Yllytyshullut sähköautoilijat Lapissa

”Sähköautolla ei pääse Lappiin” on lause, joka saa sähköautoilijan miettimään että joko taas. Todellisuudessa harva ajaa Lappiin edes joka vuosi, vaan valitsee mukavamman matkustavan joko lentäen tai mukavasti yöjunassa, mutta kysymykseen on silti vastattava. Kun asiaa on valaissut ensin latauspisteiden riittävyyden ja sitten nykyautojen 400-500 kilometrin kantaman kautta, vedetään vielä lopuksi ässä hihasta kun ei muuta keksitä: Lappiin täytyy tietenkin päästä pysähtymättä yhtä soittoa ajaen.

Kävipä yhdessä nettikeskustelussa niin, että joku heitti ilmoille idean ajaa yhtä soittoa Lappiin ja palata saman tien takaisin. Eihän siinä järkeä ole, mutta innokkaita löytyi useampia. Pakkohan tuohon oli itsekin ilmoittautua, kun veri veti tien päälle ja korona oli muuten karsinut ajot minimiin!

Matkaan lähdettiin toukokuun viimeisenä lauantaiaamuna Mäntsälästä. Ensimmäinen urho oli saapunut jo edellisiltana Juustoportin laturille, ja nukkunut lähtöpaikalla yön samalla auton täyteen iskuun ladaten. Matkaan lähti loppujen lopuksi neljä Teslaa ja Kona, toinen Hyundai liittyi joukkoon Jyväskylästä.

Mäntsälästä starttasivat:

• Hyundai Kona 64
• Tesla Model 3 LR AWD
• Tesla Model 3 P AWD
• Tesla Model S 85
• Tesla Model S P100D

Oma Model S 85 on tässä joukossa selvä altavastaaja. Vuoden ’14 mallinen auto on tekniikaltaan yli viisi vuotta muita perässä, akku ei ole 275 000 kilometrin jälkeen uudenveroinen, eikä energiatehokkuuskaan ole uudempien tasolla. Superchargerien alueella uskoin pystyväni roikkumaan joukon hännillä, ja Lapin 50 kW laturien kohdalla ero lataustehossa tasottuisi.

Mäntsälä – Oulu

Letka starttasi vauhdikkaasi kohti pohjoista. Olin miettinyt josko hakisin kahvit jo Vierumäen Superchargerilta, mutta ajattelin ajaa muiden mukana kun ajokeli oli mainio vastatuulesta huolimatta ja varaus riittäisi nätisti perille asti. Kolottakoon kahvihammas vielä hetken.

Äänekoskelle saapuessa hoksasin järjestelyjen pissivän: eihän siellä ollut kuin neljä Supercharger-tolppaa (muistelin, että olisi ollut 8), joten luvassa olisi virran jakamista, koska Superchargerilla 2 tolppaa jakavat yhden 150 kW virtalähteen. Olisipa lähtö porrastettu edes vartilla, niin nopeasti lataavat Model 3:t olisivat ehtineet alta pois!

Vertailimme ensimmäisellä tauolla kulutuksia: tilanne oli otollinen, koska matka-aika oli kaikilla sama. Model 3 LR oli omassa luokassaan, koska Model 3 Performancen isommat pyörät lisäävät kulutusta. Tehomalli kulki 19″ rengastetun normi-85:n kanssa liki identtisellä kulutuksella. Model S100 sen sijaan liikkui rauhallisemmin ja saapui paikalle kaikkein pienimmällä kulutuksella – vaikka akku olisikin riittänyt Pyhäjärvelle asti.

Ainoana täyden tehon saanut Janne T sai hyvän etumatkan, ja onnistui ohittamaan Pihtiputaan juuri ennen kuin ikävä onnettomuus tukki tien. Seisoimme sitten loput letkassa odottamassa.

Ajattelin, että ajan voisi käyttää hyödyksi. Käännyin takaisin ja palasin Pihtiputaan K-marketin laturiin aikaa tappamaan, ja seuraava lataustaukokin olisi sitten lyhyempi. Reissu ei alkanut lainkaan suunnitellusti: ensin lataat 70 kW teholla silloin kun auto ottaisi täydet 100 kW, ja seuraava lataus on hitaasti CHAdeMOlla.

Tien auettua saavuimme tietenkin Pyhäjärven Superchargerille samaan aikaan. Janne T oli ehtinyt jo alta pois, ja minä viimeisenä sain jaetun piuhan paikan. Sydäntä särki ladata tyhjää akkua vajaateholla jo toistamiseen.

