Viime kerralla kirjailin siitä, miksi klassinen partahöylä voittaa miljoona-nolla markettien sataviisikymmentäteräiset raastinraudat. Nyt katsotaan, miten klassiseen partahöyläajoon valmistaudutaan. Sitä ennen otan esille kuitenkin kenties tärkeimmän työkalun tällä saralla: Partasudin.

Partasuti ei ole vain hienostelukikkare, josta saa halutessaan maksaa itsensä leipäjonoon. Sutia käytetään klassisessa yhteydessä ensiksi saippuan tai partakreemin vaahdotukseen. Tämä on vinkki siitä, että viimeistään nyt kannattaa käyttää se ponnekaasupartavaahto vaikkapa vessanpöntön kiillottamiseen.

Suti sitoo runsaasti vettä, ja tekee näin partasaippuan tai -kreemin vaahdotuksen mahdolliseksi. Mitä paksumman ja kosteamman vaahdon saa aikaiseksi, sitä vähemmän partaterä hyppelee ja kyntää iholla eli sitä parempi on ajotulos.

Partasudin paras etu on siinä, että se pehmentää ja nostaa partakarvoja, joten ne on helpompi leikata. Partavaahdon laittaminen käsin kääntää karvat helposti kasvojen suuntaiseksi. Erään näkemyksen mukaan juuri partasudin käyttäminen tekee useampiteräisten höylien tai usempien vetojen käyttämisen tarpeettomaksi. Klassinen partahöylä tai -veitsi tekee siistiä jälkeä jo yhdellä vedolla.

Partasuti


MAINOS, ARTIKKELI JATKUU ALLA


Partasuteja on kolmenlaisia: Synteettisiä (yleensä nailonia), villisian karvasta tehtyjä ja klassisimpia mäyränkarvasta tehtyjä. Mäyränkarvaiset jaetaan muutamiin laatuluokkiin, joskaan luokittelu ei ole yleisesti sovittu. Puhutaan sellaisista kuin pure, best ja super tai silvertip. Viimeksi mainitut ovat arvokkaimpia ja hienoimmasta mäyränkarvasta. Mitä tulee eettisiin kysymyksiin – jotka kiinnostavat ainakin minua – niin mäyränkarva saadaan Kiinasta, jossa villimäyräkantoja on pakko supistaa, koska ne voivat aiheuttaa vakavia tuhoja. Synteettinen suti on parhaimmassa tapauksessa hyvä vaihtoehto, ja joidenkin niistä sanotaan olevan suorituskyvyltään jopa klassisia vaihtoehtoja parempia. Sain Saarnin herrasmiesputiikilta kokeiluun Taylor of Old Bond Streetin Pure Badger -sudin (kuvassa yllä). Suteja on todella monenlaisia, eri leveyksillä ja korkeuksilla – Joka käteen ja naamaan sopivana.

Erilaisia saippuoita ja kreemejä (creme) on pilvin pimein. Parhaat tulevat Euroopasta. Jos englantilainen Taylor of Old Bond Streetin tai Geo F. Trumperin kreemi tuntuu liian arvokkaalta, italialaista Prorasoa saa kolmanneksen hintaan, ja se on laadultaan yhtä hyvää. Klassiset kreemit ovat varsin tanakan tuoksuisia, mutta valikoimissa on onneksi myös miedosti tuoksuvia tai tuoksuttomia vaihtoehtoja. Itse olen käyttänyt viime aikoina Saarnilta saamaani Taylorin Mr. Taylor -kreemiä, jonka juuret ovat 50-luvun lopulla. Mr. Taylor tuoksuu merelliselle, ja puhtaalle pyykille. Kreemi on glyseriinipohjaista, ja eräiden koulukuntien mukaan sellaiset toimivat parhaiten partaa ajaessa.

Parta kannattaa ajaa suihkun jälkeen, kun partakarvat ovat pehmenneet. Toinen vaihtoehto on pesaista kasvoja lämpimällä vedellä tai pitää lämpimässä vedessä uitettua pyyhettä kasvoilla jokunen minuutti. Lämpö myös rentouttaa kasvojen lihaksia. Ennen suihkuun menemistä laitetaan suti kulhoon kuumaan veteen likoamaan. Näin se pehmenee ja lämpenee.

Partakreemin vaahdotus

Suihkusta poistuessa suti otetaan kulhosta (minulla Saarnin toimittama Mühlen posliininen vaahdotuskulho – tässä toimii tarvittaessa vaikkapa iso kahvikuppi). Sutia riiputetaan lavuaarin yllä ja ylimääräisen veden annetaan tippua pois. Seuraavaksi sudilla sipaistaan partakreemiä tai -saippuaa suoraan astiasta tai kreemiä voidaan laittaa vaahdotuskulhon pohjalle. Tämän jälkeen kreemi vispataan kuohkeaksi vaahdoksi. Partasudista riippuu, miten tehokkaasti vaahto syntyy.

Vaahdotettu partakreemi

Vaahdon laatu ja määrä riippuvat myös vispaustekniikasta, käytetyn veden ja kreemin suhteesta sekä käytetystä kreemistä tai saippuasta. Kokeilemalla löytyvät parhaat asetukset. Kun vaahto on valmista, sitä sivellään sudilla kasvoille ja parranajo voi alkaa. Siitä seuraavalla kerralla.


JÄTÄ VASTAUS