Teslan osto Hollannista, osa 2

Juttusarjan ensimmäisessä osassa matkustettiin Hollantiin ja tehtiin kaupat vuoden 2014 Tesla Model S:stä. Nyt päästään kotimatkalle, joka tehdään tietysti ajaen, uuteen sähköautoon tutustuen.

Ilmaista ajoa

Ajatus auton kuskaamisesta kontissa (700€) tai Travemunden lautalla (600€) hylättiin suoralta kädeltä – kuuluivathan autoon ilmaiset, elinikäiset Supercharger lataukset. Ajattelin nauttia ajamisesta koko rahalla, ja turvautua lauttaan ainoastaan Ruotsin ja Suomen välillä. Aikaa tosin ei olisi hukattavaksi, koska Tukholmaan 1700 kilometrin päähän olisi päästävä alle vuorokaudessa. 360 hevosen voimin se ei olisi ongelma, kunhan lataus olisi niin nopeaa kuin mitä luvataan. Täytyy myöntää, että silti hieman jännitti.





 Jokamies-Teslan-osto-Hollannista-Hollanti

Alku ei näyttänyt lupaavalta: tihkusadetta, rekkoja ja tasaisen tylsää moottoritietä. Jos ei tykkää Pohjanmaasta, niin näiltä lakeuksilta on syytä pysyä kaukana. KUVA: Joose Luukkanen

Hollannin puolella tie oli tylsää ja tasaista. Ajaminen sen sijaan ei ollut. Niska oli laitettava koetukselle jokaisella rampilla tai rekan väistyessä vasemmalta kaistalta. Voimaan ei vaan kyllästy! Matka eteni rivakasti eikä suunnistaminenkaan ollut ongelma, koska mainio navigaattori suunnitteli reitin lataustaot huomioiden.

Kova suorituskyky

Ensituntuma autoon oli siis mainio. Suorituskyky on kova: karvalakkimallin 5,4 sekuntia sataseen ei ole nykyisin mikään mahdoton aika, mutta siihen pääsemisen helppous on. Lappu lattiaan ja sitten tapahtuu. Muutenkin ajaminen on helppos: missään kohtaa ei tarvitse miettiä onko oikea vaihde silmässä saati onko kone vetoalueella. Vetoa on aina, liikkellelähdöstä sakkonopeuksiin. Itse asiassa vetoa on niin paljon, että kuskin niskalihakset kipeytyivät ensimmäisen viikon ajossa. Tämä on ensimmäinen auto, jolla ajaessa tulee huono olo!

Jokamies-Teslan-osto-Hollannista-Supercharging
Ensimmäinen kerta jännittää aina. Pelko oli turhaa, koska pistooli löysi tiensä perille luonnostaan. Vieno naksahdus sekä vihreän valon syttyminen kertoivat latauksen alkaneen, jonka jälkeen seuraava steppi olikin pikainen googletus kun auto alkoi kuulostaa lentoon lähtevältä jumbojetiltä. Akku se vaan onneksi jäähdytteli itseään ottaessaan vastaan virtaa liki 120kW teholla. KUVA: Joose Luukkanen


Ensimmäinen lataustauko oli Vurenissa, jossa latasin reilun vartin verran. Ensimmäinen kerta ei ole koskaan ollut näin helppo: töpseli vaan sisään ja loppu sujui itsestään. Edes latauksen kestoa ei tarvinnut arpoa, koska auto kertoi milloin matka voi jatkua. Pelivaraa tuntui jäävän, koska reippaallakin polkemisella virtaa oli aina noin 10% verran lataukseen tultaessa.

Vastoinkäymisiltä ei vältytä

Ihan kaikki ei menny ongelmitta. Jostain syystä Tesla ja Huawei P9 eivät sopineet yhteen, ja navigaattori kaatui aina kytkiessäni puhelimen auton USB-pistokkeeseen. Ennen kuin hoksasin tämän, niin missasin yhden liittymän ja ajoin illan jo hämärtäessä Arnheimin läpi. (Siellä sentään oli vähän mäkeä, ja muutenkin se oli kaunis kaupunki.) Pidin toisen lyhyen stopin Apeldoornissa ihan varmuuden vuoksi. Seuraavan kerran stoppasin Emsburenissa, jossa latasin myös kuskin mäkkärin puolella. Supercharger on nopeampi kuin Ronald McDonald, koska burgeripussin kanssa autoon könytessä navigaattori ilmoitti virran riittävän seuraavalle etapille. Onneksi söin rauhassa ja akkuun meni reilusti virtaa, koska kohta mentäisiin…

