Volvo siirtyi vuonna 1991 uuteen aikaan, kun ikuisuuksia tuotannossa ollut 240-sarja sai vihdoinkin modernin seuraajan. Se oli etuvetoinen 850, joka lanseerattiin markkinoille varsin konservatiivisena sedanina. Mallivalikoima kasvoi kuitenkin seuraavina vuosina katon yläreunaan asti ulottuvilla takavaloilla varustetulla farmarilla ja urheilullisemmalla turboversiolla, jossa oli parhaimmillaan 225 hevosvoimaa tuottanut ahdettu viitoskone T-5-mallissa.
Ruotsalaismerkki kartoitti tämän jälkeenkin uusia mahdollisuuksia 850:n saamiseksi julkisuuden valokeilaan. Vuonna 1994 Volvon markkinointiosastolla oli kaksi uutta suunnitelmaa. 850 haluttiin ensiksikin tuoda kilpakäyttöön Brittein saarten BTCC-ratasarjaan kaikista kilpailijoista erottuvana farmarina, ja lisäksi turbomallista haluttiin kehittää aivan erityinen versio, joka sai lopulta nimekseen T5-R.
Projektitiimillä oli auton kehittämiseen varsin rajalliset resurssit, eli yhdeksän kuukautta aikaa ja 15 miljoonan Ruotsin kruunun budjetti. Niinpä vakiomallinen T-5 höystettiin pääosin hyllystä valmiina löytyneillä tarvikkeilla. Ulkoasu muuttui sporttisemmaksi 17-tuumaisten vanteiden myötä, ja jousitustakin madallettiin. Lisäksi Volvon väriguru Ingvar Malander sekoitti autoa varten täysin uuden sävyn, eli Cream Yellow -keltaisen.
Volvon väelle oli selvää, että erikoismallilta odotettaisiin myös lisätehoa. Sitä saatiin lopulta noin 15 hevosvoiman verran, eli viitosturbosta irtosi tasan 240 heppaa uuden moottorinohjaussoftan ansiosta. Maaliskuun 1994 alussa Geneven autonäyttelyn parrasvaloihin tuotiin keltainen sedan, joka totteli esittelyhetkellään vielä T plus 5 -nimeä.
Seuraavina kuukausina Volvolla mietittiin autoon muitakin värejä. Pelkästään keltaiseen tyytyminen olisi ollut liian riskialtista, joten harkinnassa olivat lisäksi mm. musta, harmaa, kullanruskea ja helmiäisvalkoinen. Lisäksi markkinointiosasto sai valmiiksi keltaisen sedanin ja farmarin, joista alettiin ottaa kuvia tuleviin lehdistötiedotteisiin ja esitteisiin. Autosta kuvattiin mainosfilmikin asiaankuuluvassa ympäristössä, eli Skånen keltaisten rapsipeltojen keskellä.
Sisusta oli kuitenkin vielä kesken, joten mainoskuvien- ja -videon autoissa käytettiin tummennettuja laseja. Lisäksi näistä autoista puuttui jostakin syystä ajovalojen pyyhkimet, vaikka ne olivat jo Geneven esittely-yksilön keulalla. Ensimmäiset esisarjan autot saatiin Ruotsin rekisteriin heinäkuussa 1994, ja nämä T5-R:t ovat edelleen olemassa jossakin päin länsinaapuriamme. Elokuussa Ruotsissa rekisteröitiin puolestaan noin 20 sedania ja 20 farmaria, joista suurin osa oli kermankeltaisia. Tässä vaiheessa joukossa oli vielä kaksi valkoistakin autoa, mutta valkoinen ei kuitenkaan päässyt lopullisten värien joukkoon.
Kun diilerit ympäri maailmaa pääsivät tilaamaan T5-R:ää, tarjolla oli ainoastaan keltainen ulkoväri. Monet asiakkaat halusivat kuitenkin huomaamattomamman vaihtoehdon, joten Volvo päätti tarjota 2500 keltaiseen ja 2500 mustaan autoon rajoitetun sarjan. Erikoismallin sarjatuotanto pääsi käynnistymään Belgian Gentin tehtaalla lokakuun 1994 ensimmäisellä viikolla, ja kuun puolessavälissä T5-R oli tarjolla jo useassa maassa. Kaikilla muilla markkinoilla auton moottori oli 2,3-litrainen, mutta Italiassa iskutilavuus rajoitettiin verotussyistä kahteen litraan. Joissakin maissa asiakkaiden oli tyytyminen vain yhteen väriin, kuten Norjassa keltaiseen ja Portugalissa mustaan.
T5-R menestyi markkinoilla paljon paremmin kuin Volvo oli odottanut. 2500 keltaista ja 2500 mustaa autoa oli myyty loppuun jo tammikuun alussa 1995, mutta Volvon jälleenmyyjille tuli edelleen kyselyjä autosta. Niinpä T5-R:stä tehtiin toinen sarja, jonka tuotantomääräksi tuli mallivuoden 1995 osalta 760 autoa ja mallivuoden 1996 osalta 1150 yksilöä. Tämän myötä värivalikoima täydentyi metallivihreällä, jota ei kuitenkaan myyty esimerkiksi Ruotsissa, Suomessa, Sveitsissä ja Kanadassa. USA:ssa kaupaksi meni puolestaan ainoastaan 13 vihreää farmaria.
Harvinaisin T5-R on vihreä sedan, jota tehtiin vain 329 yksilöä. Suurin valmistusmäärä, eli 1582 autoa osui puolestaan vihreän farmarin kohdalle. Suurin osa niistä myytiin Italiassa ja Saksassa, mutta monet näistä autoista päätyivät myös Japaniin, Isoon-Britanniaan sekä Hollantiin. 240 hevosvoiman huipputehon ja 300 newtonmetrin maksimiväännön turvin noin seitsemässä sekunnissa nollasta sataan kiihtynyt turbo-Volvo ei yltänyt aivan tehokkaimpien saksalaiskilpailijoiden suoritusarvoihin, mutta se oli kuitenkin kova luu varsinkin etuvetoautojen luokassa. 850:n sporttimallien sarja jatkui myöskin etuvetoisella R:llä, kun taas facelift S/V70:ksi toi mukanaan joka nurkasta raapivan R:n.
Kiihtyvyyslukemat kohenivat nelivedon myötä, mutta myöhemmät sporttimallit eivät ole vastaavassa kulttimaineessa kuin alkuperäinen T5-R erityisesti keltaisena, joka on saanut Ruotsissa jopa oman T-Gul-lempinimensä. Auton status näkyy myös hinnoissa, jotka ovat kohonneet viime vuosina mukavasti. Maailman hienoimmaksi yksilöksi mainostettu keltainen farkku meni alle vuosi sitten ruotsalaisesta liikkeestä kaupaksi 575 000 kruunun, eli tämän hetken kurssin mukaan noin 53 000 euron hintaan.
