Takaluukkuun siirtyvällä peltikatolla varustettu avoauto nähtiin jo 1930-luvulla, jolloin ranskalainen Peugeot tarjosi tällä tekniikalla varustettuja malleja. 1950-luvulla ideaan tarttui puolestaan Ford Atlantin toisella puolella, mutta modernien peltikattoavojen kantaisänä voidaan pitää 25 vuotta sitten lanseerattua Mercedes-Benz SLK:ta.
Mersu antoi kaksipaikkaisesta roadsteristaan esimakua jo kaksi vuotta aiemmin esitellyn tutkielman avulla, mutta SLK:n tuotantomalli tuotiin ensimmäistä kertaa suuren yleisön silmien alle huhtikuussa 1996 ovensa avanneessa Torinon autonäyttelyssä. Taittuvalla peltikatolla varustettu kaksipaikkainen avo oli huomattavan nuorekas stuttgartilaisten muuhun mallistoon verrattuna, ja auton uudenlainen konsepti puri myös ostajiin. Alkuvaiheessa SLK oli niin suosittu, että jonotuslista oli pahimmillaan usean vuoden mittainen.
Ensimmäisen sukupolven SLK:ta tehtiin kaiken kaikkiaan 311 222 yksilöä Bremenin tehtaassa vuoteen 2004 mennessä. Mersun peltikatto katosi takaluukuun 25 sekunnissa painamalla keskikonsolin punaista nappia, ja katon puolikkaiden taittuminen toistensa päälle oli täysin uusi idea. Peugeotin 1930-luvun tulkinnoissa ja 1950-luvun jenkki-Fordeissa katto siirtyi nimittäin lähes kokonaisena ruuman puolelle.
Katon monimutkaisen oloinen toiminta herätti heti kärkeen kysymyksiä konstruktion kestävyydestä. Kuluneet vuodet ovat kuitenkin osoittaneet, että itse mekanismi on hyvin luotettava. Sensorit sekä ohjausyksiköt voivat kuitenkin heittää henkensä ajan myötä, kun taas hydraulipumpuissa ja -sylintereissä on harvemmin ongelmia. Myös korin tukevuus on useimmiten esimerkillisellä tasolla vielä useamman vuosikymmenen käytön jälkeen, ja ruostekaan ei vaivaa SLK:ta läheskään yhtä paljon kuin Mersun monia muita 1990-luvun malleja.
Suosittelemme
SLK lanseerattiin markkinoille kahden moottorivaihtoehdon voimin. SLK 200:n 136-heppainen kaksilitrainen vaparinelonen ei oikein onnistunut lunastamaan sporttisen ulkonäön herättämiä lupauksia, mutta SLK 230:n 193-hevosvoimainen kompressoriahdettu kone oli jo paljon pirteämpi tapaus. Vuonna 2000 tapahtuneen faceliftin myötä perusmallikin sai mekaanisen ahtimen, ja valikoiman yläpäähän tuotiin 3,2-litraisella V6:lla varustettu SLK 320. Kaksipaikkaisessa roadsterissa kuutoskoneen pariksi sai myös manuaalivaihteiston. Lisäksi tehonnälkäisille tarjottiin 3,2-litraisella kompressori-V6:lla ryyditettyä SLK 32 AMG:ta, jossa oli jo 354 heppaa. AMG:n voimamoottorin puhti välitettiin takapyörille automaattilaatikon kautta.
Vain neljän metrin mittainen SLK oli mutkapätkilläkin hauska auto ajaa, vaikka C-luokasta lainattu kuulamutteriohjaus teki ohjaustuntumasta hieman epämääräisen esimerkiksi Mazda MX-5:een verrattuna. Mersun etuna oli kuitenkin peltikaton mukanaan tuoma hiljaisuus pidempääkin matkaa tehtäessä sekä muutenkin mainio mukavuus kaksipaikkaisten roadsterien luokassa. Nykyään ensimmäisen sukupolven SLK:ita saa edullisimmillaan noin 5000 eurolla, mutta tulevaisuudessa hintakäyrä osoittaa varmasti ylöspäin.
SLK:n tarina jatkui ensipainoksen jälkeen vielä kahden muun sukupolven voimin, kunnes loppuvaiheessa SLC:ksi nimetty roadster poistui Mercedeksen valikoimasta muutama vuosi sitten. Kaksipaikkaisten avojen myyntilukemat ovat laskeneet niin pahasti erilaisten crossovereiden ja katumaasturien puristuksessa, että Mersukaan ei nähnyt enää tulevaisuutta roadsterilleen.
