Hiljattain edesmenneen Burkard Bovensiepenin perustama Alpina aloitti BMW-virityspajana, mutta Alpina sai virallisen autonvalmistajan statuksen jo 40 vuotta sitten. Siitä lähtien firma on keskittynyt tekemään Bemareista sekä nopeampia että ylellisempiä aivan omalla reseptillään.
Tyyli
Koeajoauto on 1997-mallinen Alpina B10 V8, mutta suurin osa ohikulkijoista erehtynee pitämään sitä aivan tavallisena E39-sukupolven 5-sarjan BMW:nä. Tämä ei ole mikään ihme, koska Alpinan erikoisuudet avautuvat vasta asianharrastajille. Ulkoisesti tavallista erikoisemmasta Bemarista kertovat ainoastaan Alpina-logotekstillä varustettu hillitty etuspoileri, firman tavaramerkkeihin kuuluvat 20-puolaiset 18-tuumaiset vanteet sekä takapuskurin alta pilkottavat kaksi putkenpäätä. Lisäksi tätä yksilöä koristavat Alpina-perinnekuvastoon kuuluvat kullanväriset raidat, mutta uutena auto on tilattu sleeper-hengessä ilman niitä.
Hillityn tyylikkääseen linjaan sopii myös tummansininen ulkoväri, joka on poimittu BMW:n Individual-valikoiman puolelta ja tottelee nimeä Midnight Blue. Alpinalta olisi saanut sisustaan erityisen pehmeää nahkaa, mutta tässä yksilössä on tyydytty vakiovarusteisiin kangaspenkkeihin. Sähkösäätöisiä istuimia koristavat sentään sinivihreät raidat muistuttamassa, että nyt ei istuta aivan tavallisessa Bemarissa. Myös reilulla kädellä annosteltujen jalopuukoristeiden sävy on Alpinassa aivan omanlaisensa, ja sama koskee keskiötä myöten nahalla verhoiltua rattia Alpinan logolla sekä sinipohjaisia mittareita.
Nopeusmittari ulottuu 320 km/h:n lukemaan asti. Siinä on jo pientä liioittelun makua, mutta tavallisen 5-sarjan mittarin asteikko ei olisi kuitenkaan riittänyt tämän auton menohaluille. Pisteenä i:n päällä toimii kattoverhoilun etuosaan kiinnitetty laatta, joka kertoo juuri tämän yksilön olevan numero 202. Kokonaisvalmistusmäärästä liikkuu keskenään hieman erilaisia tietoja, mutta sedan-korisia B10 V8:ia on ilmeisesti tehty kaikkiaan 858 kappaletta.
Suosittelemme
Tekniikka
Kyseessä on siis paljon harvinaisempi auto kuin moni luulisi ulkonäön perusteella. Keväällä 1997 debytoinut B10 V8 astui varsin suuriin saappaisiin, kun edeltäjäsukupolvesta oli ollut tarjolla maailman nopeimman neliovisen sedanin tittelin lunastanut B10 Biturbo. E39-korinen B10 V8 tehtiin vapaasti hengittävän 540i:n pohjalta, mutta moni asia mietittiin Alpinalla toisin. 540i:n 4,4-litrainen veekasi korvattiin uudelleen valetulla 4,6-litraisella lohkolla, ja myös mm. kampiakseli sekä moottorinohjauselektroniikka laitettiin uusiksi. Näillä toimenpiteillä teholukema kasvoi 19 prosentin verran 340 hevosvoimaan, ja maksimivääntöä mylly tuottaa 470 newtonmetrin verran.
Viisipykäläistä automaattivaihteistoakin päivitettiin, ja laatikkoa pystyy vaihtamaan myös ratin takapuolen napeista käsin Alpinan rekisteröimän Switch-Tronic-tavaramerkin mukaisesti. Pykälät pysyvät haluttaessa päälle yli 6000 kierrokseen asti, mutta autolla ajelee mieluummin alaväännöstä nauttien. Ajettavuutta kohennettiin puolestaan Sachsin kaasuiskunvaimentimilla ja tuhdimmilla kallistuksenvaimentimilla, mutta tästä huolimatta Alpina on kaukana täryjyrästä.
Tunne
Saksasta Sveitsin kautta Suomeen kulkeutuneen koeajoauton mittarissa on jo yli 250 000 kilometriä, mutta Alpina tarjoilee edelleen hyvin miellyttävää kyytiä. Ergonomia on tämän ikäisissä BMW:eissä huippuluokkaa, joten kuskin paikalla tulee välittömästi kotoisa olo. Automaatti tuntuu vaihtavan yhtä pehmeästi kuin uutena, ja B10 on moneen nykysporttiin verrattuna suorastaan hämmentävän hiljainen ja mukava 18-tuumaisista pyöristä huolimatta. Korin hälyäänet loistavat 26 vuoden jälkeenkin poissaolollaan, mutta alustasta ja ohjauksesta kantautuu hiljaa ajettaessa pieniä narinoita.
Suorastaan yllättävän mukavan vaikutelman rikkoo ainoastaan ohjaus, joka on ainakin tässä yksilössä yhtä raskas käännellä kuin paljon raaserimaisemmassa E46 M3:ssa. Raskaus tuo mukanaan tukevan tunteen, mutta kuulamutterikonstruktio ei tarjoa yhtä herkullista tuntoa kuin hammastanko ja ohjaus myös palauttaa kadunkulmissa mersumaisen laiskasti. Toisaalta pieni jähmeyden tunne on tervetullutta vaihtelua monen nykyauton ylikevyeksi tehostettuun ohjaukseen verrattuna, ja isommalla baanalla tuhdin tuntuisesta ohjauksesta on vain iloa.
Alpinan ominta aluetta olisivat sen kotikontujen rajoittamattomat Autobahnit, joilla B10 V8:n pitäisi parhaimmillaan kirmata yli 275 km/h:n nopeudella maisemien vilistessä vaivattomasti ohi. Suomen marraskuisilla moottoriteillä tästä saa vain pienenpienen häivähdyksen, mutta ainakin meikäläisillä teillä sallitut vauhdit Alpina saavuttaa äärimmäisen kevyesti. Satasen nopeus olisi tehtaan mukaan taulussa 5,9 sekunnissa, mutta makeimmillaan B10 V8 on moottoritien rampilta liikennevirtaan kiihdytettäessä. Veekasin hillitty murina täyttää ohjaamon, ja kuminauhamainen veto jatkuisi pitkälle nopeusrajoitusten tuolle puolen.
Saman aikakauden BMW M5 tarjoaa vielä enemmän potkua erottuvammassa paketissa, ja M5 on varmasti myös parempi auto mutkailoitteluun. Alpina on sen sijaan herrasmiehen valinta, kun ohjelmassa on vaikkapa Saksan läpiajo mahdollisimman nopeasti ja mukavasti. Autossa on myös eksklusiivista tyyliä, joka avautuu vasta asianharrastajille. Alpina myy autojen lisäksi korkealuokkaisia viinejä, jotka vain paranevat vanhetessaan. Samaa voisi sanoa toisenlaisesta nautintoaineesta, eli B10 V8:sta. Se on kuin teräsnyrkki samettihansikkaassa, jonka edustamaa ajattoman klassista tyyliä on turha enää etsiä BMW:n nykymallistosta.
