Automatkaajan tie vei tällä kertaa Korfulle, joka on suurehko saari Kreikan ja Albanian rajaseudun edustalla. Ainakin 700-800 vuotta ennen ajanlaskun alkua asutettu saari on aina ollut tärkeä kauppapaikka, koska se sijaitsi Kreikan ja Etelä-Italian kreikkalaiskaupunkien välillä. Roomalaisvallan aikana saari liitettiin Makedonian maakuntaan ja valtakunnan hajottua siitä tuli osa Bysanttia. Edelleen Bysantin hajottua saari vaihtoi omistajaa useaan kertaan päätyen lopulta Venetsialle vuosiksi 1386-1797.
Ottomaanien lukuisista hyökkäksistä huolimatta saari pysyi venetsialaisten hallussa aina Napoleonin sotiin ja tasavallan kukistumiseen saakka. Ranskaan liittämisen jälkeen saari kävi vielä venäläisten(!) ja brittien hallussa ennen sen liittämistä Kreikkaan vuonna 1864. Senkin jälkeen saari on ollut kiistojen kohteena: ensimmäisessä maailmansodassa saarella ei taisteltu, mutta tappion kärsinyt serbiarmeija vetäytyi sinne ja elintarvikepulasta johtuen tuhannet sotilaat kuolivat nälkään. Sodan jälkeen Italia ja Kreikka kärhämöivät alueesta, ja vuonna 1923 Italia miehitti omakseen katsomansa saaren ennen Kansainliiton väliintuloa. Toisessa maailmansodassa italialaiset palasivat muutamaksi vuodeksi, kunnes Mussolinin kaaduttua saksalaiset puolestaan miehittivät saarta ennen kuin brittisotilaat karkoittivat heidät sodan viime metreillä.
Maailman linnoitetuin saari
Bysantin aikaisia linnoituksia säilynyt kolme: Angelokastro saaren luoteisnurkassa, Gardiki etelässä ja Kassiopi koillisessa. Etenkin korkean kukkulan harjalle rakennettu Angelokastro on pakko nähdä. Linnoitusta ei koskaan valloitettu lukuisista yrityksistä huolimatta – ylhäältä on helppo nähdä miksi. Onneksi nousu jyrkän mäen harjalle näyttää rankemmalta kuin mitä se onkaan. Myös Korfun kanavaa vartioiva Kassiopi ja hyvin säilynyt Gardiki ovat vierailemisen arvoisia.
[easy-image-collage id=26802]
Suosittelemme
Saaren siirryttyä Venetsialle sen linnoituksia vahvistettiin jatkuvasti paineen kasvaessa ottomaanien suunnalta. Saari oli Venetsialle strategisesti merkittävä, koska Adrianmeren suulla sijainneesta saaresta olisi voita katkaista tasavallan elintärkeät kauppareitit. Pääkaupunki Korfussa sijaitsevat kaksi linnoitusta, vallihaudalla mantereesta erotettu Vanha linnoitus sekä kaupunkin keskeltä kohoava Uusi linnoitus, ovat hämmästyttäviä insinöörityön näytöksiä.
[easy-image-collage id=26809]
Vanha linnoitus tuo mieleen Gibraltarin; niemenkärjessä sijaitseva linnoitus on rakennettu korkealle kalliolle eikä vihollinen ole koskaan kyennyt valloittamaan kumpaakaan. Linnoituksessa itsessään riittää nähtävää, linnanpihalle on sijoitettu useita taidokkaasti entisöityjä tykkejä, ja linnoituksen korkeimmalta kohdalta on upea näköala kaupunkiin sekä Kreikan mannermaalle.
Uuteen linnoitukseen emme päässeet tutustumaan lainkaan, koska jostain ihmeen syystä alue suljetaan jo kolmelta iltapäivällä (vanha linnoitus on auki 9-20)! Manattuamme asiaa hotellin baarissa, selvisi syy: rahapulassa kärvistelevä valtio oli irtisanonut työntekijöitä, joista kimpaantuneena työntekijät olivat vahingossa pistäneet paikat remonttiin! Hulluja nuo kreikkalaiset…
Keihäsmatkalla
Suurinta osaa turisteista saaren värikäs historia ei kiinnosta pätkän vertaa, ja se näkyy. Saaren itärantaa reunustavat hotellit katkeamattomana ketjuna päättyen eteläkärjen Kavosiin, jota voi suositella ainoastaan brittituristeista pitävälle ryyppyreissaajalle. Täällä ihmiset pitävät juomansa varjossa ja polttavat päänsä auringossa. Me ajoimme nopeasti kaupungin läpi ja pysyimme poissa.
Historian ystäville saari tarjoaa runsaasti nähtävää. Suosittelemme silloin majoittumista saaren länsirannikolle, josta löytyy niin autenttisia kreikkalaiskyliä mitä nyt nykyaikana voi löytyä ja hieman rauhallisempaa menoa. Rinteille on rakennettu lukuisia pienehköjä hotelleita, joista poikkeuksetta on mahdollisuus nauttia auringon laskemisesta Joonianmereen. Oma tukikohtamme oli Panoma Apartments Agios Gordioksessa saaren keskikohdilla, ja siitä olikin helppo retkeillä eri suuntiin.
