Volvo S60 T8 AWD Business Polestar ja Mersumiehen rakkaus ruotsalaiseen laatuun

Tässä artikkelissa pitkään Mercedes-Benziä ajanut toimittaja ottaa ensimmäisen kerran tuntumaa Polestarin tiukaksi virittämään hybridi-Volvoon, tutustuu tyylikkääseen Sjöö Sandströmiin ja muuttaa mieltään muutamastakin asiasta. 

Tämä juttu täytyy nyt kirjoittaa ensimmäisestä persoonasta, sillä kyse oli monella tavalla omakohtaisesta kokemuksesta. Olen itse ajellut viimeiset viisitoista vuotta Mersun C350 coupélla ilman pienintäkään ajatusta merkin vaihtamisesta. Minua voisi melkein kutsua vannoutuneeksi johtotähden seuraajaksi.

Kaikki alkoi kun Tyyliniekan päätoimittajalta tuli viesti. “Haet Vantaan Biliasta Volvon, ajat sillä Vaasaan ja poimit Salkarilta pari Sjöö Sandströmin kelloa kuvattavaksi ja kirjoitat jutun ruotsalaisesta laadusta ja lifestylesta”, oli keikan briiffi. “Selvä juttu, hoituu”, totesin vastaukseksi.

Päätoimittajan tarjottua juttukeikkaa tartuin innolla toimeen, sillä autokuume oli jo valmiiksi aika polttava ja kuumotti päästä koeajamaan uutta autoa. Vanha uskollisesti palvellut Sportcoupé alkaa käydä pieneksi, kun perhe on kasvanut ulos poikamiesvuosina hankitusta pikkusportista.

Kuitenkin pikku-coupéni 200 kilowattia tehoa AMG-kuorissa on pitänyt minut tyytyväisenä pitkään, enkä olettanut tästä Volvo-keikasta mitenkään hetkahtavani. Tietyn pisteen jälkeen ajaminen on kuitenkin ajamista, oli alla mikä tahansa, ajattelin ajellessani kohti Vantaata hakemaan Volvoa pressilainaan. Olisi kuitenkin kiinnostavaa päästä tutustumaan hybridi-Volvoon, sillä aikaisempaa kokemusta sähköavusteisista autoista ei minulla ollut.

Sähköinen ensikosketus

Volvo S60:n ilme on vaarallisen näköinen

Vantaan Bilialta auto löytyi pienellä hakemisella valkoisten lehdistöautojen persoonattomasta rivistä. Ensituntuma Volvo S60 T8 AWD Polestar -autoon laskeutumisesta oli jännittyneen odottava. Edellisestä koeajostani alkoi olla sen verran aikaa, että paljon on muuttunut. Virtalukon ja fyysisen mittariston puuttuminen pysäytti hetkeksi, kun käynnistämistä joutui tosissaan miettimään. Uuden hybridin rattiin asettuminen vaati monella tavalla muutosta ajattelussa.

Suosittelemme

Lopulta auton moottori ja mittaristo heräsivät futuristisella tavalla henkiin, josta jäin jopa miettimään onko auto lainkaan käynnissä, kun on peijakas niin hiljainen. Peruutellessani äänettömästi lipuvan valkoisen maantienielijän pois ahtaasta rivistä päätin kuitenkin jäädä vielä hetkeksi Bilian parkkipaikalle tutkimaan auton hallintalaitteita, sen verran vähän perinteisiä kytkimiä etupaneelista löytyi.

Kosketusnäytön takana asuvissa valikoissa on kuitenkin selkeä logiikka, joka avautui yllättävän helposti ilman käyttöohjettakin. Polestar Engineered on Volvon S60:n korkein varustelutaso ja se näkyi auton avustavissa toiminnoissa selvästi. Niin monta ominaisuutta joita en ollut tiennyt tarvitsevani.

360 asteen näyttö on toteutettu kaikkia ilmansuuntia kuvaavilla kameroilla jotka on kätketty erittäin huomaamattomasti.

