Opel kärsi reilut 60 vuotta sitten hieman vastaavasta ongelmasta kuin nykyäänkin, eli sen mallisto miellettiin imagotasolla kovin tylsäksi. Samaa saattoi toki sanoa monesta muustakin perheautojen valmistajasta 1960-luvulla, mutta Opelilla käärittiin hihat ja ryhdyttiin toimeen asian korjaamiseksi.
Amerikkalaisen General Motorsin omistama saksalaismerkki järjesti melkoisen yllätyksen syksyn 1965 Frankfurtin autonäyttelyyn, jossa esiteltiin Opelin historian ja myös eurooppalaisvalmistajien ensimmäinen konseptiauto. Se oli Experimental GT -nimen saanut liukasmuotoinen pikkusportti, joka oli todellisuudessa tehty tavallisen Kadettin tekniikan varaan, mutta varustettu sentään isomman Rekordin moottorilla.
Päällepäin maanläheinen tekniikka ei kuitenkaan näkynyt, vaan entisen Corvette-muotoilija Clare MacKichanin luomus näytti aivan varteenotettavalta urheiluautolta. GT-tutkielma olikin Opelin ensimmäinen kaksipaikkainen sportti sitten vuoden 1924, joten odotukset autoa kohtaan olivat melkoiset. Toivomuksia tuotantoversiosta kuului lähes joka suunnalta, mutta Opel kielsi jatkuvasti tuotantomallin olevan suunnitteilla.
Todellisuudessa vastaava tuotantoauto oli kuulunut suunnitelmiin alusta alkaen, mutta asiaa ei haluttu tuoda julkisuuteen moneen vuoteen. Tästä huolimatta monet uumoilivat tuotantoversion olevan tulossa, joten vuonna 1968 esitelty tuotanto-GT ei ollut enää mikään suuri yllätys. Auton teräskori sen sijaan pääsi yllättämään, koska GT:hen oli uumoiltu lasikuitukoria muotoiluesikuvana toimineen Chevrolet Corvetten tavoin.
Vette saattoi Atlantin toisella puolella olla duunarin urheiluauto hintansakin puolesta, mutta Euroopassa se jäi vain haaveeksi tavallisille ostajille. Opel GT:tä mainostettiin sen sijaan normaalimarkkinoiden ensimmäiseksi urheiluautoksi, ja saksalaisen mainossloganin mukaan ainoastaan lentäminen oli hienompaa kuin GT:llä ajaminen. Ainakin perusmallin osalta tässä oli lievää vahvempaa liioittelun makua, koska GT haluttiin asemoida hinnaltaan myös nuorempien ostajien saavutettavaksi.
Niinpä hinnat alkaen -versiota ”vauhditti” vain 1,1-litrainen neloskone, joka tuotti astmaattiset 67 hevosvoimaa. Harva ostaja kuitenkin päätyi tähän malliin, ja leijonanosa myynnistä keskittyi 1,9-litraisella pannulla varustettuun versioon. Siinäkin oli vain 89 heppaa, mutta rutkasti enemmän vääntöä. Niinpä kiihdytys nollasta sataan sujui noin kymmenessä sekunnissa, ja huippunopeutta riitti 180 km/h:n verran.
GT:n pohjalevy sekä moottori, vaihteisto, jarrut ja jäykällä taka-akselilla varustettu jousitus olivat melko suoraa lainaa Kadettista ja Rekordista, mutta ulkoapäin Opelin pikkusportti oli kuin eri planeetalta. Auton Coca-Cola-pullohenkiset perusmuodot olivat hyvin lähellä samoihin aikoihin lanseerattua kolmannen sukupolven Chevrolet Corvettea, joten puheet köyhän miehen Vettestä eivät olleet aivan tuulesta temmattuja. GT:ssä oli Corvetten tavoin myös luukkulamput keulalla, mutta ne kiertyivät erikoisesti sivusuunnassa.