Matka jatkui, ja marssinopeuteni oli hieman takavetoista Model 3:sta nopsempi, joten kaarsin Oulun Kaakkurin K-lataukselle minuutin edellä. Ensimmäistä kertaa törmäsin vialliseen laturiin K-latauksen verkostossa, kun toinen pönttö oli pimeänä eikä kaverin CCS-lataus käynnistynytkään. Pojat lähtivät etsimään seuraavaa latauspaikkaa, ajatuksena heillä oli koukata Ruotsin puolelle ja ladata Tören Superchargerilla (jossa saivatkin sitten sähköä 140 kW teholla meidän muiden tyytyessä 50 kW tehoon).

Aiemmalla reissulla olin törmännyt useampaan toimimattomaan laturiin Lapissa. WA-ryhmässämme epäiltiin nytkin Tupasvillan laturin toimivuutta, joten latasin varmuudeksi niin paljon, että pääsisin joka tapauksessa Rovaniemelle asti. Teslan 85-akulla tämä tarkoittaa että aikaa palaa, koska CHAdeMO-lataus alkaa hidastua jo 65-70% kohdilla (Iin Supercharger saisi jo luvan valmistua). Mukana reissannut bonuslapsi hieman rauhoitti menoa, eikä nyt oltu onneksi tiukkaotsaisena liikenteessä (vakavasti kuitenkin). Ruokailu + eväiden osto veivät joka tapauksessa aikansa, lasten kanssa matkatessa auto on matkalaisia nopeampi.

Oulu – Pallastunturi – Levi

Epäonni jatkui. Matkalla kuulin, että Oloksen CHAdeMO on pimeänä. En siis saisi ladattua Leviä pohjoisempana, joten paluumatka suunnittelemaani reittiä Tornijoenvartta Kemiin ei onnistuisi, mikäli tunnetusti ongelmallinen Vihreän Pysäkin laturi Pellossa ei toimisi. Pystyisin toki koukkaamaan takaisin Rovaniemelle, mutta tähän varautuminen tarkoittaisi tuskallisen pitkää lataustaukoa Levillä (aina 95% asti). Se ei innostanut.

Tupasvillan laturi toimi, ja uusi suunnitelmani oli nyt ajaa päinvastaista reittiä suoraan Muonioon. Jos Pellon laturi ei toimisi, ajaisin Leville, ja kävisin siitä pyörähtämässä Pallaksella palaten samaa reittiä takaisin Leville. Jos Pellon laturi toimisi kuten pitää, pääsisin helposti Muonion kautta Leville. Tietenkin tämä tarkoitti jo toista varmuuden varalle latausta.

Pellon laturi onneksi toimi. Näillä kohdin kärkimies Janne T oli jo päässyt Muonioon, ja huomannut ettei yksikään Oloksen Plugitin latureista toimi. Aspa sai lopulta yhden Type2-laturin toimimaan, joten epäonnisen ei tarvinnut sentään nilkuttaa Harrinivan Fortumin laturiin 10 km päähän.

Muonion ongelma aiheutti sen, että kaikki halusivat ladata Levillä. Jyväskylän Kona oli selvinnyt ilman lataustaukoa Muoniossa ja tuli vastaan vähän ennen kääntöpaikkaa. Moro vaan! Kävimme Pallastunturilla kääntymässä, ja koitin varmuuden vuoksi josko Pallas-hotellin laturi toimisi vaikka hotelli oli kiinni. Laturi välkkyi kutsuvan vihreänä, mutta ei ollut käytössä.

Levin latausjonon purkautumista odotellessa ajoimme vielä Levin huipulle, kun sähköä kerran akussa riitti. Pello-Muonio välillä oli älyttömästi eläinkunnan edustajia tiellä, joten marssinopeuden lasku näkyi yli 12% pelivarana. Bongasimme perusporojen lisäksi hirven, kaksi kettua, jonkin suuren kanalinnun (nyt tulisi biologian opettajalta nuhteet) ja kymmeniä jäniksiä.

Ryhmä piippasi, että laturi vapautuu, joten emme jääneet ihastelemaan Levin maisemia kun kerran laturi oli vapaana. Nappiajoitus! Otimme unta kuulaan puolentoista tunnin ajan, ja vapautimme laturin kun epäonnisempi Kona nilkutti laturille. Kuski ei olut lukenut viestejä, eikä tieto viallisista latureista ollut tavoittanut häntä. Kona oli joutunut tyytymään Muoniossa 3 kW yksivaihelataukseen.

Levi – Oulu

Rovaniemellä näimme viimeisen kerran muita Tesloja. Kaksi nopeinta olivat jo kaukana, ja epäonninen ex-kärkimies veti sikeitä saapuessamme. Nukuimme huolella enkä huomannut latauksen katkeamista kesken kaiken, mutta eipä lisäuni oikeastaan haitannut. Herätessäni Tesla oli poissa ja jälkimmäinen Kona oli sekin jo tekemässä lähtöä. Suuntasimme perään, kun akku näytti mukavan täysiä lukemia.