Kaista-avustin, Pilot Assist mukavuustoiminto, joka seuraa kaistamerkintöjä ja auttaa pitämään auton kaistalla ja sopivan etäisyyden päässä edellä ajavasta, sokean pisteen vahti BLIS, joka varoittaa takaa ohittavista autoista, liikennemerkin tunnistus ja tuulilasille nopeuden, reittiohjeen ja vallitsevan nopeusrajoituksen heittävä heijastusnäyttö, 360 asteen pysäköintikamera, muutamia mainitakseni. Kattava lista on pitkä ja vaikuttava.

Digitaalisen mittariston hienoja puolia on ehdottomasti se, että se mukautuu sujuvasti käytön mukaan. Keskikonsolista löytyvän käynnistysnapin lisäksi olennaisinta tässä Polestar Engineered -hybridissä on käyttötilan valintakytkin, jonka takaa valitaan auton luonne.

Tarjolla ovat jatkuva neliveto, puhtaasti sähköllä käyvä Pure-tila, jolloin kierroslukumittarin lukemat katoavat ja mittari näyttää portaattomasti moottoriin syötettyä virtaa. Hybrid-tila päivittäiseen ajoon, jossa hitaissa nopeuksissa käytetään sähkömoottoria ja vasta kaasua polkaisemmalla herää bensamoottori vauhdittamaan matkantekoa.

Hybrid-tilassa kierroslukumittarin reunalla keikkuu tässä tilassa palkki, joka osoittaa ajetaanko sähköllä vai joko polttomoottori on herännyt ja milloin polttomoottorilla ajaminen lataa akkua. Kruununa ajotiloista on Polestar Engineered -tila, jossa kaikki auton 298 kilowattia ovat hävyttömästi kerralla käytössä. Tässä tilassa ei katsella mittareita vaan tietä,  tai korkeintaan tuulilasissa näkyvää HUD-näyttöä. Sen verran pirteästi polttomoottorin ja sähkömoottorin yhdistelmä autoa kirittää.

Ajo-ominaisuudet ja automatiikka heräävät eloon moottoritiellä

Volvo S60 ei kaupunkiajossa tuntunut mitenkään poikkeukselliselta ajettavalta. Ote tiehen on napakka ja ohjaus on höyhenkeveää. Ison auton ohjaaminen tuntuu matalissakin nopeuksissa sujuvalta, niinkuin tämän kaliiperin autolta osaa odottaakin. Tuntuu jotenkin kaikesta moderniudestaan huolimatta klassisen volvomaiselta.

Alusta on ehkä urheilullisemman tuntuinen kuin vakioversiossa olisi, mutta AMG-coupén ratissa olen tottunut tuntemaan tien allani. Nollakulman varoitin toimii ja jalankulkijoista varoittava automatiikka toimii niinkuin pitääkin. Nautinnollista kaupunkiautoilua.

Omalle kohdalleni ensimmäinen leveä hymy syttyi, kun kytkin ensimmäistä kertaa ajotilaksi täysin sähkömoottorin varassa toimivan Pure-tilan. Tuntui kuin auto olisi kevyen nykäisyn saattelemana irronnut tiestä ja aloittanut liitelyn, joka tuntui hieman purjelentokoneella lentämiseltä. Äänet vaimenevat ja liikkeestä katosi kiireen tunne. Harmi, että kokemusta riittää ajon aikana ainoastaan n. 50 kilometrin matkan ja moottoritienopeuksissa vieläkin vähemmän. Onneksi sähköosaston voi ladata hybriditilassa auton ottaessa moottorijarrutuksen energian talteen akkuihin.