1,1-litraisissa aloitusmalleissa oli pienemmät jarrurummut takana ja eri välitykset, mutta korissa ja sisustassa ei ollut eroja ”isolohkomalliin”. Vakiovaihteistona toimi nelipykäläinen manuaali, mutta 1,9-litraiseen GT:hen sai lisähinnasta myös kolmiportaisen automaatin, joka ei ollut oikein kotonaan pikkusportissa. Rajoitetusta moottorivalikoimasta huolimatta GT osoittautui välittömästi todelliseksi myyntihitiksi. Opel oli suunnitellut rakentavansa 60 autoa päivässä, mutta jo pian tuotantolukemaa piti kaksinkertaistaa, mikä oli helpommin sanottu kuin tehty.
GT:n tuotantoprosessi oli nimittäin suorastaan hämmentävän monimutkainen. Pariisissa sijainnut Chausson valmisti korit, kun taas myöskin pariisilainen Brissonneau & Lotz huolehti korien viimeistelystä ja maalaamisesta. Kun GT:n kysyntä yllätti odotukset, Opelin piti viimeistellä autoja myös omalla tehtaallaan Saksan Bochumissa.
GT:n alkuvuosien menestyksestä saadaan kiittää myös USA:n markkinoita, joilla se oli myynnissä Buick-diilerien kautta. Euroopan mallin ja jenkkiversion välillä ei ollut kovin suuria eroja, mutta jälkimmäisestä puuttuivat yleensä mm. kallistuksenvaimentimet ja lämmitettävä takalasi. ZF:n lukkoperän sai Atlantin kummallakin puolella, mutta sitä eivät kovin monet asiakkaat tilanneet.
GT:tä mainostettiin 2+2-paikkaiseksi, mutta todellisuudessa takapenkille sai sovitettua korkeintaan yhden aikuismatkustajan poikittain. Autossa ei ollut Corvetten tavoin myöskään minkäänlaista takaluukkua, joten tavarat piti lastata perään takapenkin takaa. Tilaa ei ollut muutenkaan hukattavaksi, koska varapyörä haukkasi leijonanosan takakontista.
Tärkeämpää sporttisessa autossa olivat kuitenkin ajo-ominaisuudet, joita legendaarinen autotoimittaja Paul Frère suorastaan ylisti Motor-lehteen maaliskuussa 1969 tekemässä testissään. Ostajatkin olivat aluksi innoissaan GT:stä, mutta vuoteen 1971 tultaessa kysyntä alkoi hiljalleen hiipua. Myynnin piristämiseksi Opel toi markkinoille halvemman GT/J:n, jossa oli karsittu mittarivarusteita, koristeita ja kromiosia. GT/J:tä sai ainoastaan 1,9-litraisella koneella, koska 1,1-litrainen oli poistettu valikoimasta jo aiemmin heikon kysynnän vuoksi.
GT/J nosti myyntilukemia hieman, mutta siitä huolimatta Opelin pikkusportin päivät alkoivat olla luetut. USA:n markkinoiden entistä tiukemmat määräykset olisivat vaatineet autoon niin suuria muutoksia, että GM katsoi järkevämmäksi lopettaa tuotannon kokonaan vuonna 1973. GT:itä valmistui kaikkiaan 103 463 yksilöä, ja harvinaisimmaksi malliksi jäi 1,1-litrainen, joita tehtiin vain 3573 autoa. GT/J:n valmistusmäärä jäi puolestaan 10 760 autoon, kun taas leijonanosa tuotannosta, eli 89 130 GT:tä meni 1,9-litraisen mallin kontolle.
Opelin mallistossa nähtiin vielä 2000-luvun puolella GT-nimen saanut avosportti, joka valmistui USA:ssa Pontiac Solsticen ja Saturn Skyn sisarmallina. Sittemmin uusi GT on jäänyt vain haaveeksi, vaikka aihepiiristä on myöhemminkin esitelty yksi konseptiauto. Nykyään Opel kuuluu kuitenkin Stellantis-konserniin. Sen laarista ei löydy sopivaa perusrakennetta pienelle takavetoiselle urheiluautolle, jollaisten markkinat ovat muutenkin nykypäivänä hyvin rajalliset.
