Triumph-urheiluautoharrastajat kokoontuivat Ahveniston moottoriradalla

Helteiselle Ahveniston moottoriradan varikolle kerääntyi toissa lauantaina brittiläistä käsityötä arvostavien Triumph-autojen harrastajien joukko. Paikalla oli useita kymmeniä lähinnä kaksipaikkaisia museoikäisiä ajoneuvoja, joiden omistajat pääsivät kokeilemaan ajokkiensa ajotuntumaa haastavalle Apparan radalle. Nelos ja kutoskoneiden matala jylinä täyttikin nopeasti koko Ahveniston moottoriradan pääalueen ja kuuluisan suo lenkin metsikköalueen. Muutama paikalle saapunut katselijakin pääsi ihailemaan näiden vauhdikkaiden menopelien loistosta ja ajolinjoista.

Triumph -merkin historia katsotaan alkaneeksi 1900-luvulta, jolloin merkki teki moottoripyöriä aluksi muiden koneosista. Toiminta laajeni kuitenkin kysynnän kasvaessa ja 1907 Triumphilla oli ensimmäinen oma tehdas. Ensimmäisen maailmansodan aiheuttamana tai mahdollistajana vuonna 1918 merkistä oli tullut suurin moottoripyörien valmistaja.
Ensimmäiset autot valmistuivat 1920-luvulla, jolloin merkki lanseerasi 10/20 -mallinsa. Autossa oli 1,4 litrainen moottori, joka tuohon aikaan oli todellinen saavutus. Autoa tehtiin 2500kpl ja ne saatiin kaikki myytyä. Kyseisessä mallissa oli hydrauliset jarrut ja se olikin selkeä kilpailuvaltti, sillä millään muulla brittimerkillä ei ollut vielä tuolloin käytössä samanlaista tekniikkaa.

1930-luvulle tultaessa silloinen tehtaan pääjohtaja Claude Holbrook oli pistänyt merkille, että Triumph ei tule pärjäämään massavalmistajille. Hän päätti alkaa tekemään luksus autoja jotka eivät kuitenkaan menneet odotetulla tavalla kaupaksi. Moottori -ja polkupyörien myynti piti merkin pystyssä. Triumphin teknisestä puolesta vastasi tuolloin Donald Healey jolla oli suunnitelmia urheiluautosta jossa olisi iso moottori. Hän suunnitteli auton mallinimellä Dolomite 8, joita tehtiin ainoastaan kolme kappaletta. Autossa oli kuitenkin 1991kuutioinen suora 8-moottori, tupla nokka-akselit ja siihen oli sovitettu Roots-tyyppinen ahdin. Näillä osilla autosta saatiin irti ylelliset 140hv nopeuden ollessa parhaimmillaan 180km/h. Donald Healey osallistui autolla myös Monte Carlo -ajoon, mutta kolaroi auton. Autosta olisi varmasti tullut kysytty, mutta taloudelliset vaikeudet tehtaan sisällä estivät sen tuotannon.

Toisen maailmansodan pommitusten jälkeen 1946 merkki nousi takaisin jaloilleen vaikka Holbrook Lane:ksi nimetty tehdas räjäytettiinkin vuonna 1940. Nimi muutettiin Triumph Motor Company:stä Standard Motor Company:ksi ja uudet henkilöt ottivat vetovastuun merkin tulevaisuudesta. Apu löytyi saman mantereen toiselta merkiltä Jaguarilta, jonka keksijät Sir John Black ja William Lyons alkoivat suunnittelemaan uusia Triumph -malleja. Triumphilla oli olemassa edelleen tekninen taito ja näin ollen miehet yhdistivät sen Jaguarin kanssa. Syntyi ensimmäinen tuotannollisesti menestyvä malli Roadster. Triumph -merkin nimi alkoi vakiintua urheiluauto -tyyppiseksi viimeistään 1950-luvun alussa, jolloin ensimmäiset TR2:et valmistuivat.

Suosittelemme

Giovanni Michelottin tultua suunnittelemaan Triumphille, alkoivat merkin nousukaudet. Useita malleja myytiin monia kymmeniä tuhansia, vaikka alun perin Triumphilla olikin asetettu myynnille vieläkin suuremmat odotukset. Ahveniston tapahtumassa nähtiin juuri tuon kultakauden suosituimmat mallit Heraldista lähtien, joita olikin useita. Herald oli myös Suomessa paljon suosiota saanut malli 1960-luvulla, jota sai useampana kaksiovisena versiona. Mallia on aikoinaan valmistettu 500000kpl useissa eri maissa. Britannian lisäksi, Intiassa, Australiassa, Uudessa-Seelannissa, Irlannissa, Maltalla sekä Perussa.