Pidin reipasta marssivauhtia ja ohitin Konan heti Rovaniemen jäätyä taa. Pähkäilin missä kohtaa oikein lataisin, ja ajattelin hakea aamukahvin Nelosparkin Nesteeltä, joka kovasti mainosti olevansa joka päivä auki. Ei ollut auki, eikä edes Nelosparkin Virtapiste toiminut tälläkään kertaa. No, lataanpa samalla Kaakkurin laturilla kuin tullessakin. Palasin tielle juuri Konan eteen.

Moottoritiellä nostin marssinopeutta tuhmalle alueelle ja Kona alkoi pienentyä peilissä. Mieleen juolahti josko määränpää on sama Kaakkurin K-lataus, ja naputtelin varoitusviestin toimimattomasta laturista Whatsappiin. No eipä mennyt tämäkään viesti perille ajoissa, ja epäonninen Kona joutui etsimään toisen laturin. Olisi pitänyt soittaa.

Nelostie tuntui tässä kohtaa niin tutulta, että oli pakko vaihtaa reittiä. Ajaisin etelään Kokkolan ja Jalasjärven Superchargerien kautta, Pohjanmaan lakeuksilla matka etenisi. Samalla saisi vähän vaihtelua.

Oulu – Hyvinkää

Oulussa tuli ladattua vähän liikaakin, koska en muistanut Oulu – Kokkola välin olevan miinoitettu 60 alueilla. Parilla metsäpätkällä matka eteni, ja tasoitin kulutusta rullaamalla nopeuden pois kameratolpille. Samalla pysyy kuski hereillä kun on tekemistä!

Kokkolassa koin reissun ensimmäisen yli 100 kW latauksen. Lataustauolla ehti niukun naukin hakea Hesemätöt ja syödä ne ripeästi. Nyt matka alkoi sujua. Aina kun palaa Superchargerien alueelle, tuntuu kuin olisi jo kotona.

Kokkola – Jalasjärvi on yksi maan mukavimmista pätkistä. Satasen aluetta on paljon, eikä liikennettä ole ruuhkaksi asti kuin Lapua-Nurmo välillä. Suorilla ja peltoaukeilla on hyvä näkyvyys, ja ohi pääsee helposti eikä hitaampien perässä tarvitse roikkua kilometritolkulla. Matkanopeus oli kohdillaan: kun kerran tilastojen valossa noin puolet liikennevirrasta etenee ylinopeudella, niin voin suositella sähköauton sopivan tällaiseenkin ajoprofiiliin.

Jalasjärven Juustoportti on tunnettu hitaasta keittiöstä, joka oli koronan takia viimeistä päivää kiinni. Ruoka on hyvää, mutta hitaus on joko plussaa tai miinusta aikataulusta riippuen. Jos ravintola olisi ollut auki, olisi helposti yli tunnin mittaiseksi venyvän ruokatauon aikana saanut akun liki täyteen, jolloin olisi vaihteoehtoisesti voinut ajaa suoraan kotiin.

Laskin sen varaan, että Ikaalinen – Tampere -välillä on joka tapauksessa ruuhkaa, mutta latasin silti liikaa. Akaalle tullessa oli liikaa pohjilla. Akaan stoppi oli todella nopea, koska kotiin riittää 35% lataus. Vanhalla latauskäyrällä tauko olisi ollut vain 10 minuuttia, mutta en pitänyt vartin stoppiakaan pahana. En ainakaan Lapin CHAdeMO-latausten jälkeen.

Oulu-Hyvinkää meni lopulta reiluun 7 tuntiin ja keskinopeus oli 92 km/h lataustauot mukaan lukien. Bensalla liikkuessa ainoastaan viimeinen vartin tauko olisi jäänyt pitämättä: syödä piti ja kahvikin oli pakko laskea ulos. Superien alueella vanhallakin pärjää.

Mietteitä matkasta

Reissu venähti loppujen lopuksi 3-4 tuntia pidemmäksi kuin mitä ennakoin. Superien jakaminen ja pelivaran pitäminen akussa ei ollut mitään optimaalista etenemistä. Normaalitilanteessa olisi kannattanut ajaa K-latauksen verkon varassa (koska pikalatureita on aina kaksi, ja toisen voi olettaa olevan vapaa) Oulussa ja Rovaniemellä ladaten, eikä optimoida reittiä muiden matkalaisten välttämiseksi ruuhkaisimmilla latureilla.