Hiljaisuus on tämän Volvon valttikortti. Edes urheilullisimmassa tilassa auton äänet eivät muistuta urheiluauton ääntä. Turboahdetusta kaksilitraisesta koneesta huolimatta kolmasosa ylimääräisestä tehosta tulee sähkömoottorista, eikä räyhäävä äänivalli ole osa tämän auton luonnetta. Äänimaisemasta ei tosin auton sisäpuolella tarvitse kärsiä vaan ajomelu on hämmästyttävän hyvin saatu eristettyä auton ulkopuolelle.

Varustelutason tunnistaa hienovaraisesta Polestar Engineered -kilvestä

Moottoritielle liittymiseen oli luonnollisesti varovasti kokeiltava Polestar Engineered -tilaa, jossa tehoja irtoaa varomattomalle liikaakin. Kiihtyvyys 0-100 km/h on vaikuttavat 4,4 sekuntia ja nopeus on ylinopeutta ennen kuin ehtii ajatellakaan. Auto on selvästi tehty nopeammille moottoriteille, kuin mitä Helsingin ja Tampereen välille on rakennettu.

Matka-ajossa Volvo S60 T8 AWD Polestar herää henkiin. Erilaiset ajo-avustimet mitä Polestar-varustellusta S60:stä löytyy tekevät ensivaikutelman jälkeen ajamisen helpoksi. Ensimmäinen reaktioni Pilot Assist -ohjausautomatiikkaan ei tosin ollut kovin positiivinen. En uskaltanut luottaa siihen, että auto tarttuu rattiin puolestani. Tuntui kuin olisin ajanut koko ajan syvässä urassa, josta tekee mieli päästä pois. Halusin kuitenkin totutella tunteeseen ja ottaa selvää onko toiminnosta oikeasti apua pitkällä matkalla.

Kaistavahti varoittaa ja tarttuu rattiin jos ajaudun liian lähelle keskiviivaa, Pilot Assist ja etäisyyttä mittaava vakionopeudensäädin pitävät etäisyyden edelläajavaan vakiona, sokean pisteen vahti ilmoittaa sivupeilissä punaisella valolla jos joku ohittaa, etten vahingossa vaihda kaistaa nopeamman alle.

Peilin vasemmassa kulmassa näkyvä viiva välähtää punaiseksi, jos joku on tulossa nollakulmasta ohi.  Erittäin käytännöllinen apuväline.

Mietin mielessäni avusteiden turvallisuutta. Juuri kun mietin tuudittautuuko kuljettaja liian helppoon ajamiseen Pilot Assistin avulla, järjestelmä huomauttaa että autoa pitää muistaa ohjata, vaikka minulla on kädet ratissa ja omasta mielestäni teen koko ajan korjausliikkeitä.

Volvon automatiikka on kuitenkin sitä mieltä, että minun pitää ottaa isompi vastuu ohjaamisesta. (Parempi näin, sillä mitä kauemmas pääkaupunkiseudulta ajoin, sitä heikommaksi kävivät paikoitellen kaistamerkinnät ja ajaminen muutenkin tuntui raiteissa ajamiselta teiden urien syviksi kulumisen takia.)

Kyse on kuitenkin avusteesta eikä automaattiohjauksesta. Hyväkuntoisella tiellä raiteilla ajamisen tunne katoaa pian ja järjestelmä alkaa toimia niin, että hyväksyn sen hienovaraiset nykäisyt kohti kaistan keskustaa. Etenkin edellä ajavan nopeuteen reagoiva vakionopeudensäädin on herkkua.

Jos eteen tulee joku hitaampi, järjestelmä osaa reagoida siihen ja pudottaa nopeutta sen verran, että etäisyys pysyy samana. Pidettyä etäisyyttä voi myös kätevästi säätää suoraan ratin painikkeilla. Poissa on se harmistus mikä syntyy, kun joku urpo ryhmittyy moottoritiellä eteesi juuri kun olet saanut turvavälin kohdalleen. Volvo hoitaa hidastamalla etäisyyden takaisin samaksi.

