Ferrari F40 on yksi maranellolaismerkin ikimuistettavimpia autoja ja myös viimeinen malli, jolle itse Enzo Ferrari ehti antaa siunauksensa tuotantoon. F40:n suora perillinen Ferrarin hyperautojen sarjassa on vuosi sitten esitelty F80, mutta Ferrari on lisäksi kehittänyt kaikessa hiljaisuudessa toisenlaista kunnianosoitusta 1980-luvun superautolegendalle.
Tämä auto on SC40-nimen saanut yksittäiskappale, jonka tilasi erityisen eksklusiiviseksi kuvailtu Ferrari-asiakas. Nimeä ei luonnollisesti kerrota julkisuuteen, mutta tällaisia autoja ei Maranellossa tehdä aivan kenelle tahansa. Anonyymiksi jäävän asiakkaan unelmana oli legendaarisen F40:n inspiroima moderni superauto, ja Ferrari toteutti tällaisen toiveen hybriditekniikalla varustetun 296 GTB:n pohjalta.
Ulospäin lähtökohta ei juuri näy, koska Ferrarin Special Projects -ohjelman kautta toteutettu SC40 on saanut täysin uniikin korimuotoilun. Maranellon merkin design-osaston luomus edustaa päämuotoilija Flavio Manzonin johdolla loihdittua muotokieltä, jossa on tuttuja elementtejä muista uusista Ferrareista, kuten 849 Testarossasta ja F80:stä. Tämä tarkoittaa terävien geometristen linjojen ja hienovaraisten kurvien yhdistelmää, jota on SC40:ssä maustettu retrohenkisillä vaikutteilla.
Suosittelemme
F40:n luukkulamppuja ei autossa sentään ole, vaan keulalle on sovitettu kuvun alla olevat ledivalot, jotka yhdistyvät muotoilullisesti etupuskurin ilmanottoaukkoihin. Kylkilinjassa voi puolestaan havaita F40-henkisiä vaikutteita keskimoottorille johtavien ilmanottoaukkojen ja takaosan mustien vaakasuuntaisten linjojen osalta, mutta niiden yhdistäminen kasari-ikoniin vaatii jo varsin hyvää mielikuvitusta.
Samaa voidaan sanoa perästäkin, jonka yhtymäkohtana F40:een toimii kiinteä takasiipi. Se on kuitenkin paljon matalampi kuin aidossa asiassa. Keskimoottorin katteen lexan-muoviset ritilät herättävät myös mielleyhtymiä F40:n ”takalasin” ilmanpoistoaukkoihin, mutta muuten perästä ei juuri F40-vaikutteita löydy. Tyyli on paljon lähempänä lähtökohtana toiminutta 296 GTB:tä, josta myös takavalot on lainattu suoraan.
F40-mielleyhtymiä olisi ehkä edistänyt paremmin klassinen punainen väri, mutta SC40:n tilaaja halusi autonsa Bianco-valkoisena. Se saa kontrastia mustasta katosta ja osittain mustista vanteista, kun taas penkit ovat F40:n malliin punaiset. Muuten sisusta on melko suoraa perua 296 GTB:stä, mutta lattiakaukalot, keskikonsoli, kojelaudan koristeet, vaihtoläpyskät, osa ratin kehästä ja ohjaamon takaosa on tehty hiilikuitukevlarista ensimmäisenä modernina Ferrarina. Kevlaria käytettiin aikanaan runsaasti F40:ssä, muutamissa muissakin saman ajan superautoissa ja vaikkapa B-ryhmän rallitykeissä.
SC40:n konehuonettakin on höystetty kevlarilla, mutta osuvampi tribuutti F40:lle olisi ollut esikuvan mukainen voimanlähde. Uuden yksittäiskappaleen taka-akselin edestä on kuitenkin turha etsiä tuplaturbokasia, vaan auton kulusta vastaa suoraan 296 GTB:stä lainattu hybridivoimalinja. Se tuottaa tupla-ahdetun 2,9-litraisen V6:n ja sähkömoottorin yhteispelin ansiosta 830 hevosvoiman kokonaistehon, joten voimanpuutetta ei tarvitse kuitenkaan potea.
