Tämä ranskalainen kurkottaa premium-luokkaan – koeajossa tyylitaituri DS 4 E-Tense

Stellantis-konsernin ranskalaishaaran premium-osastoa edustaa DS, joka irtautui Citroënista jo vuosia sitten omaksi merkikseen. DS pyrkii tuomaan takavuosien isoista kissoista tutun luksustunnelman nykypäivään modernilla tekniikalla höystettynä.

Maailman kaunein uusi auto?

Myyntilukemiltaan edelleen varsin marginaalissa olevan brändin tärkein malli on uusi DS 4, jota voisi luonnehtia lievästi crossover-henkiseksi kompaktiautoksi. DS:n tähänastiset luomukset ovat kärsineet muotoilunsa osalta jo liiallisesta yrittämisestä, mutta uudessa 4:ssä on osuttu napakymppiin. DS 4 valittiin muutama kuukausi sitten jopa maailman kauneimmaksi uudeksi autoksi, joten kehuille löytyy myös virallisempaa katetta.

DS 4:n designia leimaavat terävät linjat sekä kromin ja muun kiiltotavaran käyttö sopivassa suhteessa brändille tyypillisen ison maskin kaverina. Auto ei ole koriltaan juuri kompaktiluokan perinnemalleja korkeampi, ja viistosta takalasista voi löytää jopa coupé-henkeä. Crossover-tyyli syntyy kuitenkin hieman runsaamman maavaran ja isojen pyörien myötä, jolloin DS kurottaa hieman perinteisiä kompaktiautoja ylemmäksi.





DS 4 erottuu taustapeilistä pitkälle puskuriin jatkuvien päiväajovalonauhojensa ansiosta, ja peräpäästäkin löytyy nykytrendien mukainen täysleveä valonauha. Kromatut ovenkahvat ponnahtavat korin pinnasta esiin vasta autoa lähestyttäessä, jolloin ne eivät pilaa DS:n sulavia linjoja. Ratkaisun toimivuus talvipakkasilla jää kuitenkin vielä nähtäväksi. Kuskin paikalle istahtaminen paljastaa, että autossa istutaan hitusen C-segmentin tavallisia malleja korkeammalla. Katumaasturifiiliksestä ei kannata vielä puhua, mutta crossover-lupaus tulee kyllä lunastettua.

Avantgardea myös käytettävyydessä

DS on asemoitu Stellantiksen ranskalaiseksi premium-merkiksi, ja asian myös huomaa edellisviikolla koeajossa olleeseen Peugeot 308:aan verrattuna. DS:ssä on suunnilleen samassa suhteessa pehmustettua pintaa ja kovaa muovia, mutta materiaalit vaikuttavat silti piirun verran arvokkaammilta. Tunnelmaa kohottaa myös koeajetussa Rivoli Cross Launch Editionissa ollut musta nahkaverhoilu, joka tuoksuukin aivan aidolta asialta.

 

Etuistuimet ovat mukavat, ja ne tarjoavat myös aivan kelvollisen sivuttaistuen. Kuskin jakkarassa on sähkösäädöt muistilla, ja reisitukikin on säädettävä. Omien jalkojen kannalta se saisi säätyä vielä hiukan edemmäksi, mutta parempi näin kuin kokonaan ilman säätöä. DS:n muotoiluelementtinä toimii salmiakkikuvioinen vinoneliö, jota on viljelty ympäri ohjaamoa. Monet katkaisimet on muotoiltu tällä mallilla, ja ikkunannostimetkin on nostettu designin vuoksi poikkeuksellisen ylös oviverhoilussa.

Avantgardistista linjaa edustavat myös kojelaudan muotoihin piilotetut ilmasuulakkeet, joita ohjaillaan vinoneliön mallisilla nupeilla. Tyylikkään oloiseen kokonaisuuteen tulee kuitenkin särö kojelaudan pystysuoran osan erikoisesta pintamateriaalista. Pinta muistuttaa lähinnä kumisaappaan pohjaa, millä on ehkä haettu tiettyä ulkoilmahenkisyyttä koeajettuun Cross-versioon.

DS:ssä on myös jotakin ilahduttavan perinteistä juuri ajettuun Peugeot 308:aan verrattuna. Mittaristo on nimittäin normaalilla paikallaan ja ratti normaalikokoinen, joten ratin kehän yli ei tarvitse kurotella mittariston kunnolla nähdäkseen. Koeajoautossa oli myös hienosti toimiva tuulilasin heijastusnäyttö, joten katse on helppo pitää suoraan tien pinnassa.