Hallintalaitteiden helppous ja hankaluus

Ratin painikkeissa on pientä epäloogisuutta musiikkikanavia valittaessa, helposti tulee äänenvoimakkuutta säätäessään vahingossa vaihdettua kappaletta Spotify-soittolistalla, mutta koska auto osaa ottaa yhteyden Spotify-soittolistaani Apple CarPlaylla ja äänentoisto muuten on kirkas ja pehmeän jumalainen, en jaksa olla närkästynyt näin pienistä puutteista.

Volvon pressikuvaaja on saanut hallintalaitteet minua paremmin kuvaan. Käytännössä autoa hallitaan ratin lisäksi  ainoastaan kosketusnäytöllä, keskikonsolin parilla kytkimellä ja ratin kahdella ristiohjaimella. Alkuhankaluuksien jälkeen verrattain simppeliä.

Matkan alussa kummastusta aiheuttanut digitaalinen laitteisto alkaa tuntua tutulta. Toiminnot löytyvät kosketusnäytön pyyhkäisyn takaa intuitiivisesti ja digitaalinen näyttö, joka toteuttaa mittariston virkaa on informatiivinen, jopa liiankin kanssa. Nopeus, ajettu matka, vallitseva nopeusrajoitus, jäljellä oleva matka bensiinillä, jäljellä oleva matka sähköllä, nopeus- ja kierroslukumittareiden välissä oleva navigaatiokartta ja paljon muuta dynaamista informaatiota, joka helpottaa ajamista – mutta vie myös huomion pois tiestä.

Näyttö tarjoaa paljon dataa, johon katse kiinnittyy ehkä liiaksikin. Samoin keskikonsolin pyyhkäisynäytön käyttö, vaikka intuitiivinen onkin vie hieman huomiota liikenteestä, jos vertaa perinteisiin fyysisiin, aina samalla paikalla oleviin kytkimiin, joita osaa tarvittaessa käyttää nostamatta katsetta tiestä.

Onneksi kosketusnäytön saa pimennettyä ja tuulilasiin nopeuden ja voimassaolevat liikennemerkit heittävä heijastusnäyttö on minimalismissaan juuri sitä mitä pitääkin. HUD-näytöstä huolimatta tottunut kuski kuitenkin vilkuilee myös mittaristoa koko ajan, joten olisi hyvä jos varsinaisen mittariston saisi myös pimennettyä HUDin ollessa päällä.

Tampereelle ajettuani olen jo sinut auton kanssa ja unohtanut alkutaipaleen kritiikin auton järjestelmiä kohtaan. Volvo on yksinkertaisesti mukava ajettava. Auton käsittely ahtaassa kotipihassa on kameroiden ansiosta aika miellyttävää. Etenkin kuistin alin kiviporras on yleensä peilissä liki näkymätön, mutta kameroiden ansiosta se on vaivaton kiertää. Laitan auton lataukseen ja pääsen ihastelemaan auton muotoilua tarkemmin.

Volvo S60 T8 AWD Business Polestar
Auton kiinnittäminen virtalähteeseen on aivan yhtä haastavaa kuin lohkolämmittimen laitto talvella. Ei muodostuisi kynnyskysymykseksi.

Vaarallisen näköinen Volvo

Pihassa ensimmäinen autosta saamani kommentti tuli vaimoltani: “Mutta se on valkoinen!”. Olimme sopineet jo aiemmin että valkoista autoa ei edes harkittaisi. Ei alkuunkaan. Rauhoittelin, että en ollut hankkimassa tätä Volvoa, joten ei ollut syytä huoleen.

Aika hyvältä se kuitenkin näytti kotipihassa.

Jollain tavalla S60:n keulassa on aggressiivisuutta joka muistuttaa Mustangista, mutta on kuitenkin samaan aikaan täysin Volvon näköinen. Ajovalojen led-nauhat antavat autolle omintakeisen, melko vihaisen ilmeen. Takaapäin Volvo näyttää tunnistettavasti Volvolta, mikä on mielestäni samaan aikaan hyvä ja huono asia.

