General Motorsilta ranskalaisen PSA-konsernin omistukseen viime vuonna siirtyneen Opelin nykymallisto koostuu lähinnä tavallisista perheautoista ja katumaastureista, mutta asia ei ole aina ollut näin. Opelin historia on nimittäin täynnä hienoja sportteja, joista yksi on ainakin muotoilullisesti ylitse muiden.
Tämä auto on tietysti alkuperäinen GT, joka kohotti merkkinsä tylsän imagon 1960-luvulla aivan uudelle tasolle. Kadettin pohjalta tehdyn pikkusportin ensimmäiset luonnokset tehtiin jo vuonna 1962, ja projektia kehitettiin siitä eteenpäin salaisesti kolmen vuoden ajan. Ensimmäinen prototyyppi valmistui vuonna 1965, jolloin auto uskallettiin näyttää myös Opelin johdolle. Reaktio oli sen verran positiivinen, että kaunislinjainen GT tuotiin saman vuoden syksyllä Frankfurtin autonäyttelyn parrasvaloihin.
Näyttely-yksilö oli Opelin historian ensimmäinen konseptiauto, ja se oli sitä myös kaikkien saksalaisvalmistajien osalta. Lisäksi autoa mainostettiin eurooppalaisen automerkin ensimmäisen muotoilukeskuksen tuotokseksi. GT sai Frankfurtin näyttelyssäkin niin paljon ihailua osakseen, että se päätettiin ottaa tuotantoon pikimmiten. Kehitystyössä kesti kuitenkin sen verran pitkään, että tuotantoversio tuotiin markkinoille vasta kolme vuotta myöhemmin.
Vuonna 1968 lanseeratun tuotantomallin tunnisti välittömästi tutkielman perusteella, vaikka muotoilun yksityiskohtiin olikin tehty pieniä viilauksia. GT:ssä oli monia yhtymäkohtia samana vuonna esiteltyyn C3-koriseen Corvetteen, mikä vuoksi auto saikin mini-Vetten lempinimen. Etulokasuojat kaartuivat yhtä mahtipontisesti kuin Atlantin takaisessa urheiluautossa, ja perääkin koristivat neljä pyöreää takavaloa Corvetten tavoin.
Suosittelemme
Opelin tekniikka oli kuitenkin kertaluokkaa maanläheisempää. B-Kadettin pohjalevylle tehtyä pikkusporttia vauhdittivat Amerikan serkun veekasin sijasta pienet neloskoneet, joita sai joko 1,1- tai 1,9-litraisena. Pienempi moottori oli auton ulkomuotoihin nähden todellinen nuhapumppu, koska siitä irtosi vaivaiset 60 heppaa. Rekordista lainattu isompi mylly tuotti sentään 90 hevosvoimaa, jotka riittivät antamaan alle 1000 kilon painoiselle GT:lle kelpo suorituskyvyn muihin aikalaisiinsa verrattuna.
Vaihteistoksi tarjottiin joko nelipykäläistä manuaalia tai kolmiportaista automaattia, joka oli suosittu erityisesti jenkkimarkkinoilla. GT:tä vietiin siis Opelin merkillä Atlantin toisellekin puolelle, ja tehdas harkitsi autosta myös avomallia sekä jopa diesel- ja sähkökäyttöisiä versioita. Ne jäivät kuitenkin prototyyppiasteelle, mutta merkin perustajan pojanpoika Georg von Opel teki sähkömallilla useita maailmanennätyksiä. Dieselprotolla niitä tehtailtiin vieläkin enemmän.
GT:n tuotanto päättyi vain viiden vuoden ja tarkalleen 103 463 valmistuneen yksilön jälkeen. Nimi herätettiin vuonna 2007 jälleen henkiin kaksipaikkaisen roadsterin perässä, mutta Jenkeissä valmistettu auto ei yltänyt alkuperäisen mallin kaltaiseen suosioon. Uuden ajan GT:tä ehdittiin valmistaa vain noin 7500 autoa vähän yli kahden vuoden aikana.
Kaksi vuotta sitten Opel innostui jälleen aiheesta ja esitteli GT-konseptin, joka oli hengeltään lähempänä alkuperäistä mallia. Toivottavasti uusi omistaja PSA uskaltautuisi ottamaan auton tuotantoon, koska se olisi juuri sellainen piristysruiske, jota Opelin mallisto kaipaisi kipeästi jälleen kerran.
