Amerikkalainen Chrysler-yhtymä hyödynsi 1950-luvulla italialaisen Ghia-koriräätälin palveluita monissa konseptiautoissaan. Yksi näistä Ghian luomista tutkielmista on erikoisella kattoratkaisulla varustettu Norseman, joka koki kuitenkin karun kohtalon heti tuoreeltaan.
Chryslerin ideana oli luoda vuoden 1957 autonäyttelyitä varten konsepti, jossa ei olisi ollenkaan perinteisiä A-pilareita kattoa tukemassa. Ensimmäinen prototyyppi projektin tiimoilta valmistui jo lokakuussa 1954. Siitä vastasi Chryslerin maineikas muotoilija Virgil Exner Ghian design-studiolla Torinossa, ja lähtökohtana toimi myöhemmin Batmobileksi George Barrisin pajalla muutettu Lincoln Futura.
Tämän jälkeen projekti eteni Chrysler-lähtöisemmin. USA:sta oli lähetetty Italiaan 1:4-mittakaavaan tehty malli autosta, joka vaati Ghian väeltä melkoisen työpanoksen seuraavien 15 kuukauden aikana. Muotojen sekä toivottujen teknisten ratkaisujen monimutkaisuus pitivät italialaiset kiireisinä, mutta Ghian muotoilustudiota tuolloin vetänyt Pietro Frua pidettiin ilmeisesti ulkona koko operaatiosta.
Chrysler Norsemanissa oli monia innovatiivisia teknisiä ratkaisuja aikalaisekseen. Kaikki isommat koripaneelit tehtiin alumiinista painon pitämiseksi kurissa, ja autossa oli myös matala konepelti, avaruusaikaa henkivät siiventyngät sekä aerodynamiikkaa kohentanut katettu alusta. Tärkein innovaatio oli kuitenkin kattorakenne, jossa luovuttiin kokonaan perinteisistä A- ja B-pilareista. Ghian Sergio Coggiola loi tutkielmaan aivan uudenlaisen ratkaisun, jossa C-pilarien kaaret kannattelivat koko kattoa. Muuten matkustamoa kiertävää lasiosaa eivät katkaisseet minkäänlaiset pilarit, ja katossakin oli iso paneeli, jonka pystyi avaamaan sähköisesti takapenkin kohdalta.
Norsemanin erikoisuuksiin kuuluivat myös piilotetut automaattiset valot, ja ovenkahvat sekä takakontin avausmekanismikin oli piilotettu. Luksustason varusteita edustivat esimerkiksi sähkösäätöiset istuimet, automaattinen bensatankin luukku, ratin painonapeilla komennettava PowerFlite-automaattivaihteisto, sisustan hajavalaistus sekä keskikonsoliin integroitu radio. Konseptissa oli metallivihreällä toteutettu kaksivärimaalaus, ja pyöränaukoista pilkotti myös hyppysellinen punaista.
Voimanlähteen osalta 5,8 metriä pitkässä, kaksi metriä leveässä ja 1,4 metriä korkeassa Norsemanissa ei ollut kuitenkaan mitään uutta ja ihmeellistä, vaan nokalle oli sovitettu suoraan Chryslerin hyllystä poimittu 5,4-litrainen Hemi-veekasi, joka tuotti 235 hevosvoimaa. Vastaava voimanlähde vauhditti myös esimerkiksi vuosikerran 1957 Chrysler 300C:tä, joka saapui kauppoihin syyskesällä 1956.
Norseman valmistui Ghialla jo hieman aiemmin, ja auto päätettiin laivata Torinosta New Yorkiin heinäkuussa 1956 hyvissä ajoin ennen Chryslerin seuraavan vuoden näyttelykiertuetta. Konsepti pakattiin SS Andrea Doria -nimisen laivan kyytiin, joka ei valitettavasti koskaan päässyt perille saakka. Andrea Doria joutui nimittäin ruotsalaisen Stockholm-laivan töytäisemäksi jo lähellä määränpäätä, eli Massachusettsin rannikon edustalla heinäkuun 26. päivänä.
Tämän seurauksena Andrea Doria upposi Atlantin pohjaan ja vei mukanaan 51 ihmistä sekä kaiken rahtinsa. Chrysler julkaisi vielä saman päivän aikana tiedotteen, jossa se pahoitteli Norsemanin kohtaloa. Autoa ei koskaan rakennettu uudelleen, joten USA:n autonäyttelyt jäivät tämän konseptin osalta vain haaveeksi. Toinen tutkielma, eli Ford Bimini säästyi kuitenkin samalta kohtalolta. Myös Bimini oli pitänyt lastata Andrea Dorian kyytiin, mutta näin ei kuitenkaan lopulta tehty.
Ghia hyödynsi monia Norsemanin teknisiä ratkaisuja vuoden 1961 kahdessa konseptiautossa, eli Dodge Flitewingissä ja Chrysler TurboFlitessä. Vastaavaa kattoratkaisua ei kuitenkaan sittemmin nähty yhdessäkään Chrysler-yhtymän autossa. Andrea Dorian lastia on yritetty nostaa pinnalle useaan kertaan, mutta nämä yritykset ovat jääneet vain suunnitelman asteelle. 75 metrin syvyydessä lepäävästä Norsemanista ei liene muutenkaan enää mitään jäljellä, koska tilanne oli melko toivoton jo yli 30 vuotta sitten.
Andrea Dorian hylylle sukellettiin vuonna 1994, jolloin selvisi myös Norsemanin kunto. Kontti tutkielman ympäriltä oli lahonnut kokonaan, jolloin Norseman oli joutunut täysin meriveden armoille. Auton tunnisti enää renkaista, joten tänä päivänä meren pohjassa ei liene enää senkään vertaa 70-vuoden takaisesta amerikkalais-italialaisesta unelma-autosta.
