Jos hakusessa on tyylikäs ja yksilöllinen auto mutta budjetti on tiukka, 1990-luvun ja 2000-luvun alun tarjonnasta löytyy monta eleganttia menopeliä, jotka venyvät niin käyttö- kuin harrasteautonkin tehtäviin. Tässä aakkosjärjestyksessä oleva top 10 -listamme tarkan markan tai euron tyyliniekalle.
Alfa Romeo 156
Vuonna 1997 esitelty 156 on neliovinen auto, joka palautti uskon Alfan sedanien muotoiluun. Walter de Silvan mestariteokseen poimittiin juuri sopivasti vaikutteita Alfa Romeon klassikkomalleista menemättä kuitenkaan retrokitschin puolelle. Etuovien kromikahvat ja lisävarustelistalta löytynyt puuratti siteerasivat menneitä aikoja, kun taas ketterä ajettavuus heitti etuvedosta huolimatta tiukan haasteen esimerkiksi Audin ja BMW:n suuntaan.
156 oli paljon aistikkaampi kuin kolhon oloinen 155-edeltäjänsä, ja auto näyttää ajattomalta vielä tänäkin päivänä. Mallivalikoiman helmi on sporttinen GTA, mutta jumalaisen soundin tuottava Busso-V6 löytyy 2,5-litraisena versiona myös tavallisen 156:n pellin alta. Neloskoneiseen malliin pääsee edullisimmillaan käsiksi reilulla 2000 eurolla.
Suosittelemme
Alfa Romeo GTV/Spider
Listalle voidaan lisätä heti perään toinen Alfa, eli vuosina 1993 ja 1994 päivänvalon nähnyt GTV/Spider-parivaljakko. 2+2-paikkainen coupé ja kaksipaikkainen avo toivat Alfa Romeoon jälleen italialaista dolce vitaa 1980-luvun laatikkomuotoilukauden jälkeen. Pienillä projektoriajovaloilla ja kiilamaisella sivuprofiililla varustettu design oli nähty ensimmäistä kertaa jo vuoden 1981 Audi Quartz -konseptiautossa, jonka linjat olivat Pininfarinan käsialaa.
Audissa ne eivät vielä päätyneet tuotantoon, mutta GTV ja Spider tarjosivat vihdoin sarjatuotantokelpoisen kohteen Pininfarinan visioiden toteuttamiselle. Fiat Tiposta lainattu etuvetoinen perusrakenne ei saanut koskaan puritaanien hyväksyntää Alfa Romeon urheilumalleissa, mutta Alfan omat Twin Spark -koneet ja Busso-V6 pelastavat tässäkin tapauksessa paljon. Alfan ysärisportin hinnat alkavat tällä hetkellä 5000 euron tienoilta.
Buick Riviera
Amerikkalaiset autot eivät päässeet 1990-luvulla juhlimaan turhan usein tyylikkyydellään, mutta tähänkin joukkoon löytyy poikkeuksia. Yksi niistä on vuosina 1994-1998 valmistettu kahdeksannen sukupolven Buick Riviera, joka jäi myös lajinsa viimeiseksi. Bill Mitchellin luoma alkuperäinen Riviera vuodelta 1963 on yksi kaikkien aikojen tyylikkäimmistä amerikkalaista coupéista, ja viimeisestäkin Rivierasta voidaan käyttää samaa luonnehdintaa 1990-luvun kontekstiin suhteutettuna.
Etuvetoisen ysäricoupén linjat ovat toki pulleanpyöreät aikansa tyyliin, mutta autossa on havaittavissa jopa mannermaista gran turismo -henkeä jenkkimakuun sovitettuna. Rivieran kulusta vastaa ikiliikkujan maineessa oleva 3,8-litrainen V6, jota tarjottiin myös mekaanisesti ahdettuna versiona. Ysärin tyylikkään jenkkicoupén saa halvimmillaan alleen noin 5000 eurolla, mutta tarjonta on koko Euroopassa varsin niukkaa.