Jokamies-Teslan-osto-Hollannista-Supercharging-2
Tyhjä akku ottaa vastaan virtaa hämmästyttävällä nopeudella. Akun ollessa tyhjänpuoleinen saa puolessa tunnissa sähköt 100 km ajoon! Akkukemiasta johtuen lataus hidastuu akun täyttyessä, ja viimeisen 10% lataus kestää puoli tuntia. Akku siisa kannattaa siis ladata ainoastaan sen verran, että pääsee seuraavalle latauspisteelle ongelmitta. Matka-ajo nopeutuu mitä tyhjempänä akun pitää; minulle tässä ei ollut ongelmaa kun muutenkin tankkaan aikaisintaan bensavalon syttyessä, mutta moni puolessa tankissa pumpulle säntäävä joutuu ihmettelemään. KUVA: Joose Luukkanen

Yön laskeutuessa päästiin Saksan puolelle reitin kulkiessa Bremenin ohi kohti Hampuria. Tervehdin riemulla nopeusrajoitusten päättymisestä kertovaa merkkiä, vaikka tihkusade ja märkä asfaltti vähän rajoittivatkin menohaluja. Puolitoista tuntia moottoritietä 170 cruisessa oli ihan kiva siirtymä, vaikka en tiedä oliko tämä kaikkein tehokkain tapa matkustaa, koska akku tuntui tyhjenevän aika vauhdilla. Rekkaliikenteen ansiosta kiihdytys 80-170 tuli tehtyä useampaan kertaan. Ainakin nyt voin kuolla onnellisena, koska olen saanut ajaa öistä autobahnaa isoa kovaa Scooterin soidessa.

Teslalla ei tietenkään ole pakko räpätä, vaikka piru ilmestyykin olkapäälle jokaisen moottoritien rampin päässä tai rekan palatessa ruotuun ja siirtyessä takaisin oikealle kaistalle. Halutessaan autolla pääsee todella pieneen kulutukseen, ja pienen treenin jälkeen ajaminen on todella helppoa. Voimakkaan regeneroinnin ansiosta jarruun ei tarvitse edes koskea, ja ensimmäisen 3500 km aikana jarrutin (pysähtymistä lukuunottamatta) ainoastaan kolme kertaa. Ei varmaan yllätä, että autossa on edelleen alkuperäiset jarrupalat.

Jokamies-Teslan-osto-Hollannista-Supercharger
Öiseen aikaan Superchargereilla ei ollut jonoa. Yksi virtalähde ruokkii aina kahta laturia, tässä tapauksessa 4A ja 4B latureita, joten on kohteliasta jättää tilanteen salliessa tyhjä kolo kaverin viereen, jotta molemmat saavat virtaa niin paljon kuin auto ottaa vastaan. Latausaikaa oli yleensä myös rajoitettu ruuhkien välttämiseksi, ja tässäkin ohjeistettu 40 minuutin aikaraja riittää tyhjän akun lataamiseen jonnekin 70% tasolle. Se antaa noin 250 km lisää ajomatkaa, joka riittää nätisti seuraavalle latauspisteelle. KUVA: Joose Luukkanen

Muiden autoilijoiden välinpitämättömyys sähköautoilijoita kohtaan jaksaa hämmästyttää. Hampurin eteläisellä Superchargerilla lataaminen oli lähellä jäädä haaveeksi, kun juuri saatuani auton lataukseen joku välinpitämätön rekkakuski jätti kylmästi puoliperävaununsa poikittain latauspaikalle tukkien koko Supercharger -rivistön, vaikka vieressä oli tyhjää rekkaparkkia mielin määrin. Suomessakin tapaa sähköauton latauspaikalle jätettyjä polttiksia, vaikka itselle ei tulisi mitenkään mieleen pysäköidä bensapumpun eteen. Mistä näitä idiootteja tulee?

