Opel Astra kääntää nyt päitä – koeajossa uunituore sporttihybridi GSe

Opel on noussut aivan uuteen kukoistukseen osana monikansallista Stellantis-konsernia. Uusi aika näkyy myös kestosuosikki Astrassa, jonka otimme koeajoon sporttihenkisenä GSe-lippulaivaversiona.

Tyyli

Tämä kappale on helppo aloittaa toteamuksella, että uutuus on ainakin omaan silmään kaikkien aikojen parhaan näköinen Astra. Ja ilmeisesti en ole mielipiteeni kanssa yksin, koska auto kääntää liikenteessä päitä yllättävänkin tehokkaasti. Osansa tähän on toki koeajoauton mustavalkoisella värimaailmalla, näyttävillä 18-tuumaisilla vanteilla ja GSe-version perusmalleja sporttisemmalla etupuskurilla. Kuorrutusten alta löytyy kuitenkin aidosti hyvännäköinen perusauto, jonka läheinen sukulaisuus Peugeot 308:n kanssa ei näy päällepäin.

Ranskalaisyhteyksistä huolimatta tai ehkäpä juuri niiden vuoksi Opel haluaa korostaa omaa saksalaista identiteettiään. Tämän vuoksi Astran muotoiluun on tuotu monia sitaatteja menneiden vuosikymmenten Opeleista. D-pilareiden ritilät tuovat mieleen auton kaukaiset edeltäjät, eli Kadett D:n ja E:n kultaiselta 1980-luvulta. Vizoriksi nimetty musta maski ja konepellin keskipokkaus kumartavat puolestaan vuosikymmentä vanhemman ensimmäisen Mantan suuntaan. Se oli eurooppalainen tulkinta amerikkalaisesta poniautosta, joten Astran keulailmeessä voi nähdä jopa häivähdyksen muskeliautoa.

Retrositaattien lisäksi auton korista löytyy lukuisia teräviä taitoksia, jotka saavat jatkoa myös sisään astuttaessa. Opel-nostalgikoille kojelaudan kulmikkaat ilmasuuttimet ovat kuin häivähdys 1980-luvun Rekordista, ja merkin pitkää historiaa ei ole unohdettu softan syövereissäkään. Yksi käyttäjäprofiilien kuvista esittää nimittäin neljän vuosikymmenen takaista ensimmäistä Corsaa, ja vilahtaapa kuvien joukossa myös klassisen Mantan keula.

Suosittelemme

Takaisin nykyhetkeen siirryttäessä ensivaikutelmana on se, että kuskin paikalla tulee heti hyvin kotoisa olo. Tärkeä osansa tässä on GSe:n vakiovarusteisiin kuuluvilla AGR-ergonomiaistuimilla edessä. Niissä ei selkä väsy pidemmänkään ajorupeaman aikana, ja penkkien lievästi kuppimainen muotoilu tarjoilee myös mukavasti sivuttaistukea varsinkin istuinosan kohdalla. Kuskin istuimen säädöt hoituvat sähköllä, ja repsikan penkkikin on osittain sähkösäätöinen. Tarjontaan kuuluu myös säädettävä reisituki, joka saisi kuitenkin liikkua vielä hieman edemmäksi ainakin omille jaloille.

Kojelaudan ja keskikonsolin kulmikkaita muotoja täydentää aivan mainio laatuvaikutelma, ja kovamuovia alkaa löytyä vasta ohjaamon alaosista. Keskikonsolin kiiltävän mustat pinnat ovat uudessa autossa näyttävät, mutta muutaman kuukauden käytön jälkeen tilanne voi olla jo toinen. Sekä digimittaristo että tietoviihdejärjestelmän kosketusnäyttö ovat kymmentuumaisia, ja ne on integroitu tyylikkäästi kojelautaan. Lisäpisteitä Opelille tai pikemminkin koko Stellantikselle täytyy antaa siitä, että monille toiminnoille on edelleen perinteiset nappinsa. Niinpä esimerkiksi penkin- ja ratinlämmittimen laittaminen päälle omasta nappulastaan tuntuu suorastaan luksukselta monen muun nykyauton kosketusnäytön sohimiseen verrattuna.

Tekniikka

Tietoviihdejärjestelmän sujuva käyttö onnistuu pienen tutustumisen jälkeen, mutta ensi alkuun Astran kuskinpenkillä saattaa iskeä infoähky. Perehtymisen jälkeen systeemi toimii kuitenkin nopeasti, ja minkäänlaisia kaatuiluja ei viikon mittaisen koeajon aikana esiintynyt. Etuistuimilla olo on parhaimmillaan kuin herran kukkarossa, mutta takapenkin polvitila ei kuulu tämän segmentin väljimpiin. Samaa voidaan sanoa vain noin 350 litran volyymillä siunatusta takakontista, mutta enemmän tilaa tarvitseville tarjolla on farkkuversio myös GSe:stä.

