Juttusarjan ensimmäisessä osassa matkustettiin Hollantiin ja tehtiin kaupat vuoden 2014 Tesla Model S:stä. Nyt päästään kotimatkalle, joka tehdään tietysti ajaen, uuteen sähköautoon tutustuen.
Ilmaista ajoa
Ajatus auton kuskaamisesta kontissa (700€) tai Travemunden lautalla (600€) hylättiin suoralta kädeltä – kuuluivathan autoon ilmaiset, elinikäiset Supercharger lataukset. Ajattelin nauttia ajamisesta koko rahalla, ja turvautua lauttaan ainoastaan Ruotsin ja Suomen välillä. Aikaa tosin ei olisi hukattavaksi, koska Tukholmaan 1700 kilometrin päähän olisi päästävä alle vuorokaudessa. 360 hevosen voimin se ei olisi ongelma, kunhan lataus olisi niin nopeaa kuin mitä luvataan. Täytyy myöntää, että silti hieman jännitti.
Alku ei näyttänyt lupaavalta: tihkusadetta, rekkoja ja tasaisen tylsää moottoritietä. Jos ei tykkää Pohjanmaasta, niin näiltä lakeuksilta on syytä pysyä kaukana. KUVA: Joose Luukkanen
Hollannin puolella tie oli tylsää ja tasaista. Ajaminen sen sijaan ei ollut. Niska oli laitettava koetukselle jokaisella rampilla tai rekan väistyessä vasemmalta kaistalta. Voimaan ei vaan kyllästy! Matka eteni rivakasti eikä suunnistaminenkaan ollut ongelma, koska mainio navigaattori suunnitteli reitin lataustaot huomioiden.
Kova suorituskyky
Ensituntuma autoon oli siis mainio. Suorituskyky on kova: karvalakkimallin 5,4 sekuntia sataseen ei ole nykyisin mikään mahdoton aika, mutta siihen pääsemisen helppous on. Lappu lattiaan ja sitten tapahtuu. Muutenkin ajaminen on helppos: missään kohtaa ei tarvitse miettiä onko oikea vaihde silmässä saati onko kone vetoalueella. Vetoa on aina, liikkellelähdöstä sakkonopeuksiin. Itse asiassa vetoa on niin paljon, että kuskin niskalihakset kipeytyivät ensimmäisen viikon ajossa. Tämä on ensimmäinen auto, jolla ajaessa tulee huono olo!
Ensimmäinen lataustauko oli Vurenissa, jossa latasin reilun vartin verran. Ensimmäinen kerta ei ole koskaan ollut näin helppo: töpseli vaan sisään ja loppu sujui itsestään. Edes latauksen kestoa ei tarvinnut arpoa, koska auto kertoi milloin matka voi jatkua. Pelivaraa tuntui jäävän, koska reippaallakin polkemisella virtaa oli aina noin 10% verran lataukseen tultaessa.
Suosittelemme
Vastoinkäymisiltä ei vältytä
Ihan kaikki ei menny ongelmitta. Jostain syystä Tesla ja Huawei P9 eivät sopineet yhteen, ja navigaattori kaatui aina kytkiessäni puhelimen auton USB-pistokkeeseen. Ennen kuin hoksasin tämän, niin missasin yhden liittymän ja ajoin illan jo hämärtäessä Arnheimin läpi. (Siellä sentään oli vähän mäkeä, ja muutenkin se oli kaunis kaupunki.) Pidin toisen lyhyen stopin Apeldoornissa ihan varmuuden vuoksi. Seuraavan kerran stoppasin Emsburenissa, jossa latasin myös kuskin mäkkärin puolella. Supercharger on nopeampi kuin Ronald McDonald, koska burgeripussin kanssa autoon könytessä navigaattori ilmoitti virran riittävän seuraavalle etapille. Onneksi söin rauhassa ja akkuun meni reilusti virtaa, koska kohta mentäisiin…
Yön laskeutuessa päästiin Saksan puolelle reitin kulkiessa Bremenin ohi kohti Hampuria. Tervehdin riemulla nopeusrajoitusten päättymisestä kertovaa merkkiä, vaikka tihkusade ja märkä asfaltti vähän rajoittivatkin menohaluja. Puolitoista tuntia moottoritietä 170 cruisessa oli ihan kiva siirtymä, vaikka en tiedä oliko tämä kaikkein tehokkain tapa matkustaa, koska akku tuntui tyhjenevän aika vauhdilla. Rekkaliikenteen ansiosta kiihdytys 80-170 tuli tehtyä useampaan kertaan. Ainakin nyt voin kuolla onnellisena, koska olen saanut ajaa öistä autobahnaa isoa kovaa Scooterin soidessa.