Saksa-Tanska yön selässä

Hampurin jälkeen alkoi matkan ikävin osuus, kymmenien kilometrien mittaiset tietyöt. Liikenne veti hyvin, mutta en voi sanoa liiemmin nauttineeni 2m leveästä vasemmasta kaistasta Puolan poikien rekkojen heiluessa oikealla kaistalla puolelta toiselle. Kun unikin alkoi painaa kellon ehdittyä aamuyön puolelle, niin päätiin ottaa tirsat ja lisää virtaa Busdorfissa jo 150 km jälkeen. Stoppasin myös Rødekrossa, josta jatkoin toisten pikku tirsojen jälkeen pirteänä Slagelselle.

Jokamies-Teslan-osto-Hollannista-Lataus-Tanskassa
Aamuaurinko herätteli Tanskan Slagelsessa. Lataustauko on mainio paikka ottaa piristävät 10-15 minuutin pikatirsat ja ladata samalla akku seuraavaa siirtymää varten. KUVA: Joose Luukkanen

Piskuisessa Tanskassa Superchargereita tuntui olevan vähän joka puolella. Koko maassa niitä on enemmän kuin Suomessa, yhteensä 8 kpl ja vielä 4 lisää on rakenteilla. Minulla ei ollut tarvetta pysähtyä jokaiselle, etenkin kun keskinopeus laski ajaessani aamuruuhkan mukana kohti Kööpenhaminaa. Skippasin sekä Middlefartin, että Kögen laturit (Köge muuten on Euroopan ensimmäinen Supercharger) ja suuntasin suoraan Juutinrauman yli.

Jokamies-Teslan-osto-Hollannista-Tanska
Tanska oli yllättävän vaihtelevaa maastoa Hollantiin verrattuna. Aamuruuhka kulki rivakkaa vauhtia kohti auringonnousua. KUVA: Joose Luukkanen

Teslakuskit ovat ystäviä

Aamun valjettua alkoi Superchargereilla olla muitakin ja Ruotsin puolella pääsin jutulle paikallisen asianharrastajan kanssa. Hänen perheellään on käytössä pelkkiä Tesloja, ja hän tuntui olevan asian suhteen hyvinkin fanaattinen. Hän kertoi Supercharger-verkoston laajenevan kiitettävää tahtia Ruotsissakin, ja väitti harvoin edes lataavansa kotona. Ihmettelin silloin väitettä, mutta nykyisin huomaan virtaa tulevan kuin itsestään vaikka kauppareissulla. Keskustelu ei jäänyt ainokaiseksi, ja toisten Teslakuskien tapaaminen onkin aina ilo.

Jokamies-Teslan-osto-Hollannista-Tanskan-salmet
Tanskan salmien ylitys köyhdytti luottokorttia n. 70 euron verran. Siltojen ylitys aamu-usvassa oli mieleenpainuva kokemus ensikertalaiselle. Ruotsin puolella tehtiin rajatarkastus: ilmeisesti Teslakuski koettiin tervetulleeksi vieraaksi ja syyni kesti vain pari sekuntia. KUVA: Joose Luukkanen

Ruotsin E4 sen sijaan ei ole varsinainen ilo ajaa. Eloa ajoon toi kasvaneen itsevarmuuden takia liian lyhyeksi jäänyt lataus Ödeshögissä: vesisade ja kohtuullisen raskas kaasujalka laskivat rangea sen verran, että Tystbergan Superchargeria etsiessä meinasi jo jännittää varauksen painuessa alle 10% tason. Auton oma navigaattori ei tätä laturia tunnistanut, ilmeisesti siksi, että se oli moottoritien varressa väärään suuntaan menevien puolella, joten virran löytyminen sieltä mistä pitikin tuntui todella mukavalta. Plan B eli Trosaan nitkutteli olisi tarkoittanut myös lautalta myöhästymistä.

Jokamies-Teslan-osto-Hollannista-Ruotsi-2
Etelä-Ruotsin auringonpaiste muuttui Vätternin rannoilla sumuksi ja rankkasateeksi. Reitin komeimmat maisemat hukkuivat sumuun. KUVA: Joose Luukkanen

Latasin Tystbergassa niin pitkään kuin pystyin, koska seuraavana aamuna matka jatkuisi suoraan lautalta kohti Itärajaa ja Kesälahtea. Samalla punnitsin seuraavan päivän vaihtoehtoja oikein excelin voimin: ladatako heti Paimiossa vaiko puikata Toijalan kautta? Data oli hieman liian epätarkkaa kunnollisen päätöksen tekoon, mutta sain akun liki täyteen ja ajelin hissukseen satamaan virtaa säästellen.