Pyyhkeitä on kuitenkin annettava DS:n tietoviihdejärjestelmän käyttölogiikasta. Peugeotin kosketusnäyttö oli miellyttävän looginen, kun taas DS:ssä monia toimintoja saa etsiä pitkään. Käyttöä on yritetty helpottaa Smart Touch -nimisellä toisella kosketusnäytöllä, joka on sijoitettu keskikonsoliin vaihteenvalitsimen eteen. Siitä saa avattua sormella kuuden toiminnon pikavalikon, johon voi tallentaa haluamansa toiminnot. Ajon aikana alemman ruudun käyttö on kuitenkin hapuilevaa, kun sormi heiluu helposti auton mukana.

Näytön vaatiman tilan paikalle olisi ollut parempi sijoittaa vaikka säilytyslokeroita. Nyt esillä olevat avonaiset kolot ovat harmittavan pieniä, ja keskikonsolin etureunan isompi lokero on puolestaan oman kantensa alla. DS 4:n takatilat edustavat normaalia kompaktiluokan tasoa, joten mitään ylenpalttista väljyyttä ei ainakaan 190-senttisen kuskin takana ole tarjolla. Yllättäen polvitilaa ei ole kuitenkaan juuri vähemmän kuin pitkäakselivälisessä 308-farkkupösössä. Hybridi-DS:n tavaratila on sen sijaan 390 litran vetoisuutensa myöät huomattavasti niukempi, ja välipohjan altakaan ei juuri lisätilaa löydy.

Mukavaa menoa

Koeajettua 225-heppaista E-Tense-mallia vauhdittaa 1,6-litraisen turbonelosen ja sähkömoottorin yhdistelmä, ja voima välitetään kahdeksanvaihteisen automaatin kautta pelkästään etupyörille. Maksimivääntö on 360 newtonmetriä, ja nollasta sataan pyrähdetään alle kahdeksassa sekunnissa. Parhaimmillaan auto on kuitenkin rauhallisemmassa ajossa pelkästään sähköllä. Kulku on tällöin todella vaivatonta, ja rengasmelukaan ei juuri vaivaa isoista 19-tuumaisista pyöristä huolimatta.

Hybriditilan ja käytännön ajossa noin 40 kilometrin toimintasäteen mahdollistavan sähkömoodin lisäksi tarjolla ovat mukavuus- ja sporttiasetukset. Ensin mainittu ei juuri muuta kyytiä hybridimoodiin verrattuna, ja sporttiasennossa meno muuttuu hieman väkinäisen oloiseksi polttomoottorin rääkyessä. DS 4 on 225 hevosvoiman kokonaistehostaan huolimatta parhaimmillaan mukavassa matkanteossa parhaiden ranskalaisten perinteiden mukaisesti.

DS:n Active Scan- niminen jousitus säätyy kamerateknologian avulla tienpinnan mukaan, mikä toimii myös käytännössä hienosti. Kuopat ylittyvät suorastaan juhlavasti, ja alusta ei ole pienistä epätasaisuuksista moksiskaan. Vanhojen isojen kissojen taikamattotunnelmaan ei DS:ssä aivan päästä, mutta toisaalta jousitus toimii myös vauhdikkaammassa ajossa hienosti. Auto ei kallistele mitenkään häiritsevästi, ja ohjaustunto on kunnossa niin mutkissa kuin moottoritielläkin, vaikka rattia saakin pyöritellä aika kevyesti.

Koeajoauto edustaa malliston yläpäätä reilun 47 000 euron hinnallaan. Pistokehybridiä saa myös vähemmän crossover-henkisillä varustetasoilla, mutta niiden hintaerot ovat varsin pienet. Halvimmillaan uuteen DS 4:ään pääsee käsiksi reilulla 35 000 eurolla, jolloin kulusta vastaa noin 130-heppainen bensakone. Sen ja pistokehybridin välissä on myös 181-hevosvoimainen bensavaihtoehto. Itse DS 4:lle ei ole aivan suoria vaihtoehtoja, koska premium-luokan kilpailijat ovat joko perinteisiä kompaktiautoja tai katumaasturihenkisempiä malleja.



  • Avainsanat
  • DS

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän

Aihepiirin uusimmat

Tilaa Tyyliniekan uutiskirjeLähetämme sinulle koosteen uusimmista julkaisuistamme maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin.

Lähetämme sinulle koosteen uusimmista julkaisuistamme maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin. Tietojasi emme luovuta eteenpäin.