Teslalla ei tietenkään ole pakko räpätä, vaikka piru ilmestyykin olkapäälle jokaisen moottoritien rampin päässä tai rekan palatessa ruotuun ja siirtyessä takaisin oikealle kaistalle. Halutessaan autolla pääsee todella pieneen kulutukseen, ja pienen treenin jälkeen ajaminen on todella helppoa. Voimakkaan regeneroinnin ansiosta jarruun ei tarvitse edes koskea, ja ensimmäisen 3500 km aikana jarrutin (pysähtymistä lukuunottamatta) ainoastaan kolme kertaa. Ei varmaan yllätä, että autossa on edelleen alkuperäiset jarrupalat.
Muiden autoilijoiden välinpitämättömyys sähköautoilijoita kohtaan jaksaa hämmästyttää. Hampurin eteläisellä Superchargerilla lataaminen oli lähellä jäädä haaveeksi, kun juuri saatuani auton lataukseen joku välinpitämätön rekkakuski jätti kylmästi puoliperävaununsa poikittain latauspaikalle tukkien koko Supercharger -rivistön, vaikka vieressä oli tyhjää rekkaparkkia mielin määrin. Suomessakin tapaa sähköauton latauspaikalle jätettyjä polttiksia, vaikka itselle ei tulisi mitenkään mieleen pysäköidä bensapumpun eteen. Mistä näitä idiootteja tulee?
Saksa-Tanska yön selässä
Hampurin jälkeen alkoi matkan ikävin osuus, kymmenien kilometrien mittaiset tietyöt. Liikenne veti hyvin, mutta en voi sanoa liiemmin nauttineeni 2m leveästä vasemmasta kaistasta Puolan poikien rekkojen heiluessa oikealla kaistalla puolelta toiselle. Kun unikin alkoi painaa kellon ehdittyä aamuyön puolelle, niin päätiin ottaa tirsat ja lisää virtaa Busdorfissa jo 150 km jälkeen. Stoppasin myös Rødekrossa, josta jatkoin toisten pikku tirsojen jälkeen pirteänä Slagelselle.
Piskuisessa Tanskassa Superchargereita tuntui olevan vähän joka puolella. Koko maassa niitä on enemmän kuin Suomessa, yhteensä 8 kpl ja vielä 4 lisää on rakenteilla. Minulla ei ollut tarvetta pysähtyä jokaiselle, etenkin kun keskinopeus laski ajaessani aamuruuhkan mukana kohti Kööpenhaminaa. Skippasin sekä Middlefartin, että Kögen laturit (Köge muuten on Euroopan ensimmäinen Supercharger) ja suuntasin suoraan Juutinrauman yli.
Teslakuskit ovat ystäviä
Aamun valjettua alkoi Superchargereilla olla muitakin ja Ruotsin puolella pääsin jutulle paikallisen asianharrastajan kanssa. Hänen perheellään on käytössä pelkkiä Tesloja, ja hän tuntui olevan asian suhteen hyvinkin fanaattinen. Hän kertoi Supercharger-verkoston laajenevan kiitettävää tahtia Ruotsissakin, ja väitti harvoin edes lataavansa kotona. Ihmettelin silloin väitettä, mutta nykyisin huomaan virtaa tulevan kuin itsestään vaikka kauppareissulla. Keskustelu ei jäänyt ainokaiseksi, ja toisten Teslakuskien tapaaminen onkin aina ilo.
Ruotsin E4 sen sijaan ei ole varsinainen ilo ajaa. Eloa ajoon toi kasvaneen itsevarmuuden takia liian lyhyeksi jäänyt lataus Ödeshögissä: vesisade ja kohtuullisen raskas kaasujalka laskivat rangea sen verran, että Tystbergan Superchargeria etsiessä meinasi jo jännittää varauksen painuessa alle 10% tason. Auton oma navigaattori ei tätä laturia tunnistanut, ilmeisesti siksi, että se oli moottoritien varressa väärään suuntaan menevien puolella, joten virran löytyminen sieltä mistä pitikin tuntui todella mukavalta. Plan B eli Trosaan nitkutteli olisi tarkoittanut myös lautalta myöhästymistä.
Latasin Tystbergassa niin pitkään kuin pystyin, koska seuraavana aamuna matka jatkuisi suoraan lautalta kohti Itärajaa ja Kesälahtea. Samalla punnitsin seuraavan päivän vaihtoehtoja oikein excelin voimin: ladatako heti Paimiossa vaiko puikata Toijalan kautta? Data oli hieman liian epätarkkaa kunnollisen päätöksen tekoon, mutta sain akun liki täyteen ja ajelin hissukseen satamaan virtaa säästellen.
