Mersukaan ei tiennyt mitään tästä 1970-luvun superautosta – kolmisakarainen tähti sai silti jäädä nokalle

Vuonna 1954 esitelty Mercedes-Benz 300 SL, eli lokinsiipimersu kuului aikansa ehdottomiin superautoihin. Putkirungon varaan tehty sportti sai alkunsa kilpa-auton pohjalta, ja sitä vauhditti eksoottisella suorasuihkutuksella varustettu kuusipyttyinen rivimoottori. Umpikattoinen coupé muuttui muutamaa vuotta myöhemmin hieman mukavammaksi Roadsteriksi, ja lopullisesti SL kesyyntyi vuonna 1963 lanseeratun pagoda-kattoisen seuraajan myötä.

Tähtimerkin superautohaaveet heräsivät jälleen vuosikymmenen lopulla, kun wankelmoottorilla varustettu C111-tutkielma tuotiin julkisuuteen. Autosta olisi saatu reilusti tilauksiakin, mutta se ei kuitenkaan koskaan päässyt tuotantoon asti. Yksi tilanteeseen turhautuneista oli Frankfurtissa toimineen bb-nimisen tuning-firman omistanut Rainer Buchmann. Kun Mercedes ei saanut itse kehitettyä varteenotettavaa seuraajaa 300 SL:lle, Buchmann ryhtyi toimeen yhdessä Porscheja kehittäneen Eberhard Schulzin kanssa.

Tätä taustaa vasten ei ole mikään ihme, että herrojen luomuksessa käytettiin lähinnä Mersun ja Porschen osia. Vuonna 1978 valmistunut matala superauto nimettiin CW 311:ksi, ja se tehtiin lokinsiiven tavoin putkirungon varaan. Kori oli puolestaan lasikuitua. Moottorina palveli 600-edustuslimusiinissa ja 300 SEL 6.3:ssa käytetty 6,3-litrainen kasi, joka pääsi vielä AMG:n käsittelyyn. Lopputulokseksi saatiin 375 hevosvoiman huipputeho ja 580 newtonmetrin maksimivääntö, jotka kiidättivät CW 311:n vain 4,8 sekunnissa nollasta sataan.

Kahdensadan nopeus oli puolestaan taulussa 12,7 sekunnissa, ja huippunopeudeksi uumoiltiin peräti 320 km/h. Tätä lukemaa ei kuitenkaan koskaan vahvistettu virallisesti. Vaihteistona palveli ZF:n viisipykäläinen manuaali, ja pakoputket tulivat ulos vasemman takapyörän edestä vanhan 300 SLR -kilpurin malliin. Autossa hyödynnettiin myös Porschen osia. Ohjaus, virtalukko ja mittaristo olivat peräisin 911:stä, kun taas pyöränripustukset lainattiin isommasta 928:sta.

Suosittelemme

CW 311:n muodot saivat voimakkaita vaikutteita Mersun omasta C111:stä, kun taas lokinsiipiovet kumarsivat suoraan 300 SL:n suuntaan. Auton nimi johtui ilmanvastuksen Cw-kertoimesta, joksi mitattiin 0,311. Superauton ulkonäöstä ja suoritusarvoista huolimatta CW 311:stä haluttiin tehdä arkikäyttöönkin sopiva. Niinpä auto tarjosi yllättävän väljät tilat kahdelle matkustajalle, reilun tavaratilan ja jopa ilmastoinnin. Erikoisuuksien joukkoon kuului katolla komeillut periskooppimallinen taustapeili, jonka piti tarjota kuskille täydellinen näkymä taaksepäin.

Ulkoista näyttävyyttä tarjosi puolestaan Merck-nimisen firman kehittämä helmiäisvalkoinen maali, joka oli kuulemma maailman ensimmäinen lajissaan. Koska CW 311:n kehittäjät pitivät luomustaan 300 SL:n henkisenä perillisenä, auton maskissa komeili iso kolmisakarainen tähti. Ongelmana oli vain se, että Mercedes ei tiennyt CW 311:stä yhtään mitään ennen sen esittelyä. Suuri yleisö oli kuitenkin autosta niin innoissaan, että tähtimerkki ei lähtenyt valittamaan asiasta ja antoi bb:n luomukselle siunauksensa. CW 311 lieneekin ainoa auto, joka ei ole Mercedeksen kehittämä, mutta sai silti kantaa tähtilogoa keulallaan.

Tästä huolimatta CW 311 jäi yksittäiskappaleeksi, jonka myöhemmästä kohtalosta ei ole täyttä varmuutta. Autolla oli kuitenkin tärkeä tehtävä, koska Eberhard Schulz perusti CW 311:n saaman positiivisen palautteen rohkaisemana Isdera-urheiluautomerkin vuonna 1982. Isdera valmisti myöhemmin 30 kappaletta Imperator 108i -nimistä superautoa, joka näyttää lähes identtiseltä CW 311:n kanssa.

LähdeAuto Bild

Lue lisää