Triumphin ongelmat alkoivat jälleen -70-luvulla jolloin murheen kryyniksi osoittautui erityisesti 2.5PI-malli. Vaikka tehdas oli tuottanut teknisen huippumalli Dolomite Sprintin niin silti useiden muiden mallien ongelmat ajoivat merkin syvempiin vaikeuksiin. Tällöin Leyland nimellä toiminut Triumph kuului Specialist Division yhtiöön. Sen nimi muuttui aluksi Rover Triumphiksi ja myöhemmin Jaguar Rover Triumphiksi, jotka molemmat yhdistettiin 1970-luvun puolivälissä Leyland Car:ksi. Rallipoluillakin nähty TR7 ei myynyt, eikä näköpiirissä ollut muita uusia malleja, jolloin 1980-luvulle tultaessa ainoa Triumph -malli oli Hondan Civic/Ballade näköiskopioksi nimetty Triumph Acclaim. Tämä siitä syystä, että Rover omisti Hondaa Briteissä. Acclaim jäikin viimeiseksi Triumph -malliksi, jonka jälkeen tehdas alkoi tuottaa autoja Rover nimellä.

Matti Särkioja, Kirsi Ikonen ja Triumph GT6
Triumph GT6

Matti Särkioja ja Kirsi Ikonen saapuivat Triumph -tapaamiseen GT6 -mallillaan, johon aikoinaan merkin tehtaalla Englannissa mahdutettiin kuutoskone. Auton suunnittelusta vastaavaksi henkilöksi palkattiin vuonna 1963 italialainen Giovanni Michelotti. Italialaiset virtaviivaiset ja eleganssit muodot näkyvätkin selkeästi tässä Triumph -mallissa. GT -malli kehitettiin ns. köyhän miehen Jaguar E-Typeksi. Vuodet 66-68 olivat mallisarja GT:n ensimmäiset valmistusvuodet jolloin autoja valmistettiin reilut 15000 kappaletta. Michelottin kynästä sai alkunsa myös Triumphin Spitfire malli, ja usein GT malli sekoitettiinkin juuri Spitfiren kanssa. Kyseessä olivat kuitenkin kaksi täysin eri suunnitteluosastoa. Kori on tehty käsin, kuten suurin osa tämän ajan brittiläisistä urheiluautoista. Särkiojan GT6 on uusittu alustaa, jarruja ja konetta myöten omistajansa toimesta. Samaisella mallilla Simo Lampinen ajoi vuonna 1966 Le Mansissa luokkavoittoon. GT -mallia valmistettiin vuoteen -73 saakka.

Triumph Spitfire 4 vm.1964

 

Triumph Spitfire 4 -64

Trailerilla Ahveniston kurveja hamuamaan oli saapunut Hannu Kärkkäinen turkoosin värisellä Triumph Spitfire 4:lla vuodelta 1964. Auto on muutettu vastaamaan FIA:n Historic -rallisarjan tehdas kilpa-autoja. Auton hankkimisen jälkeen vuonna -96, Hannu Kärkkäinen on tehnyt menopeliinsä mittavia muutoksia kymmenisen vuoden ajan. Kori ja runko on hiekkapuhallettu ja vaihdettu uusiin osiin.

Kilpa-autoa vastaamaan siihen on sovitettu FIA:n hyväksymät ajopenkit, turvavyöt, päävirtakatkain sekä turvakaaret. Alustassa on säädettävät Spax-iskunvaimentimet sekä uudet ”ralli” -jouset edessä ja takana. Myös puslat, tukivarret, kallistuksenvakaajat, reaktiotangot sekä vetoakselit on uusittu.

Triumph Spitfire 4 -64

Moottoripuolella Kärkkäisen Spitfire sisältää mm. 8-kanavaisen sylinterikannen, weber-kaksoiskaasuttimen ja imusarjan, kilpakäyttöön tehdyn pakosarjan, öljynlauhduttimen, korkeapaineöljypumpun, kireämmän nokka-akselin sekä alaosaston tasapainotuksen. Kyseisiä sylinterikannen viritys-sarjoja on tehty vuonna -64 noin 100kappaletta ja ne on kaikki tehty kilpa-käyttöön. Kyseisiä sarjoja on tiettävästi maailmalla enää 15kpl.

Triumph TR3A vm. 1961

Triumph TR3A vm. 1961

Juha Tolin kävi nautiskelemassa Ahveniston radalla Triumph TR3A:lla vuodelta 1961. Tästä automallista, jonka 2138cc moottorista saatiin tehtaalta tullessaan puristettua 100hv, nousi kolmanneksi suosituimmaksi TR -malliksi heti uudempien TR6:n ja TR7:n jälkeen. Vuonna 1955 valmistuneiden ensimmäisten TR3:ten jälkeen markkinoille tuli päivitetty A-malli, joka auttoi tätä facelift -mallia nousemaan valmistustilastoissa yli 58000 kappaleeseen.

TR -malli oli aikansa todellinen roadster -mallinen urheiluauto, vaikka siihen lisävarusteena olikin saatavilla myös kova katto. Mallissa oli levyjarrut ja matala kapeahko kori, jonka tehot riittivät kamppailemaan myös autourheilussa.

Triumph TR3A vm. 1961

Juha Tolinin TR3A on toiseksi viimeinen tuolloisen Korpivaara Oy:n maahantuomasta yhteensä yhdeksästä TR -mallista. Autoon on tehty täydellinen entisöinti uusilla osilla vuosina 1984-96. Mainittavaa on myös se, että Tolinin auto on voittanut Suomen ajoneuvohistoriallisen keskusliiton entisöinnin ensimmäisen palkinnon vuonna 1996.

Triumph TR3A vm. 1961

Lue lisää