bernhardtin solan yli Italiaan.