Sporttihybridinä markkinoitua Astra GSe:tä vauhdittaa Stellantiksen ranskalaisserkuista tuttu voimalinja, joka tuottaa 1,6-litraisen bensaturbon ja sähkömoottorin yhteispelin ansiosta 225 hevosvoiman kokonaistehon ja 360 newtonmetrin maksimiväännön. Voimavarat välitetään kahdeksanpykäläisen automaatin kautta pelkille etupyörille, ja nollasta sataseen taittuu tehtaan mukaan 7,5 sekunnissa. 12,4 kWh:n akku mahdollistaa puolestaan käytännön ajossa noin 50 kilometrin sähköisen toimintasäteen ainakin kesäkelillä.

Peugeotista tuttu vaihteenvalitsin rokottaa hieman saksalaisfiilistä, mutta ajoon lähdettyä olo on jo aivan toinen. Astra GSe istuu alkumetreiltä lähtien käteen kuin hyvä hansikas. Ajoasento sekä ergonomia ovat kohdallaan, ja ohjauksessa on nykyautoksi mainio tunto. Ketterää fiilistä ei ole erehdytty luomaan ylinopeaksi välitetyllä ohjauksella, joten Astra etenee maantielläkin kuin juna. Kaupunkiajossa voimalinjasta voi silloin tällöin aistia pieniä nykäyksiä, mutta isommalla tiellä matka on yhtä juhlaa. Äärimmäisen vakaa kulku tekee ajamisesta rentoa, ja rengasmelukin on jopa moottoritienopeuksissa yllättävän maltillista 18-tuumaisista pyöristä huolimatta.

Vakaan ajettavuuden ohella GSe:stä löytyy todella onnistunut jousitus, josta saadaan kiittää Konin valmistamia FSD-iskunvaimentimia. Ne säätyvät automaattisesti tienpinnan mukaan, ja vaimennus tuntuu onnistuneelta erilaisissa epätasaisuuksissa. Niinpä hidastetöyssytkin ylittyvät vielä mukavalla nopeudella, ja pintakovuudesta tai kallistelusta ei ole tietoakaan.

Tunne

GS/E-mallimerkintä koristi Opelilla aikoinaan Commodoren ja Monzan huippuversioiden perää, mutta tuoreemmassa muistissa lienevät koeajoauton suorien edeltäjien, eli viimeiseksi jääneen Kadettin ja ensimmäisen polven Astran GSi-sporttimallit. Ne olivat omana aikanaan kovia pelejä varsinkin 16-venttiilisellä kaksilitraisella nelosella varustettuna, mutta uusi GSe ei ole mikään GSi. Hybridistä löytyy kyllä sporttimoodi pyrkivämpää ajotyyliä varten, mutta se tekee vain ohjauksesta keinotekoisen raskaan eikä neloskoneen hieman kovemmaksi muuttuva rääkynäkään jaksa suuremmin innostaa.

Sporttiversion statuksesta ja arkiajossa riittävän reippaalta tuntuvasta suorituskyvystä huolimatta kyseessä ei ole siis mikään hot hatch, ja hyvä niin. Astra GSe on parhaimmillaan rennommassa ajossa sähkön avustaessa bensakonetta, jolloin meno on mukavan leppoisaa ja vaivatonta. Sähkö on useimmissa tilanteissa jonkin verran mukana varsinkin energiaa talteen ottavaa B-ajopykälää hyödynnettäessä, vaikka akku olisi päässyt tyhjäksi. Toki tässä tilassa välillä joudutaan menemään pelkän bensakoneen varassa, minkä huomaa paljon astmaattisemmaksi muuttuvasta kulusta.

GSe:n lippulaivastatuksen huomaa myös hinnasta. Alkaen-summa on lähes 47 000 euroa, ja koeajoauton hintalapussa lukee melkein 51 000 euroa. Samalla rahalla saisi aitoja hot hatcheja tai mukavuuspainotteisia hybridejä, mutta Astran taika on ehkä siinä että se taiteilee niiden välimaastossa. Lähimmäksi samaa reseptiä pääsee VW Golf GTE, joka on myös hinnaltaan hyvin lähellä Astra GSe:tä. Jos hieman vähemmän sporttinen habitus riittää, ainakin paperilla lähes saman suorituskyvyn tarjoavan pistokehybridi-Astran saa vajaalla 39 000 eurolla, ja bensakoneisten mallien hinnat alkavat reilusta 26 000 eurosta.

Lopuksi on vielä mainittava pieni knoppitieto autosta. Kun Stellantiksella halutaan kaikin voimin painottaa Opelin saksalaista identiteettiä ja valmistuskin tapahtuu perinteisellä Rüsselsheimin tehtaalla, niin matkustajan puolen B-pilarin juureen ei olisi ehkä kannattanut liimata tarraa jossa lukee PSA Automobiles SA, Poissy (France).

Lue lisää