Ferrari starttasi todella eksklusiivisiin erikoismalleihin keskittyvän Icona-sarjansa kolmisen vuotta sitten esiteltyjen Monza SP1:n ja SP2:n myötä. Nyt sarjan kolmanneksi autoksi esiteltiin LaFerrarin hiilikuitumonokokin varaan tehty Daytona SP3, joka kumartaa 1960-luvun voittoisien ratakilpurien suuntaan.
Hyperauton nimi viittaa vuoden 1967 Daytonan 24 tunnin kisaan, jossa Ferrari onnistui nappaamaan kolme ensimmäistä sijaa. Flavio Manzonin ja hänen tiiminsä käsialaa oleva kori on saanut inspiraationsa yli 50 vuoden takaisista P3/4-, P330- ja 412P-kilpureista, joiden klassisesti kaartuvia muotoja on höystetty modernin terävillä linjoilla. Nokan pienet puskurit viittaavat kuulemma 330 P4:n keulan siivekkeisiin, ja valojen päälle laskeutuvat “silmäluomet” tuovat mieleen takavuosien luukkulamput.
Panoraamatyylinen tuulilasikin muistuttaa Ferrarin vanhoissa rata-autoissa nähtyjä ratkaisuja. Ilma-aukoilla varustettujen ovien muodot toimivat taas kunnianosoituksena vuosien 1969-1970 512 S:lle. Ovien aukkojen myötä takalokasuojien linjat on pystytty pitämään puhtaina kauniisti pullistuvine kaarineen, ja viisipuolaisten vanteidenkin design on varsin yksinkertainen. Daytona SP3:n muotoilun ehkä erikoisin piirre on takaosan vaakasuuntaiset ritilät, jotka kätkevät sisäänsä myös ledinauhalla toteutetut takavalot.
Suosittelemme
Ainakin allekirjoittaneen mieleen tämä muotoilukikka tuo 1980-luvun Testarossan kylki- ja peräritilät. Daytona SP3:n aerodynamiikkaan on panostettu niin paljon, että auto on kuulemma passiivisen aerodynamiikkansa osalta Ferrarin tehokkain tämänhetkinen malli. Downforcea lisäävät ratkaisut on kätketty pohjaan ja erityisesti sen takaosaan, jolloin ylimääräiset spoilerit eivät pilaa linjoja. Keskikonsolin ja kynnyskoteloiden päälle ulottuvat istuimet ovat puolestaan kiinteä osa ohjaamoa vanhojen kilpurien tyyliin, joissa istuinpehmusteet oli kiinnitetty suoraan runkorakenteeseen.
Irrotettavan targa-katon alla piilevän kabiinin tyyli on varsin minimalistinen, koska suurin osa käyttökytkimistä on integroitu rattiin ja ainoana näyttönä palvelee mittariston 16-tuumainen kaartuva digitaaliruutu. Kuvien auton istuinten retrohenkistä sinistä verhoilua täydentävät kojelaudan musta alcantara sekä oviverhoilujen paljas hiilikuitu. Vaikka Daytona SP3:n perusrakenne on sama kuin LaFerrarissa, autossa ei käytetä minkäänlaista hybridiratkaisua. Kuskin selän takana kiljuu sen sijaan Ferrarin historian tehokkain vapaasti hengittävä moottori, joka pohjautuu 812 Competizionen voimanlähteeseen.
Esimerkiksi ilmanottoon ja pakopuolelle tehdyt muutokset saavat huipputehon kohoamaan peräti 840 hevosvoimaan, kun taas maksimivääntö on 697 newtonmetriä. Punaviiva tulee vastaan vasta 9500 kierroksen kohdalla, ja voima välitetään takapyörille seitsemänpykäläisen kaksoiskytkinvaihteiston sekä lukkoperän kautta. Vain kahdesta vetävästä pyörästä huolimatta satasen nopeus on taulussa 2,85 sekunnissa, ja 200 km/h saavutetaan 7,4 sekunnissa. Huippunopeudeksi kerrotaan puolestaan yli 340 km/h.
Ajodynamiikkaa kohentavat Ferrarin Side Slip Angle -järjestelmän uusin versio sekä Ferrari Dynamic Enhancer, joka vaikuttaa jarrupaineeseen pidon rajoja lähestyttäessä. 599 yksilön eränä valmistettavan Daytona SP3:n verottomaksi hinnaksi kerrotaan muodolliset kaksi miljoonaa euroa, mutta jokainen auto on kuulemma jo myyty. Kaikki 499 Monza SP1:n tai SP2:n omistajaa päätyivät tilaamaan myös Daytona SP3:n, joten muille Ferrari-keräilijöille jäi vielä 100 yksilöä jaettavaksi.