Volvo S60 T8 AWD Business Polestar

Kaukana takanapäin on kuitenkin Volvon surullisen kuuluisa muotoilulinjaus joka 80-luvulla muutti Volvo Amazonin kauniit linjat matkaradion näköisiksi saippualaatikoiksi. Vuoden 2021 S60:ssä on perimää molemmista, mutta kokonaisuus on tyylikäs. Pari vuosikymmentä suoria kulmia on opettanut.

Linjakkaaseen muotoiluun kun yhdistetään matalaprofiiliset renkaat ja todella matalalle ulottuvat helmat, kokonaisuus tekee tästä Polestar-versiosta tavallista perhesedania reippaasi katu-uskottavamman menijän. Muotoillut tuplapakoputket ja helman muotoilu tuovat mieleen kilpa-auton diffuusorin ja riippumatta siitä, onko niillä oikeasti downforcea parantava vaikutus, efekti takaa että naapureiden päät kääntyvät kun auto lipuu pihaan. Siitäs saavat, kateelliset.

Pirullisen hyvin hiottuja yksityiskohtia

Juttukeikka jatkui osaltani Vaasaan Salkarille ja siitä Raippaluotoon, missä kuvasin sarjan toisen komean ruotsalaisen, Sjöö Sandströmin kelloja lavasteenani tämä Volvo. Vaasan reissullani kilometrejä tuli täyteen yhdelle päivälle lähes 600 kilometriä. Tuossa mittakaavassa ajomukavuuden kyllä huomaa. Ajomukavuus koostuu pienistä asioista, joissa on laatu kohdallaan. Englanniksi sanotaan että piru asuu yksityiskohdissa.

Penkissä on paremmat säädöt kuin mitä olen missään toisessa autossa nähnyt, vaikka myönnettävä onkin, että oman ahterin muotoiseksi kulunut Designo-istuin on vielä mukavampi, mutta Volvon istuimessa on valtavasti potentiaalia. Sähköinen säätö molemmissa etupenkeissä, ristiselän ja istuinosan pituuden säätö, kaikki vaikuttaa ajomukavuuteen pitkällä tähtäimellä. Saman siivun omalla autolla ajettuani olisin ollut pirun paljon kankeampi.

Reissulla kameran linssin läpi autoa tiirailtuani kiinnitin huomiota lukemattomiin yksityiskohtiin joissa pelkistetty tyylikkyys korostuu poikkeuksellisella tavalla. Valkoinen väri ei olekaan täysin valkoinen vaan hienoisen metallinhohtoinen. Brembon jarrusatuloiden huomiota herättävä aksenttiväri toistuu ennakkoluulottomasti turvavöissä.

Kun pysähdyin Raippaluodon sillan kupeeseen kuvaamaan autoa ja kelloja jalustalta, ympärille kerääntyi pieni joukko ihmisiä katselemaan. Vasta siinä kohdassa katsoin itsekin autoa kauempaa ja jouduin miettimään että kyllä muuten on komea auto. Pysähtyisin itsekin katsomaan, jos en jo joutuisi kiinnostuneiden katselijoiden ristitulesta etsimään kameralla sopivaa kulmaa mistä auton saisi vangittua. Ei siinä ole aikaa jäädä ihmettelemään.

Volvo S60 T8 AWD Business Polestar

Yhtäkkiä huomasin miettiväni että valkoinen on itse asiassa todella tyylikäs väri tälle autolle, vaikka aiemmin olin kieltänyt valkoisen värin edes mahdollisuutena kuin Pietari konsanaan. On se tässä autossa ainakin parempi kuin musta. Saattaisin saada vaimonkin hyväksynnän, itsehän olen aina ollut se isompi valkoisen auton vastustaja.