Tesla on loistava matka-auto
Aikaa jäi lopulta vielä puolisen tuntia hukattavaksi. Teslan oman reittisuunnittelijan mukaan 1650 km matkaan on varattava 22 tuntia, ja minulla meni tunti pidempään. Ero syntyi käytännössä viimeisellä latauksella, jossa latasin liki tyhjän akun yli 90% tasolle. Myös ensimmäinen nopea lataus olisi jäänyt kokonaan väliin, mikäli auton akku olisi lähtiessä ollut täynnä. Teslan oma reittihaku on siis todella tarkka ja aikataulussa on helppo pysyä, koska kahvi- ja vessatauot on helppo yhdistää lataustaukoihin. Jokaisella latauspaikalla oli yhtä poikkeusta lukuunottamatta mahdollista syödä ja juoda, sekä poiketa miestenhuoneeseen kellon ympäri.
Koko matkan keskinopeudeksi tuli n. 70 km/h lataustaukojen sisältyessä matka-aikaan. Olin töpselin päässä kuutisen tuntia, joten tien päällä keskimääräinen matkanopeus oli aika tarkkaan satasen. Rekat, tietyöt ja Tanskan aamuruuhka laskivat keskinopeutta yllättävän paljon.
Vuorokauden aikana taitettu 1700 km lenkki osoittaa sen, että puheet sähköauton riittämättömästä toimintasäteestä voi jättää omaan arvoonsa. Toki dieselillä tämän pätkän olisi vetänyt halutessaan yhdellä stopilla ja paria tuntia nopeammin, mutta rehellisyyden nimissä ainakin minä mieluusti jaloittelen parin tunnin välein.
Laivalla uni maittoi vuorokauden ajon jälkeen ja nukuin kuin tukki. Ajomatka kuitenkin vaati veronsa, ja ohjaamon laskeutuessani selkä osoitti mieltänsä, ja jysähti jumiin edellispäivältä tuttuun ajoasentoon. Autokannelta oli ajettava killissä ulos, mutta onneksi selkä asettui pikku venyttelyllä. Ikä ei tule yksin.
Vika stintti Suomessa
Suomen stintillä pääsin kokeilemaan auton ominaisuuksia luonnollisessa ajoympäristössä. Kovavauhtisten siirtymien vuoksi en oikein luottanut rangen riittävyyteen; täyteen ladattuna kilometrejä oli auton mukaan edessä 370. Täysin en voinut tähän luottaa, koska tarkoitus oli ajaa reipasta vauhtia rikesakkorajan läheisyydessä ehtiäkseni ajoissa määränpäähän. Tarkka nopeusmittari on tässä erinomainen apu.
Reittini vei Turusta ensin Akaalle lataamaan (varmuudeksi lähes täyteen), sitten kotiin vaihtamaan matkalaukut (vartti voimavirtaa) ja stadin kautta Pyhtäälle (ei enää stressiä). Tässä kohtaa oli jo selvää, että virta kyllä riittää reippaassakin ajossa. Viimeinen stintti Kesälahdelle ei siis vaatinut himmailua, vaikka akkuun en hirveästi extraa varannutkaan, ja perillä pelivaraa oli vielä 10%. Ruokkeen lomakylässä ei oltu varauduttu sähköautojen lataamiseen, mutta lataus ratkesi ajamalla asuntovaunupaikalle ja kytkemällä laturi normaaliin 220v yksivaiherasiaan. Viikonlopun aikana akku kyllä täyttyy kunhan joku töpseli löytyy.
Lopputulos: Sähköauto on valmis
Arkiajossa sähköauto on todella helppo. Yön aikana akun saa täyteen käytännössä myös tavallisesta pistorasiasta, eikä tankkaamisesta tarvitse huolehtia. Lataaminen on tehty niin helpoksi, että jopa lohkolämmittimen kytkeminen on vaikeampi temppu. Ainoa murhe on yhteensopimattomuus Huawein kanssa sekä kotona ilmennyt tyyppivika takaoven kahvassa (ihmettelinkin miten on voinut kestää tähän saakka). Pieni miinus on auton 3G-nettiyhteys, mikä ilmenee metsäpätkillä nykivänä nettinä. Päivitys 4G-rautaan onnistuu n. 600€ hintaan, mutta en nähnyt tätä tarpeelliseksi, vaan jaoin kännykästä autolle netin (ja luonnollisesti myös bluetoothin).
Parin viikon tuttavuuden perusteella alla on paras ajamani auto. Tulevaisuus on sähköauton, koska jo nyt tämä pesee mukavuudessa polttomoottorin mennen tullen. Samalla hintalapulla saa toki talliinsa todella paljon premiumia perinteisessäkin muodossa, mutta samalla saa takaraivoon jyskyttämään pelottavat ajatukset jakopää-, vaihteisto- ja kytkinremonteista. Teslassa mieltä rauhoittaa 8v takuu akustolle ja sähkömoottorille, joten valinta on selvä. Polttomoottoriin ei ole paluuta, eikä tämä ole meikäläisen viimeinen Tesla.
