Maserati on jäänyt mieleen sekä kilpamenestyksensä että kauniiden katuautojensa ansiosta. Kauneimmat niistä on nimetty Välimeren alueella puhaltavien tuulten mukaan.
Mistral (1963-1970)
Mistral (Tipo AM109) on pohjoisesta pitkin Rhonen laaksoa kohti Välimerta puhaltava kylmä ja kuiva tuuli. Maserati Mistral sen sijaan ei jättänyt ketään kylmäksi. Vuosina 1963-1970 valmistettu coupe oli viimeinen malli, jossa käytettiin “sitä” kutoskonetta, eli Fangion maailmanmestaruuteen vuonna 1957 kiidättäneeseen F1-koneeseen perustunutta moottoria. Mistralissa oli Lucasin mekaaninen polttoaineen ruiskutus, jonka etenkin typerät jenkit usein korvasivat Weberin kaasuttimella ruiskun hakalaksi koetun säätämisen vuoksi – ja ihmettelivät sitten miksi suorituskyky kärsi!
Pietro Fruan suunnittelema pitkäkeulainen ja kaksipaikkainen Mistral korvasi 3500 GT mallin. Jousitus oli vielä toteutettu lehtijousin (edessä sentään oli erillisjousitus), mutta levyjarrut löytyivät jo joka nurkasta. Mistral saavutti 230 km/h huippunopeuden ja kiihtyi sataseen alle seitsemän sekunnin, mikä 60-luvulla oli kohtuukova tulos. Vuosien varrella valmistettiin kaikkiaan 830 coupe- ja 125 avomallista autoa.
Ghibli (1967-1973) (1992-1997) (2013-)
Ghibli on libyalainen nimi kuumalle, kuivalle ja hiekkaa mukanaan tuovalle etelätuulelle. Saharasta puhaltavan tuulen nopeus ylittää 100 km/h ja se kantaa mukanaan hiekkaa pitkälle Eurooppaan saakka.
Ensimmäinen Ghibli (Tipo AM115) esiteltiin Torinossa 1966. Nuoren Giorgetto Giugiaron suunnittelema coupe oli alunperin kaksipaikkainen, mutta tuotantomalliin lisättiin markkinointiosaston painostuksesta takapenkit. Tehokkaamman SS mallin 4,9 -litrainen moottori kehitti 330 hv ja sen turvin auto saavutti peräti 280 km/h nopeuden ollen nopein katumaserati ikinä! Vuonna 1969 esitelty avomalli takasi tukan nopean kuivumisen tyynessäkin säässä. Ghibli oli menestys ja myi kaikkiaan 1274 kpl.
Suosittelemme
Ghibli II (Tipo AM336) teki paluun 90-luvulla, jolloin pellin alle asetettiin 2,0- tai 2,8 -litrainen tuplaturbo-V6. Ghibli Cup malli saavutti kahden sylinterin vajeesta ja iskutilavuuden puolittamisesta huolimatta esikuvansa tehon – moottoritekniikka oli kehittynyt 25 vuodessa kummasti. Malli korvattiin vuonna 1998 bumerangivaloistaan tutuksi tulleella 3200 GT mallilla.
Ghiblin (Tipo M157) kolmas tuleminen tapahtui 2013, nyt neliovisen, Quattroportea pienemmän sedanin muodossa. Sen V6-tuplaturbot jatkavat merkin traditioita, mutta keulalla tarjolla oleva turbodiesel on lähellä pyhäinhäväistystä – O tempora, o mores!
Khamsin (1974-1982)
Khamsin on Koillis-Afrikassa ja Arabian niemimaalla puhaltava kuuma aavikkotuuli. Tuulen nopeus voi ylittää 150 km/h ja se kantaa usein mukanaa suuret määrät hiekkaa ja pölyä. Napoleon koki Egyptin oikukkaat tuulet omakohtaisesti; Egyptin kampanja hidastui useita kertoja Khamsinin vuoksi.
Maserati Khamsinille (Tipo AM120) kävi Citroenin helmoissa hieman samoin kuin Napoleonille, jonka piti Egyptin retkellään vahvistaa asemaansa Välimerellä. 1800-luvun lopun koitoksessa Ranskan linjalaivat ja fregatit välttyivät myrskytuulilta, mutta lopulta Horatio Nelson upotti niistä 13 ainoastaan neljän säästyessä ja Napoleonin suunnitelma meni pahasti mönkään. Maserati Khamsin suunniteltiin hyvin menestyneen Ghiblin seuraajaksi suurin odotuksin. Khamsin oli edeltäjänsä tavoin etumoottorinen, tehokkaalla ja suurella V8-moottorilla varustettu grand tourer, jonka myynti ei osin öljykriisin vuoksi koskaan lähtenyt kunnolla lentoon.
