Frankfurt 2017: BMW M5 pyrkii supersedanien uudeksi kunkuksi 600 hepan ja nelivedon voimin

BMW:n moottoriurheilutoiminnoista ja sporttimalleista vastannut Motorsport GmbH perustettiin jo 1970-luvun alussa, mutta ensimmäistä katukäyttöön tehtyä M-mallia saatiin odottaa vielä monta vuotta. Keskimoottorisen M1-superauton vuoro koitti vuosikymmenen loppupuolella, mutta huippukallis käsintehty sportti jäi luonnollisesti vain harvojen herkuksi.

Asiakaskunta laajeni huomattavasti, kun M1:n 286-heppainen suora kuutonen päätettiin sijoittaa 5-sarjan käytännöllisiin kuoriin. Ensimmäinen M5 esiteltiin vuonna 1984, ja suoraan kuutosen luotettiin parin sukupolven ajan. 1990-luvun loppupuolella siirryttiin veekasivoimaan E39-korimallin myötä, ja E60-koodilla tunnetusta seuraajasta löytyi vielä pari pyttyä enemmän. Vapari-V10 kuului BMW:n historian hienoimpiin moottoreihin, mutta tiukentuvat päästömääräykset tekivät sen urasta varsin lyhyen. F10-korisessa M5:ssä palattiin jälleen veekasiin, jota terästettiin kuitenkin parilla turbolla.

Näin saatiin aikaiseksi 560 hevosvoiman teho ja 680 newtonin maksimivääntö, jotka aiheuttivat jo melkoisia pito-ongelmia edelleen takavetoisessa autossa. Niinpä M5:eenkin päätettiin tuoda neliveto pahimpiin kilpailijoihin kuuluvien Audi RS 6:n ja Mercedes-AMG E 63:n tavoin. G30-korimallin 5-sarjaan perustuva M5 tunnetaan F90-koodinimellä, ja auton ensi-ilta koitti nyt Frankfurtin autonäyttelyssä monen vuoden kehitystyön jälkeen. Pääsimme tutustumaan uuteen supersedaniin ensimmäisten joukossa näyttelyn pressipäivien aikana.

Suosittelemme


M5 on tehty tutulla kaavalla, mutta etupuskurin ilmanottoaukot ovat entistäkin massiivisemmat. Lisäksi etulokasuojat on pullistettu leveämmän raidevälin vuoksi, ja kylkilinjaa koristavat M-perinteisiin kuuluvat kidukset. Konepellissäkin on pieniä eroja vakio-Viitoseen nähden, ja M5 on saanut hiilikuitukaton ensimmäistä kertaa historiansa aikana. Muita M-herkkuja ovat sporttisemmat peilinkotelot, neljää putkenpäätä reunustava takadiffuusori ja takaluukun kulman hillitty spoilerilippa. M5:ssä ei ole kuitenkaan edelleenkään levitettyjä takalokasuojia, mikä tekee autosta yllättävänkin kiltin näköisen takaviistosta katsottuna.

Vakiopyörät ovat 19-tuumaiset, mutta lisähintaan M5:een saa näyttelyautojen alla nähdyt 20-tuumaiset kiekot. Pysähtymistä voi tehostaa puolestaan hiilikuitukeraamisilla jarruilla, jotka tunnistaa kullanvärisistä satuloista. Sisään astuminenkin paljastaa, että nyt ei ole kyse ihan tavallisesta Viitos-Bemarista. Kuppimaiset etupenkit kaappaavat matkustajat tiukkaan syleilyynsä, ja vaihdekeppi on kuin suihkuhävittäjästä repäisty. Lisäksi ratissa on isot punaiset napit, joilla pystyy valitsemaan eri ajomoodeja.

Ämmässä käytetty M xDrive -neliveto eroaa BMW:n tavallisesta xDrivesta. M5:n nelivedon pystyy säätämään hyvin takapainotteiseen sporttitilaan, ja autosta saa myös pelkästään takavetoisen napin painalluksella, jolloin driftailunkin pitäisi onnistua. Maksimikiihtyvyyttä tavoitellessa neliveto kannattaa kuitenkin pitää päällä. Silloin 4,4-litraisen tuplaturbokasin tuottamat 600 heppaa ja 750 newtonin vääntö ohjataan kahdeksanvaihteisen automaatin kautta mahdollisimman tehokkaasti tiehen. Spurtti nollasta sataan sujuu vain 3,4 sekunnissa ja normaalisti 250 km/h:n lukemaan rajoitetun huippunopeuden voi nostaa lisävarusteisen M Driver’s Packagen avulla 305 km/h:n vauhtiin.

Pääsimme tutustumaan Frankfurtissa kahteen M5:een, joista toinen oli erikoisella mattapunaisella värillä maalattu First Edition. Niitä valmistetaan auton lanseerauksen kunniaksi vain 400 kappaleen erä, joista kovinkaan moni ei varmasti eksy Suomen markkinoille. ”Tavallisen” M5:n pääsee sen sijaan tilaamaan pikapuoliin tännekin, mutta hinnat eivät ole vielä tiedossa. Mistään halvasta huvista ei ole kuitenkaan kyse, koska auton hinta hätyyttelee varmasti 200 000 euron rajapyykkiä. Ensimmäiset onnelliset asiakkaat saavat uuden supersedaninsa alleen ensi keväänä.

Lue lisää