Bongasimme viikko sitten järjestetyssä Hot Rod & Rock Show’ssa kirkkaan oranssin muskeliauton, joka näytti ensivilkaisulla 1967-malliselta Chevrolet Camarolta. Jutustelu auton omistavan Markku Juovasen kanssa paljasti kuitenkin, että ensivaikutelma hämää. Auto onkin oikeasti ensimmäisen vuosikerran Pontiac Firebird, joka on saanut Camaron nokan.
Juovanen näki 1967-mallisen Tulilinnun ensimmäistä kertaa viisi vuotta sitten lojumassa korjaamon pihalla. Auto oli tuotu Atlantin toiselta puolelta Suomeen vuotta aiemmin ilmeisesti kontintäytteenä. Sen jälkeen se oli jäänyt seisomaan taivasalle ikkunat auki, joten Firebird oli varsin surullinen näky. Myyjä ei tiennyt autosta yhtään mitään, ja kaupat sovittiin sillä ehdolla, että Pontiac saadaan käymään ja ajettua trailerille.
Lähtökohta oli melko lohduton, koska kori oli päässyt surkeaan kuntoon eikä autossa ollut enää sisustaakaan. Niinpä Tulilinnun kori purettiin niin pitkälle kuin mahdollista, ja kaikki lattiat jouduttiin vaihtamaan. Myös esimerkiksi ikkunankarmit hitsattiin uusiksi. Tekniikan osalta asiat näyttivät kuitenkin huomattavasti paremmalta. Juovaselle selvisi nimittäin vasta oston jälkeen, että konepellin alla piili todellinen voimamoottori.
Suosittelemme
Meksikolaiset olivat ajaneet Pontiacilla kilpaa Teksasissa, ja kone oli rakennettu tätä tarkoitusta varten taidokkaasti ja kustannuksia säästämättä. Mylly on peräisin Chevroletin valikoimasta, ja se on ollut alun perin 400-kuutiotuumainen pikkulohko. Chevyn suurinta pikkulohkokasia on kuitenkin destroukattu paremman kierrosherkkyyden toivossa, joten kuutiotuumia on nyt 372. Iskutilavuus on siis 6,4 litraa, kun se oli aiemmin 6,6 litraa.
Moottorissa on monenlaisia viritysosia, kuten mm. Nascar-sarjassakin käytetyt Brodixin kannet ja kireä nokka-akseli. Tästä huolimatta pannu toimii arkiajossakin mukavasti, ja käyntiäänet ovat vielä sivistynyttä tasoa. Taloudellisuus ei luonnollisesti kuulu myllyn parhaisiin puoliin, mutta kulutuksen saa sentään laskettua noin 16 litraan satasella kunnolla pihistellen.
Autossa pitäisi olla potkua 500-600 heppaa, joiden tiehen välittäminen ei ole ihan helppoa. Meno on nimittäin melkoista sutimista, koska Firebirdissä ei ole lukkoperää. Voimansiirrosta vastaa kolmivaihteinen TH350-automaatti, jonka toimintaa on terävöitetty mm. stall speedillä. Laatikko pelaa kuulemma koneen kanssa hyvin yhteen, joten Teksasin meksikaanot ovat osanneet asiansa.
Tehoa saattoi kuitenkin olla jo liiankin paljon, koska Pontiac kolaroitiin jossakin vaiheessa. Keulapellit jouduttiin vaihtamaan mällin seurauksena, jolloin Firebird sai Camaron nokan. Tämä johtui todennäköisesti siitä, että Chevyn osat olivat halvempia ja helpommin saatavissa. Camaron keula säilytettiin autossa myös Suomessa tehtyjen peltitöiden jälkeen, mutta väriä mietittiin pitkään. Lopulta päädyttiin kirkkaaseen Hugger Orangeen, joka löytyi myös Firebirdin alkuperäisestä värikartasta.
Peräpää on sen sijaan alkuperäistä Pontiacia, mutta takapuskuri on lainattu Camarosta. Koska auto ei ole RS eikä SS, etulokasuojia ja perää koristavat kaksi kysymysmerkkiä. Mitään muita tarroja tai ylimääräisiä koristeita ei ole, koska yleisilme on haluttu säilyttää kliininä. Oranssille värille tulee kontrastia mustista peltivanteista, jotka on levitetty takana 11-tuumaisiksi ja edessä 9-tuumaisiksi. 17-tuumaiset kiekot ovat peräisin nelivetoisesta VW Transporterista, ja mm. offsetiä sovittamalla ne saatiin istumaan jenkkimuskelin alle.
Markku Juovanen halusi auton alle jotakin muuta kuin lähes jokaisesta laitteesta löytyvät alumiinikiekot, ja peltivanteet ovatkin mukavan persoonallinen valinta. Renkaiden leveysprofiili on takana 275 ja edessä 235. Esimerkiksi jarruja pitää kuulemma vielä päivittää, mutta Firebird on palvellut kesäkaudella päivittäisessä ajossa jo neljän vuoden ajan.
Ratin takana viihtymisen varmistaa myös kokonaan uudestaan rakennettu sisusta sähköineen. Ovipaneelit on tehty oman mallin mukaan suorasta vanerista, ja mittaristokin on täysin uusi. Keskikonsoliin on puolestaan upotettu punaisia ledejä, ja sulakkeet on piilotettu hanskalokeroon. Etupenkit on lainattu E36-korisesta Kolmosbemarista, ja Firebirdiin on askarreltu myös sähköikkunat sekä keskuslukitus. Äänentoistojärjestelmä koostuu mm. Alpinen soittimesta ja GAS:n diskanteista, joten soundia tulee muualtakin kuin pakoputkista.