Sisätilan tumma sävy, jossa toistuu ulkopinnan valkoinen sisätilat peittävän nahan tikkauksissa, korostaa ja nostaa yksityiskohdat esille, oli sitten kyse ilmastoinnin säleiköistä tai uskomattoman pehmeäsointisen äänentoistojärjestelmän koristeellisesta metalliverkosta. Joka paikassa silmiin osuu toimivia yksityiskohtia.

Volvo S60 Polestar Engineered sisätilat Volvon pressikuvaajan linssin lävitse.

Vaasan reissulta kotipihaan palattuani ei olo tunnu ollenkaan siltä, että olisi istunut auton ratissa kellon ympäri. Samalla kun viritän autoa lataukseen, mieleni valtaa jopa pienoinen haikeus, kohta tästä pitäisi luopua.

Onko hybridi oikeasti sähköauto?

Viisi- ja kymmenvuotiaat lapseni olivat erittäin vaikuttuneita siitä että auton kylkeen tökättiin töpseli kiinni. “Onko toi oikeesti sähköauto?” kysyi viisivuotias tyttäreni silmät lautasina. Itsekin olin asiasta kieltämättä aika vaikuttunut.

Itseäni silti hieman ihmetytti spekseissä mainittu kulutus 2,1 litraa sadalla kilometrilla. Itse sain moottoritietä ajaessani polttoainetta humisemaan melko lailla tuota enemmän. Spekseissä mainitaankin “uudella tavalla mitattu yhdistetty kulutus”. Koska polttoainetta kuluu pitkällä matkalla enemmän, on sähköllä ajamisen oltava silloin puoli-ilmaista jotta aikaan saadaan suhteessa noin hyvä kulutus.

Testasin tätä lataamalla auton ajoakun täysin tyhjästä täyteen sekä 21.7 että 25.7. ja varmistin ettei tuona päivänä käytetty uunia, eikä mitään muutakaan reilusti sähköä kuluttavaa laitetta. Sähkölaitoksen seurantasovelluksen raportissa näkyy pari pientä piikkiä noina päivinä, mutta kovin radikaalisti ei sähköautoilu noina päivinä köyhdyttänyt, vaikka koetin ajaa aina ajoakun tyhjäksi tätä testiä varten.

Lataaminen maksaa suurinpiirtein saman verran kuin koko päivän kokkaaminen induktioliedellä.

Suurin piirtein saman verran kuin alkukuun keittiömaratoni, missä uunia käytettiin koko päivä leipomiseen ja karjalanpaistiin. Jos laittaisi katolle aurinkokennon, kaupunkiajo saattaisi olla todellakin puoli-ilmaista.

Vaikka yhdistetty kulutus onkin mahdollisesti laskettu tavalla, joka ei ole täysin vertailukelpoinen puhtaasti polttomoottoriauton kulutukseen, se on kuitenkin varmaa että ajan kanssa polttoaineen kulutus muuttuu tarpeettomaksi suureeksi, kun polttoainetta ei enää käytetä vaan sähköä. Voi olla, että lastenlapseni joutuvat jo kysymään: “Käyttääkö toi auto oikeesti bensaa polttoaineena?” jos vielä joskus polttomoottoriautoon eksyvät.

Siitä, että tehoja on tuplasti omaan autooni verrattuna ja kulutus on murto-osa oman V6-koneisen mersuni (millä tahansa tavalla mitattuna) noin kymmenen litran kulutuksesta sadalla, olen kieltämättä aika hemmetin vaikuttunut. Saatoin juuri päättää, että seuraava autoni on sähköauto tai ainakin hybridi. Kunhan saan ne kennot katolle.

Vielä kerran kotiin päin

Viimeisenä reissuna tälle juttukeikalle oli vielä Volvon palautus Vantaalle. Auton toiminnot olivat jo muuttuneet aika sujuvasti osaksi tiedostamatonta ajokokemusta, Pilot Assist tuntui luontevalta osalta ajokokemusta, eikä katsekaan harhautunut heijastusnäytöltä kovin pahasti. HUDia kyllä jäisin kaipaamaan. Ja kyllä tuo Pilot Assistin helppous moottoritieajossa on kyllä aika mukavaa.