Fiat Coupé
Fiatin 1990-luvun Coupé on ylempänä mainitun Alfa Romeo GTV ja Spiderin sukulainen, koska tämänkin sportin lähtökohtana toimi maanläheinen Tipo. Näistä lähtökohdista italialaiset onnistuivat kuitenkin loihtimaan auton, jota luonnehdittiin aikoinaan köyhän miehen Ferrariksi. Radikaali ulkokuori oli peräisin myöhemmin BMW:llä maineeseen nousseen Chris Banglen kynästä, kun taas sisusta korinvärisellä raidalla höystettyine kojelautoineen edusti Pininfarínan designia.
Auto myös valmistettiin Pininfarinan tehtaalla Torinossa. Fiat Coupén anti ei jäänyt pelkkään ulkonäköön, koska turboahdetulla viisimukisella myllyllä varustettu huippuversio myös liikkui kuin pieni Ferrari. Neloskoneisen mallin saa tällä hetkellä hankittua reilulla 3000 eurolla.
Jaguar XJ
Jaguar XJ uudistui täysin vuonna 1986, mutta brittisedanin muotoilu oli lähes mitäänsanomattoman kulmikasta. Vanha tyyli löytyi vasta X300-koodilla tunnettuun kattavaan faceliftiin, joka tuotiin suuren yleisön nähtäväksi ensimmäistä kertaa lokakuussa 1994 Pariisin autonäyttelyssä. Nyt Jaguarin ison sedanin keulalla oli jälleen XJ:n ykköspolven kaltaiset pyöreät tuplavalot, ja viistotuissa takavaloissakin oli havaittavissa selvää sukunäköä vuonna 1968 debytoineeseen ensimmäiseen XJ:hen.
Tekniikan osalta mentiin aluksi edeltäjästä tutuilla kuutoskoneilla ja V12:lla, mutta vuosi 1997 toi mukanaan teknisesti kohennetun X308:n, jossa veekasit astuivat kuutosten tilalle. Vauhdikkaimpana versiona toimi mekaanisesti ahdetulla kasilla ladattu XJR. Ysärityyli brittiläisittäin keventää lompakkoa edullisimmallaan vain 4000 euron verran.
Lancia Kappa Coupé
Erityisen hillityn ja yksilöllisen tyylin ystäville voimme suositella Lancia Kappan coupé-versiota, joka tuli farmarin ohella sedanin rinnalle vuonna 1996. Neliovinen Kappa on hyvin huomaamaton auto, jonka taika aukeaa vain todellisille italialaisautojen faneille. Maggiora-koripajan rakentama coupé on tehty samalla reseptillä, mutta lyhyempi akseliväli, leveämpi takaraideväli ja karmittomat sivulasit tuovat reseptiin mukaan hyppysellisen sporttisuutta. Tästä huolimatta kyseessä on auto, joka on paljon paremmin kotonaan Como-järven rantabulevardilla kuin Nürburgringillä.
Esimerkiksi alcantaralla vuorattu sisusta edustaa italialaisen luksuksen perinteitä, kun taas perusrakenne on sama kuin Alfa Romeo 166:ssa. Kappa Coupén pellin alle tarjolla ollut kolmelitrainen V6:kin on peräisin Alfasta, ja muita moottorivaihtoehtoja olivat 2,4-litrainen viitonen sekä kaksilitrainen turbonelonen. Kappa Coupéja ei ole tarjolla haitaksi asti, mutta esimerkiksi Saksasta sellaisen voi löytää halvimmillaan noin 3000 eurolla.
Maserati Quattroporte
Tällaisesta summasta voi vain haaveilla listan kalleimman auton, eli vuonna 2003 esitellyn viidennen sukupolven Maserati Quattroporten kohdalla. Noin 20 000 euroa ei ole kuitenkaan paha summa yhdestä kaikkien aikojen kauneimmista sedaneista, joka haastaa estetiikallaan monen urheiluautonkin. Aistikas muotoilu saa jatkoa myös sisustassa, josta löytyy luonnollisesti Maseratin tavaramerkkinä toiminut analoginen kello keskellä kojelautaa.
Pininfarinalla työskennelleen Ken Okuyaman piirtämät linjat eivät ole kuitenkaan Quattroporten ainoa valttikortti, vaan tässä autossa myös voimanlähteellä on iso merkitys. Nokalla murisee Ferrari-sukuinen vapaasti hengittävä V8, joka laulaa kuin Luciano Pavarotti parhaina päivinään. Samaa perusrakennetta ja moottoria hyödynnetiin myös kaksiovisessa GranTurismossa ja GranCabriossa, mutta ne ovat huomattavasti kalliimpia.