Vaikka auto oli kaunis ja teknisesti ajan tasalla (autossa oli mm. Citroenin Diravi-ohjaus), niin kuuden vuoden aikana kaupaksi saatiin ainoastaan 435 autoa. Tuotannon loputtua isoa etumoottorista Coupe-Maseratia saatiin odottaa kokonainen vuosikymmen Maseratin omistukseensa hankkineen Alejandro de Tomason keskittyessä korjaamaan Maseratin kassaa edullisemmilla ja hyvin myyvillä Biturboilla.
Bora (1971-1978)
Bora on Adrianmeren koillisrannikon vuorilta puhalva kylmä myrskytuuli, jota esiintyy erityisesti talvella. Bora aiheuttaa lyhyen ja korkean aallokon, mikä tekee merenkäynnistä haastavaa. Merimiesten sanoin: ”When Bura sails, you don’t! ”
Maserati Bora (Tipo 117) suunniteltiin iskuksi vastaan Lamborghinin ja De Tomason keskimoottorisia superautoja. Giorgetto Giugiaron muotoilema keskimoottorinen Bora oli kaunis ja tekniikaltaan ajantasainen, mikä povasi myynnille hyvää kun 60-luvun loppu oli räpistelty vanhentuneen malliston kanssa. Kevyesti päivitetty, Ghiblistä tuttu 4,9 -litrainen moottori siivitti auton riittävään 275 km/h huippunopeuteen.
Borasta teki erikoisen suorituskyvyn ja mukavuuden yhdistelmä. Keskimoottori oli erotettu ohjaamosta lasilla sekä suojattu alumiinipaneelilla, joten melutaso pysyi kurissa. Kun ohjauspyörä oli säädettävä ja jopa poljinten etäisyyttä pystyi muuttamaan hydraulisesti, oli auto täysin käyttökelpoinen vaikka arkiautoksi, etenkin kun etupellin alta löytyi bonuksena kohtuukokoinen tavaratila.
Boran tarina päättyi mallivuoteen 1978, kun Maseratin ostanut De Tomaso ”järkeisti” mallistoa. Päätökseen vaikutti varmasti suora kilpailu emoyhtiön keskimoottorisen Panteran kanssa.
Karif (1988-1993)
Karif on Afrikan sisäosista Somalimaan yli Adeninlahdelle puhaltava polttavan kuuma ja hiekkaa mukanaan kantava tuuli.
Maserati Karif (Tipo 339) ei saanut ostajia ihan yhtä kuumaksi, koska 250 kappaleen rajoitettua erää ei saatu myytyä kuin 222 kpl. Auto itsessään ei ollut huono; ylellinen coupe rakennettiin Spyderin lyhyelle alustalle ja voimanlähteeksi asennettiin tehokkain biturbovariantti AM473. 2,8-litrainen V6 tuotti 285 hevosvoimaa ja kiidätti auton sataseen alta viiden sekunnin. Auto oli käytännössä kaksipaikkainen, mutta sopi suuren tavaratilan ansiosta mainiosta pidemmillekin matkoille.
Shamal (1990-1996)
Shamal on Levantista Kaksoisvirranmaan yli kohti Persianlahtea puhaltava kuuma kesätuuli. Tuuli, joka on päivällä voimakas, laantuu yleensä yöksi.
Maserati Shamal (Tipo 339) on etumottorinen kaksiovinen coupe, joka esiteltiin vuonna 1990 Biturbo-malliston yläpuolelle. Gandinin piirtämän korin sivuprofiilia hallitsi Countachista ja Quattroportesta tuttu takalokasuojan pokkaus. Konepellin alle saatiin pienen tauon jälkeen V8 – luonnollisesti tuplaturboilla höystettynä. 325 hevosvoimaa kehittänyt kone saatiin jatkossa myös Quattroporten keulalle, mutta Ghibli II jäi ilman. Shamalissa esiteltiin Konin kanssa kehitetty säädettävä alusta; kuljettaja saattoi asettaa iskunvaimennuksen neljään eri kovuuteen omien mieltymysten ja ajonopeuden mukaan.
Erinomaisesta suorituskyvystä ja mukavuudesta huolimatta myynti ryssittiin pahemman kerran, koska kaupaksi saatiin ainoastaan säälittävät 369 autoa. Mallin korvaajaksi tuli 1998 esitelty 3200 GT, jonka kauppa kävi ihan eri tahtiin reipasta tuhannen auton vuosivauhtia. Kevyen faceliftin myötä Maseratin legendaarinen tuplaturbo sai vuonna 2002 antaa tilaa vapaasti hengittävälle Ferrarin moottorille ja nimikin muuttui tylsästi Coupeksi. Yksi aikakausi oli päättynyt.
