Vuonna 1979 esitelty W126-korinen S-luokan Mersu alkoi tuntua jo liian pieneltä ja vaatimattomalta 1980-luvun lopun nousukauden huumassa. Lisäksi stuttgartilaiset jäivät pahasti alakynteen moottoririntamalla, koska arkkivihollinen BMW toi vuonna 1987 7-sarjaansa sodanjälkeisen Saksan ensimmäisen V12:n. Niinpä Mercedes päätti tehdä oikein kunnon vastaiskun, jonka tuloksena syntyi lähes panssarivaunumainen W140-mallisarja.
Auto olisi voinut olla kunnon hitti kasinotalouden kuumina vuosina, mutta se ehti valitettavasti markkinoille vasta keväällä 1991. Maailma oli tuolloin sukeltanut jo synkän laman syövereihin, ja entistä paljon massiivisempi Ässä sopi harvinaisen huonosti ajan henkeen. Isoja ulkomittoja lukuun ottamatta auton ominaisuuksissa ei ollut kuitenkaan mitään vikaa. W140-sukupolven S-luokka oli viimeisiä lähes ylilaadukkaita Mersuja, ja nyt myös tähtikeulan pellin alle sai 12-pyttyisen täysmoottorin.
Se tuotti 600 SE – ja 600 SEL -malleissa peräti 408 hevosvoiman huipputehon, kunnes lukema pieneni pari vuotta myöhemmin 394 heppaan. Mersun kuusilitrainen V12 oli tarkoitettu edustusautoluokan kuiskaavan hiljaiseksi voimanlähteeksi, joka kävi mahdollisimman värinättömästi. Myllyllä oli kuitenkin toinenkin puolensa, ja niinpä tehtaan hovivirittäjä AMG taikoi siitä 500 hevosvoiman paremmalle puolelle ulottuvia teholukemia yli seitsemän litran iskutilavuuteen porattuna. AMG:n 7,3-litraista V12:ta käytettiin myös hyperautoluokassa Pagani Zondan voimanlähteenä, jolloin hiljaisuus oli viimeistään menneen talven lumia.
Tästä inspiroituneena muutamat harrastajat ovat innostuneet tekemään W140-mallisarjan 600:iin erilaisia pakoputkivirityksiä, joiden ansiosta vanhoista edustuslimusiineista on saatu ulos superautoluokan soundit. Nyt tällainen tapaus putkahti nettiin Japanista. Nousevan auringon maan kilvissä olevan tummansinisen Ässän perässä lukee S 600, mutta auto on oransseista vilkuista sekä vanhemman mallin puskureista, maskista ja takaluukun kannesta päätellen aloittanut taipaleensa 600 SEL -mallimerkinnällä.
Suosittelemme
Mersun omistaja osti auton vain 5000 dollarilla, joten taalaa kohti sai paljon rautaa ja sylintereitä. Hyvä hinta-laatusuhde alkoi kuitenkin vapista viimeistään siinä vaiheessa, kun autoon hankittiin räätälintyönä tehty pakoputkisto. Paikallinen tuning-paja pani parastaan, ja myös pakosarjat korvattiin kuudesta yhtä pitkästä putkesta tehdyllä ratkaisulla. Putkistoon luotiin myös sähköllä toimiva läppä, joka avaa ja sulkee röörit haluttaessa. Tämä kaikki tuli maksamaan 12 500 dollaria, eli enemmän kuin tuplasti Mersun ostohinnan verran.
Ulospäin virityksiä ei juuri erota, ja niistä juoruavat ainoastaan takapuskurin alta pilkottavat kaksi hillittyä putkenpäätä. Soundit ovat kuitenkin kaikkea muuta kuin hillityt. Vanha Mersu kiljuu enemmän kaasua annettaessa kuin parhaiden vuosikertojen F1-kilpurit, ja erityisesti tunneleissa iho nousee takuuvarmasti kananlihalle. Nopeus ei kuitenkaan muutu ihan samaa tahtia äänten kanssa, koska noin 2,3 tonnin paino hidastaa tehokkaasti menohaluja. Omistajalla on jo tulevaisuudensuunnitelmia autonsa varalle, joten ehkäpä Ässä saa vielä muutaman lisähevosvoiman putkiston kaveriksi.