Tesla on loistava matka-auto

Aikaa jäi lopulta vielä puolisen tuntia hukattavaksi. Teslan oman reittisuunnittelijan mukaan 1650 km matkaan on varattava 22 tuntia, ja minulla meni tunti pidempään. Ero syntyi käytännössä viimeisellä latauksella, jossa latasin liki tyhjän akun yli 90% tasolle. Myös ensimmäinen nopea lataus olisi jäänyt kokonaan väliin, mikäli auton akku olisi lähtiessä ollut täynnä. Teslan oma reittihaku on siis todella tarkka ja aikataulussa on helppo pysyä, koska kahvi- ja vessatauot on helppo yhdistää lataustaukoihin. Jokaisella latauspaikalla oli yhtä poikkeusta lukuunottamatta mahdollista syödä ja juoda, sekä poiketa miestenhuoneeseen kellon ympäri.

 Jokamies-Teslan-osto-Hollannista-Satama
Viikkarin terminaaliin ehdittiin sopivasti tuntia ennen laivan lähtöä, akku sopivasti täyteen ladattuna. Puhelinpalvelu väitti lautan olleen loppuunmyyty, mutta netistä löytyi paikka – sopivasti rekkojen takaa. KUVA: Joose Luukkanen

Koko matkan keskinopeudeksi tuli n. 70 km/h lataustaukojen sisältyessä matka-aikaan. Olin töpselin päässä kuutisen tuntia, joten tien päällä keskimääräinen matkanopeus oli aika tarkkaan satasen. Rekat, tietyöt ja Tanskan aamuruuhka laskivat keskinopeutta yllättävän paljon.

Vuorokauden aikana taitettu 1700 km lenkki osoittaa sen, että puheet sähköauton riittämättömästä toimintasäteestä voi jättää omaan arvoonsa. Toki dieselillä tämän pätkän olisi vetänyt halutessaan yhdellä stopilla ja paria tuntia nopeammin, mutta rehellisyyden nimissä ainakin minä mieluusti jaloittelen parin tunnin välein.

Laivalla uni maittoi vuorokauden ajon jälkeen ja nukuin kuin tukki. Ajomatka kuitenkin vaati veronsa, ja ohjaamon laskeutuessani selkä osoitti mieltänsä, ja jysähti jumiin edellispäivältä tuttuun ajoasentoon. Autokannelta oli ajettava killissä ulos, mutta onneksi selkä asettui pikku venyttelyllä. Ikä ei tule yksin.

Vika stintti Suomessa

Suomen stintillä pääsin kokeilemaan auton ominaisuuksia luonnollisessa ajoympäristössä. Kovavauhtisten siirtymien vuoksi en oikein luottanut rangen riittävyyteen; täyteen ladattuna kilometrejä oli auton mukaan edessä 370. Täysin en voinut tähän luottaa, koska tarkoitus oli ajaa reipasta vauhtia rikesakkorajan läheisyydessä ehtiäkseni ajoissa määränpäähän. Tarkka nopeusmittari on tässä erinomainen apu.

Jokamies-Teslan-osto-Hollannista-Varoitus
Akku ei pääse loppumaan vahingossa, koska auto varoittaa joutuessaan liian kauas tuntemistaan latauspisteistä. Auto muistaa latauspisteiden tiedot, joten varoitus tulee vain kerran, ja latauspaikat näkyvät myös navigaattorin ruudulla. KUVA: Joose Luukkanen

Reittini vei Turusta ensin Akaalle lataamaan (varmuudeksi lähes täyteen), sitten kotiin vaihtamaan matkalaukut (vartti voimavirtaa) ja stadin kautta Pyhtäälle (ei enää stressiä). Tässä kohtaa oli jo selvää, että virta kyllä riittää reippaassakin ajossa. Viimeinen stintti Kesälahdelle ei siis vaatinut himmailua, vaikka akkuun en hirveästi extraa varannutkaan, ja perillä pelivaraa oli vielä 10%. Ruokkeen lomakylässä ei oltu varauduttu sähköautojen lataamiseen, mutta lataus ratkesi ajamalla asuntovaunupaikalle ja kytkemällä laturi normaaliin 220v yksivaiherasiaan. Viikonlopun aikana akku kyllä täyttyy kunhan joku töpseli löytyy.

