Heräsimme aamuun yllättävän hyvin nukutun yön jälkeen. Illalla epäilin miten hyvin viereinen tavara-asema, bussipysäkki tai liikenne ylipäätään (Airbnb oli toisessa kerroksessa) vaikuttavat unenlaatuun, mutta näköjään laturilla vietetty edellisyö auttaa tässäkin. Uni maittoi mainiosti.
Aamu alkoi kaupunkikierroksella. Veimme laukut autoon ja jatkoimme matkaa parin kilometrin päässä sijaitsevaan kaupungin keskustaan. Aamupalaksi nappasimme maittavat brezelit.
Roomalaiset perustivat Kölnin kaupungin vuonna 50. Sitä ennen paikalla oltiin asuttu ainakin 100 vuotta, ja vuonna 85 siitä tuli alueen hallinnollinen keskus. Kaupunki kuului hetken aikaa Gallian keisarikuntaan (260-274) ennen kuin Aurelius palautti sen Rooman vallan alle vielä kahdeksi vuosisadaksi.
Frankit valtasivat Kölnin 462, ja kaupungin vallanpitäjä vaihtui keskiajalla moneen kertaan. Sijainti Reinin varrella teki kaupungista tärkeän kauppapaikan, ja Köln kasvoi ja vaurastui nopeasti. Siitä tuli Pyhään saksalais-roomalaiseen keisarikuntaan kuulunut itsenäinen vapaakaupunki vuonna 1288, ja 1300-luvulla kaupungissa oli jo yli 50 000 asukasta. 1475 kaupunki liittyi Hansaliittoon, mikä vahvisti sen asemaa kauppapaikkana entisestään.
Ranska miehitti Kölnin vuonna 1794, jolloin sen asema itsenäisenä vapaakaupukina päättyi. Wienin kongressissa 1815 Köln päätyi Preussin alaisuuteen, jonka jälkeen alkoi jatkuva vääntö katolisen Kölnin ja protestanttisen Preussin välillä. Välit olivat kireät myös Preussin ja sen arkkivihollisen Ranskan kanssa, mikä johti kaupungin raskaaseen linnoittamiseen: kaksi linnoitusketjua rakennettiin kaupungin ympärille. Linnoitukset vaikeuttivat kaupungin laajenemista (Kölnissä oli 700 000 asukasta ennen ensimmäistä maailmansotaa) ja sen keskusta rakennettiinkin poikkeuksellisen tiiviisti.
Saksa otti pataan ensimmäisessä maailmansodassa, ja brittiarmeija miehitti sodan jälkeen Kölniä vuoteen 1926 saakka. Kaupunki kärsi sodassa varsin pienet vahingot, ja brittien miehitys oli lempeämpää kuin ranskalaisten julmuudet miehittämillään alueilla. Versaillesin rauhansopimus pakotti purkamaan kaupunkia suojaavat linnoitukset, ja niiden alueille syntyivät kaupunkia ympäröivät puistot. Ranskalaisten 1794 sulkema Kölniin yliopisto avattiin uudelleen korvaamaan Alsacen mukana menetetty Strabourgin yliopisto.
Suosittelemme
Versaillesin häpeälliseksi koettu rauha (ranskalaisilla meni vähän överiksi) auttoi osaltaan natsit valtaan Saksassa ja myös Kölnissä, jossa kansallissosialistit pääsivät valtaan 1933. Toisessa maailmansodassa kaupungin tuho oli liki täydellinen, kun kaupunkiin tehtiin kaikkiaan 262 ilmaiskua. Vuoden 1942 iskussa (Operaatio Millenium) kaupunkiin iski kerrallaan yli 1000 pommikonetta 75 minuutin ajan: kaupunkiin pudotettiin 1455 tonnia pommeja. Yli 240 hehtaaria kaupunkia tuhoutui ja 60 000 ihmistä jäi kodittomaksi. Sodan aikana käytännössä koko keskusta tuhottiin ja 20 000 ihmistä kuoli.
Kaupunki on nykyisin erikoinen sekamelska uutta ja vanhaa. Keskusta tuhoutui sodassa täysin, ja kaupunkia on rakennettu tärkeimpien rakennusten kohdalla vanhaa vaalien ja muuten modernia (siis 40-50-luvun modernia) sekaan sotkien. Minä en hirveästi pitänyt, olo oli tietyin paikoin vähän kuin suomalaisessa 60-luvun tuotoksessa: hajutonta ja mautonta betonia. Keskusta on sitä samaa kuin kaikkialla muuallakin: kävelykatu ja kansainvälisiä ketjuja.
Sen sijaan se miksi kaupunkiin tultiin oli sitä mitä pitikin. Tiesin, että Kölnin tuomikirkko on iso, mutten arvannut kuinka iso se oikeasti on. Kirkontorni kohoaa 157 metrin korkeuteen, mikä vie sen muutamaa metriä Notre Damea ylemmäs ja teki siitä aikoinaan maailman korkeimman rakennuksen. Edelleen kirkko on Ulmin katedraalin jälkeen Euroopan toiseksi korkein kirkontorni.
Katedraalin rakennustyöt aloitettiin 1248, mutta homma jäi pahasti kesken vuonna 1473 peräti 400 vuoden tauon ajaksi! Töitä jatkettiin 1840-luvulla alkuperäisen suunnitelman mukaan, joten goottilaiskatedraali on paljon nuorempi mitä ulkokuoren perusteella voisi päätellä.
Kölnin katedraali on täynnä superlatiiveja. Se on maailman suurin goottilaistyylinen katedraali, ja sen julkisivu on maailman suurin. Myös kirkkosali on korkein suhteessa sen leveyteen. Ei ihme, että Kölnin katedraali on maan suosituin turistikohde, jota käy joka päivä ihmettelemässä 20 000 turistia!
Katedraalin paikalla on ollut kristillisiä rakennelmia todella pitkään. Todennäköisesti ennen ensimmäistä, 300-luvulla rakennettua kirkkoa, paikalla oli jo roomalainen temppeli. Tältä ajalta on löydetty hautoja, joista yhden uskotaan kuuluvan 500-luvulla hallinneelle kunigatar Wisigardille. 600-luvulla rakennettiin ensimmäinen katedraali, joka kesti aikaa 200-vuoden ajan, kunnes purettiin toisen katedraalin tieltä 800-luvun kuluessa. ”Vanha katedraali” tuhoutui tulipalossa huhtikuussa 1248, jolloin aloitettiin nykyisen katedraalin rakentaminen.
Katedraalin valmistuminen oli osa protestanttisen Preussin yritystä saada katolisen Kölnin kansalaiset yhteisen Saksan asialle. Preussi maksoi katedraalin hurjista kuluista (nykyrahassa noin miljardi euroa) kolmanneksen, ja loput hankittiin kansalaiskeräyksellä. Katedraalin rakentamisesta vastannut ZDV (Zentral-Dombauverein zu Köln von 1842) on yksi maailman vanhimmista edelleen toimivista kansalaisjärjestöistä, ja se vastaa nykyisinkin katedraalin ylläpidosta. Hauskana yksityiskohtana katedraali ei siksi kuulu katoliselle kirkolle.
Kaupunkikierroksen jälkeen matka jatkui. Edessä olisi viimeinen reilun 1500 km etappi Tukholmaan. Koska kohteena oli iltalautta ja aikaa oli reilusti, ei tällä kertaa oikaistaisi lautalla vaan koukattaisiin Jyllannin kautta. Tukholmassa olisi vielä aikaa ladata akku täyteen.
Lapsen arvosanat etapista
Köln 6/6: sika korkea kirkko