Peugeot 306 Cabriolet
Kolmisenkymmentä vuotta sitten hyvin monen eurooppalaisvalmistajan valikoimaan kuului kompaktiluokan avomalli. Suurimmalla osalla niistä ei olisi voitettu concours-kilpailuja, mutta joukkoon mahtui yksi erityisen elegantti ilmestys. Tuo auto on Peugeot 306 Cabriolet, jonka muotoilusta vastasi Pininfarina. Avomalli edustaa tuulilasista taaksepäin täysin eri designia kuin muu 306-mallisto, ja auton akselivälikin on viisi senttiä pidempi kuin hatchbackissa. Suurin osa 306 Cabrioleteista valmistettiin Pininfarinan Cambianon tehtaassa Torinon laitamilla, joten kyseessä on oikeastaan italialaiskaunotar valepuvussa.
306 Cabriolet voitti vuonna 1994 jopa maailman kauneimman avoauton tittelin, joka ei liene osunut kovin usein massamerkin kohdalle. Kangaskattoisen 306:n eleganssi katosi valitettavasti peltikattoisissa seuraajissa, ja nykyään Peugeotin tarjontaan ei kuulu enää minkäänlaista avoautoa. Lohtua voi hakea 306 Cabrioletista, jollaisen voi saada omaan talliin jopa alle 3000 eurolla.
Peugeot 406 Coupé
Listan toisestakin Pösöstä saadaan kiittää italialaisia, koska myös 406 Coupé on Pininfarinan käsialaa sekä muotoilun että tuotannon osalta. Vuoden 1996 Pariisin autonäyttelyn spottivalojen loisteessa ensimmäistä kertaa paistatellut kuvankaunis coupé jatkoi kunnianarvoisia perinteitä, koska moni aikaisempikin Peugeotin coupé oli syntynyt yhteistyössä Pininfarinan kanssa. Niiden osalta oli vain syntynyt pidempi tauko, kunnes kaksiovinen 406 putkahti maailmaan.
406 Coupén tyyliä leimaa hillitty eleganssi, jollaista löytyi yleensä vain kalliimman hintaluokan gran turismoista. Eräs julkaisu intoutuikin aikanaan kehumaan autoa Ferrari 456 GT:n miniversioksi. 406 Coupén pellin alle sai maanläheisemmän bensa- ja dieselnelosen lisäksi kolmelitraisen V6:n, joka sopii paremmin yhteen GT-henkisen ulkoasun kanssa. Jos budjetti ei veny Ferrari 456:een, 406 Coupén saa omakseen 306 Cabrioletin tavoin jopa alle 3000 eurolla.
Volvo C70
Jos 406 Coupé tuntuu liian etelämaiselta, vakavahenkisempänä vaihtoehtona toimii vuonna 1996 debytoinut ensimmäisen sukupolven Volvo C70. Volvo astui teknisesti uuteen aikaan viisi vuotta aiemmin lanseeratun etuvetoisen 850:n myötä, mutta muodoiltaan 850 edusti vielä edellisen vuosikymmenen kulmikasta tyyliä. Pyöreälinjaisemmat Volvot saivat alkunsa vuoden 1995 S/V40:stä, mutta vasta Peter Horburyn muotoilema C70 oli esteettinen täysosuma.
Auto toimi ainakin markkinointiosaston mielestä legendaarisen Pyhimys-Volvon uudelleensyntymänä, ja niinpä C70 nähtiin heti tuoreeltaan myös uudessa Pyhimys-leffassa. Hyvin ajattomana säilynyttä ensimmäisen polven C70:ää sai coupén lisäksi avoversiona, jossa oli vielä kangaskatto toisin kuin vähemmän elegantissa seuraajassaan. C70 ei ole mikään urheiluauto, mutta tunnelmaa kohottavat sentään kumeaääniset viitoskoneet. Ysärin lopun ruotsalaiskaunottaren hinnat alkavat tätä kirjoitettaessa vain reilusta 2000 eurosta.