Lopputulos: Sähköauto on valmis

Arkiajossa sähköauto on todella helppo. Yön aikana akun saa täyteen käytännössä myös tavallisesta pistorasiasta, eikä tankkaamisesta tarvitse huolehtia. Lataaminen on tehty niin helpoksi, että jopa lohkolämmittimen kytkeminen on vaikeampi temppu. Ainoa murhe on yhteensopimattomuus Huawein kanssa sekä kotona ilmennyt tyyppivika takaoven kahvassa (ihmettelinkin miten on voinut kestää tähän saakka). Pieni miinus on auton 3G-nettiyhteys, mikä ilmenee metsäpätkillä nykivänä nettinä. Päivitys 4G-rautaan onnistuu n. 600€ hintaan, mutta en nähnyt tätä tarpeelliseksi, vaan jaoin kännykästä autolle netin (ja luonnollisesti myös bluetoothin).

Parin viikon tuttavuuden perusteella alla on paras ajamani auto. Tulevaisuus on sähköauton, koska jo nyt tämä pesee mukavuudessa polttomoottorin mennen tullen. Samalla hintalapulla saa toki talliinsa todella paljon premiumia perinteisessäkin muodossa, mutta samalla saa takaraivoon jyskyttämään pelottavat ajatukset jakopää-, vaihteisto- ja kytkinremonteista. Teslassa mieltä rauhoittaa 8v takuu akustolle ja sähkömoottorille, joten valinta on selvä. Polttomoottoriin ei ole paluuta, eikä tämä ole meikäläisen viimeinen Tesla.

Joose Luukkanenhttp://sahkoautokirja.fi
Sähköautoileva Huippumyyjä tarinoi Teslan ratin takaa matkakokemuksia ja raportoi uusista jutuista sähköautorintamalla. Syksyllä 2020 Alfamer julkaisee Joosen kirjan Sähköautoista.

Videot

Uusimmat

Aurinkoinen sää keräsi ennätysmäärän harrasteajoneuvoja Ride In Oulu Motor Meet -autotapahtumaan

Pohjois-Suomen monipuolisin ajoneuvotapahtuma, neljättä kertaa järjestetty Ride In Oulu Motor Meet päästiin järjestämään Äimäraution raviradalla viime lauantaina. Alueella laskettiin...

Onko se Mustang? Onko se Tesla? Ei, vaan venäläinen sähköauto!

Venäläisfirma nimeltä Aviar Motors rakentaa Teslaan pohjautuvaa klassisen Mustangin näköistä sähköautoa. Onko kyseessä menestysosista rakennettu hitti vai huti? Automalli kehitetään...

Tyyliniekka tutustuu – Uudenkaupungin automuseo tarjoaa Saab-nostalgiaa ja eksoottisia yksittäiskappaleita

Kotimaan matkailu on tänä kesänä suositumpaa kuin koskaan, joten mekin kävimme tutustumassa Suomen ainoan autotehtaan yhteydessä sijaitsevaan museoon. Ulkoapäin varsin...

Ei ravistettu, eikä sekoitettu: Aston Martin -viski toimitetaan pullossa, jota koristaa aito DB5:n mäntä

Autonvalmistaja Aston Martin on päättänyt tehdä yhteistyötä brittiläisen Bowmore-tislaamon kanssa. Tuloksena on varsin erikoinen ja harvinainen skottilainen mallasviski. Black Bowmore...

Kiinan vastaus luksuslimolle on pidennetty Hongqi H9+

Ainakin näin länsimaalaisittain erikoisesta nimestään huolimatta tällä normikorisesta autosta pidennetyllä mallilla on tarjota parasta mahdollista luxusta Kiinan suunnalta. Jutun kuvat...

Suosittelemme

Tänään ranteessa: Bell & Ross BR 03-92 Diver Black Matte

Ranskalainen Bell & Ross on osoittanut viime vuosien aikana kuuluvansa markkinoiden kiinnostavimpiin kellonvalmistajiin, joka...

Esittelyssä maailmanmatkaajan kello: Citizen Satellite Wave GPS Eco-Drive

Kellovalmistaja Citizenin historia alkoi jo vuonna 1918, kun Shokosha Watch Research Institute -kellotehdas perustettiin...