Kilometrejä kertyi 2164, energiaa kului 465 kWh ja aikaa 33h. Keskinopeus lataustauot mukaanlukien on vain 66 km/h, mikä on paljon hitaampaa mitä kuvittelin. Kona olisi tullut ihan samaa tahtia, jos vain olisi saanut tiedon Muonion risoista latureista. Kärki oli kotona monta tuntia nopeammin, enkä uskonut jääväni ihan näin pahasti perään. Ruuhkat Superchargerilla, odottelu Levillä, ja varmuuden vuoksi lataaminen söivät etenemistä. Myös tunnin odottelu onnettomuuden takia verotti loppuaikaa. Kulutus 215 Wh/km on nopeuteen nähdän korkean puoleinen.

Hyvinkää – Oulu väli sen sijaan sujuu edelleen mallikkaasti, joten vanha sotaratsu pärjää kunhan saa riittävästi kauroja. Lähes 90 km/h keskinopeus lataustaukoineen on jo lähellä sitä mihin bensalla pääsee.

Johtopäätökset autoista

Reissun aikana tuli selväksi, että uudet sähköautot ovat todella kehittyneitä menopelejä. Lappiin ja pidemmällekin pääsee kaikilla, osalla todella helposti. Lapinmatkat eivät ole este sähköauton hankinnalle, ja lyhyemmänkin kantaman malleilla pärjää.

Keräsin taulukkoon kaikkien Mäntsälästä startanneiden matka-ajat ja kulutukset:

Jos lompakossa on voimaa, niin Tesla Model S 100 kWh akulla on lyömätön matka-auto. Massiivinen akku paitsi täyttyy nopeasti, myös antaa joustavuutta: ladata voi silloin, kun itselle sopii. 19” renkailla kulutus pysyy pienenä, keskinopeus oli lenkillä vitosen kovempi kuin itsellä, ja kulutus silti peräti 35 Wh/km pienempi!

Model 3 Long Range Performance on urheilullinen vaihtoehto, ja tämä kostautuu kulutuksessa. Isot pyörät pienentävät kantamaa, mutta tästä ei muodostu ongelmaa niin pitkään kun ollaan Superchargerien reviirillä. Akku nimittäin täyttyy hurjaa tahtia, joten payoff ei ole paha. Jos tykkää tehosta, niin sitä todellakin riittää. Keskinopeutta laski Muonion toimimaton laturi, ja kulutus tasaantui vain 10 Wh/km pienemmäksi mitä itsellä.

Model 3 Long Range takavetoisena on harvinaisuus, jota ei saa enää uutena tilattua kaikkien isoakkuisten kolmosten ollessa nelivetoisia. 19” pyörillä auto on todellinen talousihme, joka kulkee pitkälle ja latautuu nopeasti. Rehellisyyden nimissä tämänkin pelin urheilullisuus riittää useimmille. Model 3 on teknisesti parasta mitä sähköautorintamalla on tarjota, kummalla vaan versiolla (tai tilanteen mukaan Standard Rangella) on hieno ajaa. Perus-kolmonen oli reissun nopein auto ja kulutus oli silti vain 192 Wh/km.

Hyundai Kona on korealaisten vastaus Teslalle. Hyundai on edullisempi ostaa kuin Model S Long Range, ja auto kulki lenkin kaikista pienimmällä kulutuksella 167 Wh/km – tosin tähän vaikutti myös rauhallinen marssinopeus. Loppuaikaa verotti yksivaihelataus Muoniossa, ilman sitä olisin ollut yksinäni peränpitäjä. Kona saa miinusta vain 70 kW latauksesta, mutta Lapissa tämä ei ollut ongelma. Haluaako Teslan vai Konan on myös makuasia, Hyundai on perinteisempää autoa halajavan valinta.

Model S 85 on uudempien mallien rinnalla kehäraakki, joka pysyy yllättävän hyvin mukana niin pitkään kun pääsee lataamaan Superchargerilla. Tyhjä akku täyttyy nopeasti, mutta latausnopeus laskee nopeasti Konan tasolle ja allekin, koska latauskäyrä laskee alle 40 kW jo 70% kohdalla. Perus 50 kW pikalaturistakaan ei enää kannata täyttää akkua 80-90% tasolle, jos ei ole pakko. Reissulla tämän näki selvästi varmuuden vuoksi lataamisissa Lapissa, jotka hidastivat matkaa toista tuntia. Kulutus oli porukan korkein, kun pitkien lataustaukojen jälkeen painalsin menemään raskaalla kaasujalalla.

Ei tässä reissussa mitään järkeä ollut, mutta hauska ja opettavainen kokemus kaiken kaikkiaan. Koska mennään uudelleen?

Loppuun vielä Jannen fiilisvideo menomatkasta: