Moottorien downsizingia on harrastettu kovasti viime vuosina, mutta 1970-luvulla tästä ilmiöstä ei ollut vielä tietoakaan. Niinpä Ässämersunkin pellin alle sai lähes seitsemänlitraisen veekasin.
Mersun S-luokka siirtyi uuteen sukupolveensa vuonna 1972 esitellyn W116-mallisarjan myötä. Edustusauton nokalle sai alkuvuosina parhaimmillaan 4,5-litraisen V8:n, jonka tuottamat 225 hevosvoimaa riittivät periaatteessa paremmin kuin hyvin luksusluokan sedaniin. Jotkut asiakkaat jäivät kuitenkin kaipaamaan edeltäjämallissa tarjolla ollutta 6,3-litraista pannua, joka teki W109-korisesta 300 SEL 6.3:sta muskeliauton pyhäpuvussa.
M100-koodilla tunnettua voimanlähdettä hyödynnettiin myös massiivisessa 600-limusiinissa, joten se tarjosi todella vaivattoman suorituskyvyn pykälää pienemmälle Ässälle. Isolohkokasia alettiin sovitella myös uuteen W116-koriin, mutta vuonna 1973 iskenyt öljykriisi siirsi auton lanseerausta väistämättä eteenpäin. Myynti päästiin aloittamaan vasta keväällä 1975, jolloin 450 SEL 6.9:ksi ristitty lippulaiva tuotiin markkinoille.
Mallimerkintä oli tällä kertaa hieman harhaanjohtava, koska iskutilavuutta oli suurennettu ”vain” 6,8 litraan. Käsityönä koottu M100-kasi sai lisäksi kuivasumppuvoitelun mahtuakseen W116:n suhteellisen matalan konepellin alle, ja reseptiin kuuluivat myös alumiiniset sylinterinkannet sekä mekaaninen bensansuihkutus. Öljytilavuus oli peräti 12 litraa, mikä mahdollisti öljynvaihtovälin pidentämisen 15 000 kilometriin.
Suosittelemme
Iso kasi luovutti 286 hevosvoiman huipputehon, mutta vielä tärkeämpää oli massiivinen 550 newtonmetrin vääntö. Voima välitettiin takapyörille kolmipykäläisen automaatin kautta. Öljykriisin jälkeisessä maailmassa 450 SEL 6.9:n suorituskyky oikeutti maailman nopeimman neliovisen auton titteliin. Satasen nopeus oli taulussa 7,4 sekunnissa, ja huippunopeutta riitti 225 km/h:n verran. Jenkkiversiossa jouduttiin tyytymään hieman vähempään, eli noin 250 heppaan ja 488 newtoniin.
Autossa ei panostettu pelkästään moottoriin, vaan jousituskin laitettiin uusiksi. 450 SEL 6.9 sai Citroënin patentilla tehdyn kaasunestejousituksen, jonka avulla pyrittiin eliminoimaan starttien ja jarrutusten aikaiset nyökkimiset. Lisäksi kallistuksenvaimentimet olivat perus-Ässiä tukevampaa tavaraa, ja pitoa parannettiin lukkoperän avulla. Melko harva perävälitys laski matkustamon melutasoa, ja mukavuutta pystyi kohentamaan vielä ilmastoinnin sekä vakionopeudensäätimen kaltaisilla herkuilla.
450 SEL 6.9:n valmistus jatkui vuoteen 1980 asti, jolloin W126-mallisarjan seuraaja oli jo esitelty. Tuotantomäärä kohosi viiden vuoden aikana 7380 yksilöön, ja autojen hinnat ovat viime aikoina olleet kovassa nosteessa. Tähän saattaa vaikuttaa myös 450 SEL 6.9:n esiintyminen vuoden 1998 Ronin-leffan kuuluisassa takaa-ajokohtauksessa. Lisäksi autoa käytettiin Claude Lelouchin C’était un rendez-vous -lyhytelokuvassa vuonna 1976. Siinä kaahattiin aamuöisen Pariisin läpi Ferrarin V12:n karjunnan säestyksellä, mutta todellisuudessa pätkä kuvattiin Lelouchin omalla 450 SEL 6.9:llä. Ehkäpä tämäkin kertoo jotakin aikansa nopeimman sedanin kyvyistä.