Hyvää ruokaa
Nälkä ei pääse Korfulla yllättämään. Tarjolla on paikallista konstailematonta kotiruokaa, sekä lihaa että kalaa on tarjolla joka makuun. Turistirysissä sapuska on välillä mitä sattuu, kun taas pienemmissä kylissä saa mahtavaa kotiruokaa. Alkupaloiksi suosittelen mausteisia paikallisia makkaroita ja seuralainen oli aina tyytyväinen saamiinsa juustoihin.
Suositella voimme vaikkapa Agios Gordioksen Alexis Restaurantia. Hieman syrjässä sisäpihan puolella sijaitseva ravintola oli täynnä lähes jokaisena iltana myös sesongin ulkopuolella. Pääruokina testaamamme paikalliset annokset (etenkin red snapper) osoittautuivat saaren parhaiksi. Pykälää etelämpänä Pentatin kylässä Chris’ place on vierailun arvoinen kotitekoisten possunkyljysten ansiosta.
Rantaelämää
Rantoja löytyy tältäkin saarelta joka makuun. Turistikylien rannoilla on hyvät palvelut ja aurinkotuoleja katkeamattomissa riveissä. Saari ei ole tupaten täys rakennettu, joten suurten rantojen päistä löytyy yleensä omaa rauhaa sitä kaipaaville.
Kaikki uimareissut eivät onnistuneet suunnitellulla tavalla. Halikounaksen rannalla on kilometritolkulla dyynejä, ja jätettyämme auton parkkiin kävelimme pahaa-aavistamatta kohti rantaa dyynien yli. Voin vakuuttaa, että pakorefleksi laukeaa kun reilusti ylipainoinen saksalaisturisti juosta jolkottelee kulkuset heiluen dyynin takaa kohti!
Korfulta siis löytyy lukuisia rantoja naturellista elämästä kiinnostuneille. En oppinut kerrasta, joten myös Mirtiossan rannalla näki punaiseksi paahtuneita pakaroita. Ennen pienemmälle rannalle suuntaamista kannattaa siis varmuuden vuoksi tarkistaa netistä millaista menoa on odotettavissa.
Korfun tärpit automatkaajalle
Ryynäsimme ympäri saarta pitkälti yli toistatuhatta kilometriä. Tässä poiminnat automatkaajalle:
- Canal D’amour Sidarissa on yksi erikoisimmista rannoista – kunhan sää on hyvä! Me osuimme paikalle sellaisessa tuulessa, että veteen ei todellakaan voinut mennä. Tarinan mukaan kapean kanavan läpi uiva pariskunta avioituu pian.
Iltapäiväuinti jäi väliin liian kovan merenkäynnin vuoksi. - Sidarin lähistöllä on saaren upein paikka seurata auringonlaskua. Kaunis oliivilehto katkeaa yllättäen pystysuoraan pudotukseen eikä normaalilla itsesuojeluvietillä varustettu turisti uskalla mennä ihan viereen.
Jokunen rivi oliivipuita lienee siirtynyt vuosisatojen saatossa meren puolelle. Autolla pääsee viereen ja innokkaimmat jatkavat vielä pidemmälle niemennokkaan jalkapatikalla. - Achilleon on saaren turistirysä, ja ehdottomasti vierailemisen arvoinen. Itävallan keisarinna Sisin rakennuttama palatsi on täynnä upeaa taidetta ja puistosta on komeat näkymät saaren pääkaupungin suuntaan. Palatsissa on järjestetty useampi EU huippukokous – mikä olisikaan parempi paikka jättää asiat pöydälle ja siirtyä puutarhan puolelle ottamaan neuvoa-antavia…
Muusien rivi reunustaa puutarhaa 
Franz von Matschin mestariteos Akhilleuksen riemuvoitto (1892), jossa Hector-parka saa kyytiä! 
Akilleus vartioi katsellaan saaren pääkaupunkia. - Kaiser’s Throne Pelekasissa on Saksan keisari Wilhem II:n rakennuttama näköalapaikka. Achilleonin palatsissa vuodesta 1907 asustanut keisari saapui tänne seuraamaan auringonlaskua. Pelekasin kylässä on myös useampi ravintola, joista löytyy mahtavat näköalat eri suuntiin saarta.
Kaiser’s Throne tarjoaa mahtavat näköalat 
Keisarin näköalatorni on parhaat päivänsä nähnyt. Viereinen ravintola sen sijaan tarjoaa mainiot puitteet auringonlaskun seuraamiseen. - Lefkimmistä puolimatkassa Melikiaan löytyy idyllinen joki tai pikemminkin kanava, jonka ylittävän sillan kupeeseen on muodostunut muutaman ravintolan rypäs. Poikkesimme Riverside -baarissa, joka on mainio paikka tauolle tai vaikka illalliselle. Päiväsaikaan sesongin jo päätyttyä tämä oli mainio paikka tarkkailla paikallista elämänmenoa.
Kanavaa vierustavat ravintolat ovat mainio paikka pysähdykselle ja paikallisen elämänmenon seuraamiselle siinä kohtaa kun Kavosin rellestys alkaa riittää.
