Tämä pikkuauto on kaikkea muuta kuin tavallinen kauppakassi – keskimoottorinen Renault Clio V6 täyttää 20 vuotta

Renault kehitti 1980-luvun alussa keskimoottorisen 5 Turbon ralliauton luokittelumalliksi. Erikoinen idea sai jatkoa 20 vuotta myöhemmin, kun Clion pohjalta luotiin kolmilitraisella V6:lla ryyditetty keskimoottorisportti, Clio V6.

Toisen sukupolven Clion koriin tehty pullisteleva hot hatch nähtiin ensimmäistä kertaa lokakuussa 1998 Pariisin autonäyttelyssä vielä konseptiauton muodossa. Tuotantomalli seurasi perässä kaksi vuotta myöhemmin 98-prosenttisesti identtisenä tutkielman kanssa. Peruskori, katto, takaluukun kansi ja nokkapelti lainattiin Clion etuvetoisesta Renault Sport 172 -mallista, mutta muuten keskimoottorirakenne pakotti rankasti modifioitujen tai kokonaan uusien osien käyttöön. Niinpä esimerkiksi jousitus laitettiin kokonaan uusiksi, mutta etukallistuksenvakain saatiin sentään lainattua Clio Trophy -ratakilpurista. Etuapurunko pohjautui puolestaan Clio Renault Sport 172:ssa nähtyyn ratkaisuun.

Kun 1980-luvun 5 Turbo sai kiittää olemassaolostaan rallikäyttöä, Clio V6 syntyi keskimoottorisen Trophy-rata-auton siviiliversioksi. Vaikka peruskori napattiin tavallisesta etuveto-Cliosta, V6:n mitat olivat aivan omansa. Auto oli peräti 171 milliä peruskauppakassia leveämpi, kun taas korkeutta sille oli siunaantunut 66 milliä vähemmän. Akseliväli oli puolestaan 38 milliä pidempi, ja etu- sekä takaraideleveydet olivat kasvaneet 110:n ja 138 millin verran. V6:n alla pyörivät OZ:n 17-tuumaiset Superturismo-vanteet, jotka olivat keskimoottorirakenteen vuoksi takana leveämmät kuin edessä.

Voimanlähteenä palveli keskiluokan Lagunasta lainattu kolmilitrainen vapari-V6, joka luovutti mm. korkeamman puristussuhteen ja uusien mäntien 230 hevosvoiman huipputehon ja 300 newtonmetrin maksimiväännön. Voimansiirto koostui viisivaihteisen manuaalin pohjalta kehitetystä kuusipykäläisestä laatikosta ja lukkoperästä. Nollasta sataan -kiihtyvyydeksi ilmoitettiin 6,4 sekuntia, ja huippunopeus oli 237 km/h. Hidastuvuudesta huolehtivat puolestaan AP Racingin käsialaa olevat jarrut. Levyjen halkaisija oli edessä 330 milliä, kun taas takana tyydyttiin 300-miliisiin levyihin.

Suosittelemme

V6 ei ollut kaikkein käytännöllisin hot hatch takapenkin paikalle kammetun moottorinsa vuoksi, mutta etuistuinten takana oli kuitenkin 45 litran säilytystila. Lisäksi nokkapellin alla oli 67 litran tavaratila vaikkapa pienille lentolaukuille. Varustelu oli yllättävänkin runsasta, ja niinpä V6:ssa oli jo vakiona nahkaa sekä alcantaraa yhdistelevä verhoilu, ilmastointi, äänentoistojärjestelmä ja tummennetut lasit. Toinen yllätys oli auton valmistuspaikka. V6:n ensimmäistä sarjaa edustaneet 1631 yksilöä naputeltiin nimittäin kasaan Tom Walkinshaw Racingin tiloissa Ruotsin Uddevallassa. Tuotanto siirtyi Ranskaan Dieppen tehtaalle vasta vuonna 2003, jolloin V6:sta esiteltiin facelift-versio tai ranskalaisittain Phase 2 perus-Clion tapaan.

Entistä terävämmän keulailmeen lisäksi V6 sai 18-tuumaiset pyörät ja uudet säädöt alustaan. Samassa eturaideleveyttä ja akseliväliäkin kasvatettiin. Lisäksi V6:een kehitettiin uudet sylinterinkannet ja ilmanotto, joiden ansiosta huipputehoa irtosi jo 255 heppaa. Nyt satasen nopeus oli taulussa 5,8 sekunnissa, ja huippuja riitti 246 km/h:n verran.

Phase 2 jäi hieman alkuperäisversiota harvinaisemmaksi, koska facelift-malleja valmistettiin tarkalleen 1309 kappaletta ennen kuin tuotanto päättyi vuonna 2005. Nykyään keskimoottori-Clion hinnat ovat kovassa nousussa auton harvinaisuuden vuoksi, ja muutama kuukausi sitten ainoastaan 3300 kilometriä ajetusta Phase 1:stä maksettiin ennätyskova summa huutokaupassa. Hintalapussa luki lopulta yli 68 000 euroa, eli V6 ei ole tässäkään suhteessa mikään perus-Clio.

LähdeCarscoops

Lue lisää