Apukuskin ottama kuva HUDista. Vaati vähän säätämistä, koska heijastusnäytön näkee ainoastaan kuskin paikalta.

Viimeistä siivua ajellessani pohdiskelin paljon autojen hintoja. Vaikka päälle 64000 euron hinta on kova raha perheautosta, ei se ole kovin paljoa verrattuna vaikkapa vastaavan tehoiseen CLA Shooting Braken AMG-versioon, josta pääsee kärsimään yli 90 tuhatta. Ja jos varustelutasoa Mersusta karsisi, että oltaisiin samoissa hinnoissa, melko lailla karvalakkimallista olisi kyse. Pistää miettimään.

Tässä autossa yhdistyy monta sellaista asiaa joiden takia päädyin alunperin Mersuni valitsemaan ja vielä muutama sellainen, joita olen jäänyt kaipaamaankin. Tyylikäs ja tehokas katseenvangitsija, persoonallinen ja mukava ajettava niinkuin omanikin, mutta sen lisäksi vielä turboahdettu, neliveto ja vielä taloudellinenkin. Päätinkin käydä kotiin päästyäni katselemassa Volvon C60 Polestarista vähän rahoitusvaihtoehtoja, vaikka ei kyseessä Mersu olekaan.

Kuljettajan mieli on juuri muuttumassa.

Kokemuksesta jossain määrin valaistuneena hyppään omaan autooni ja käännän keulan kohti Tamperetta. Rattia saa veivata ihan tosissaan pitkän raidevälin autossa, josta ohjaustehostimestakin on jo paras puhti poissa. Penkki on vuosien varrella kuljettajan vartalon mukaan muotoutunut ja tuttu kuin oma sänky. Voiko näitä edes verrata keskenään?

Sen verran kuuma päivä on ollut käsillä ja auto on ollut auringon paahteessa koko päivän, ettei ilmastointi pysty poistamaan kaikkea hellettä autosta hetkessä. Avaan ikkunat ja ajattelen moottoritien viiman kyllä viilentävän kuumenneen ohjaamon. Rampissa painan kaasun pohjaan ja hymy nousee kasvoilleni kun 3,5 litrainen V6 jyrähtää tutusti allani ja kuulostaa oikeasti autolta.

Silti mieltäni jää vaivaamaan äänimaisemasta puuttuva turbon hiljainen ujellus. Toisaalta voisihan sitä Volvoakin…

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän

Aihepiirin uusimmat

Brabus esitteli todellisen tehohybridin – Mercedes-AMG S 63:n viritetyssä versiossa on 930 heppaa ja rutkasti luksusta

Hybriditekniikalla ladatussa Mercedes-AMG S 63 E Performancessa on jo tehtaan jäljiltä nelilitraisen tuplaturbokasin ja sähkömoottorin yhteispelin ansiosta mukavat 802 hevosvoimaa. Tähtimerkin hovivirittäjä Brabus pistää kuitenkin vielä paremmaksi reilun 100 hepan verran.

Cybertruckin mainostettu luodinkestävyys joutuu testiin YouTube-videolla

Jos jotain väitetään luodinkestäväksi, niin tottahan toki amerikkalaiset kaivavat aseensa esille.

Opelilta tulee uusia katumaastureita – myös Frontera-mallinimi tekee paluun

Opelin mallistoon kuului 1990-luvulla Frontera-niminen maasturi, joka oli omaa sukua Isuzu. Nyt mallinimi tekee comebackin uuden katumaasturin perässä.

Korealaisesta kylmän sään kestävästä akusta odotetaan vastausta sähköautoilun talvimurheisiin

SK On -niminen korealaisfirma on suunnitellut kylmää kestäviä akkuja, jotka eivät menettäisi entiseen tapaan lataustaan.

Tyyliniekan uusimmat