Poitiersissa vietetyn yön jälkeen aikeenamme oli poiketa ruuhkista kuuluun Pariisiin. Tavoitteena oli saapua kaupunkiin ennen puolta päivää, ja häipyä ennen iltapäiväruuhkia. Kehäteitä välttäisimme kuin ruttoa, ja kunniakierros Riemukaaren ympäri saisi sekin jäädä ensi reissuun. Tavoitteena oli nähdä kärähtänyt Notre-Dame ja Eiffel-torni.
Ensimmäinen 206 km Orleansiin sujui nopeasti. Keskinopeus oli 124 km/h ja kulutus taas ennakoitu 250 Wh/km. Toursin kohdalla alkoi jo olla aamuruuhkaa, joka paheni Orleansin kohdalla. Kun vatsakin alkoi kurnia, oli aika pitää aamiaistauko Ibiksen hotellissa, jonka pihassa Orleansin Supercharger sijaitsi. Hieman harmitti, kun aikaa kaupunkikierrokselle ei ollut.
Aamiaisella palvelu ei ollut maailman nopeinta, joten aikaa kului taas yllättävän pitkään. Kello näytti 61 minuuttia, vaikka oletin että selviäisimme puolessa ajassa. Akku oli ehtinyt täyttyä jo 79% saakka (pohjilla oli ollut 18%), joten välitöntä lataustarvetta ei olisi Pariisin jälkeenkään.
Saavuimme Pariisiin sopivasti puoli yhdentoista maissa. Aamuruuhka oli ohi, mutta silti jonoissa sai seistä. Pysäköimme aivan Notre-Damen viereen, ja lähdimme tutustumaan kaupunkiin. Katedraali oli rakennustelineiden peitossa, ja eiköhän siitä vielä kalua tule.
Notre-Dame on ranskalaisille tärkeä katedraali. Sen rakentaminen alkoi vuonna 1160 ja valmista tuli sata vuotta myöhemmin. Erityiseen suosioon se nousi Victor Hugon teoksen Notre-Damen kellonsoittaja (julkaistu 1831) myötä, joka osaltaan innoitti katedraalin restaurointiin vuosina 1844-1864. Kirkkoa on kunnostettu urakalla myös vuosien 1991-2000 välillä, ja remonttihommia tehtiin myös huhtikuussa 2019, kun katedraalissa syttyi tuhoisa tulipalo..
Suosittelemme
Notre-Dame on mainio esimerkki goottilaisesta tyylistä. Insinööriä kiinnostaa etenkin rakenne, joka on mahdollistanut suuren kirkon rakentamisen. Holvikaaret ovat ”rib vault” tyyppisiä, eli ne ovat katossa ristikkäin. Holvien aiheuttama sivuttaisvoima taas hallitaan ”flying buttress” tyyppisillä tukipilareilla. Rakennetta voi tutkia tarkemmin Wikipedian erinomaisella sivulla.
Notre-Damen entisöinti on herättänyt kiivasta debattia ja poliittisten irtopisteiden kalastelua. Presidentti Macron lupasi heti huhtikuussa rahaa katedraalin korjaamiseen, ja lakeja muutettiin toukokuussa niin, ettei nykyisiä entisöintimääräyksiä tarvitse noudattaa Notre-Damen kohdalla. Kansalaiset eivät pitäneet ideasta, jonka mukaan kellotornin uudesta ilmeestä järjestetään suunnittelukilpailu (yllättyikö joku?). Heinäkuussa päädyttiinkin siksi säätämään taas uusi laki, joka määrää korjaamaan katedraalin entiseen asuunsa. Hulluja nuo gallialaiset.
Reittimme kulki Seinen pohjoisrantaa Louvren ohi, mutta Mona Lisa jäi sekin seuraavaan kertaan. Myös vastarannan Musee d’Orsay piti jättää väliin, kuten Venäjän Tsaarin Aleksanteri III mukaan nimetty siltakin. Emme käyneet edes Champs-Elyseellä. Tämä on todellista priorisointia!
Määränpää näkyi jo kattojen yläpuolella. Vielä viimeiset sadat metrit, ja Eiffel-torni kurotti kohti sinitaivasta. Kuten asiaan kuuluu, niin ympärillä jengi veti vilteillä punkkua ja patonkia. Ah, miten kliseistä!
Eiffel-torni rakennettiin Pariisin maailmannäyttelyyn vuosina 1887-1889. Tornin rakentaminen sai aikaan massiivisen vastareaktion sitä vastustaneissa taiteilijoissa, ja tarinan mukaan Guy de Maupassant söi joka päivä lounasta tornin ravintolassa, koska se oli ainoa paikka Pariisissa mistä Eiffel-torni ei näy. Alunperin torni piti purkaa 1909, mutta sen annettiin jäädä paikalleen monista syistä.
Eiffel-torni oli alunperin tasan 300 metriä korkea, mikä teki siitä maailman korkeimman rakennuksen 41 vuoden ajaksi ennen kuin 318,9 -metrinen Chrysler Building New Yorkissa ohitti sen vuonna 1930 (nykyisten tv-antennien kanssa Eiffel-torni on 324 m ja menee ohi). Tornin kestävyyttä epäiltiin laajasti, kun suuri yleisö ei oikein ymmärtänyt insinöörien menetelmiä. Tuulen vaikutusta määritettiin graafisin menetelmin, ja tulos on onnistunut: tuuli heiluttaa tornin huippua alle 10 cm.
Pikku kaupunkikierros oli lopulta 12 kilometrin mittainen. Myös avustaja selvisi urakasta ilman rutinoita – muutama tuhat kilometriä persaus penkissä kummasti kannustaa liikkumaan! Pääsimme matkaan vähän kahden jälkeen, mutta navigaattori tuuttasi silti punaista ruudun täydeltä. Vajaan 50 km matka Senlisin Superchargerille kesti tunnin, kuinkahan kauan siinä ruuhkassa olisi mennyt?
Ranskassa kun ollaan, niin ruokapaikka valittiin sen mukaisesti. Haimme mäkkäristä eväät sillä välin, kun auto latautui 27% → 60%. 26 minuuttia, ja akussa oli enemmän sähköä kuin mitä tarvittiin seuraavalle laturille pääsemiseksi. Päivän ensimmäisen 750 km aikana auto ei hidastanut matkantekoa.
Matka taittui myötätuulessa. Vaikka 150 km siirtymä oli reissun toiseksi nopein (keskinopeus 132 km/h) niin kulutus oli vain 209 Wh/km. Valeciennesissä oli siksi pohjilla vielä 8%, joten lataus 70% kesti 1-2 minuuttia ennakoitua vähemmän. Nyt aikaa päivän ensimmäisellä varsinaisella lataustauolla kului 44 minuuttia, säästöä se on pienikin säästö!
Seuraava Verviersin Supercharger ei ollut optimaalisin latauspaikka, koska se tarkoitti 15 kilometrin koukkausta pois reitiltä. Tämä ei hirveästi haitannut, sillä ruokapaikkoja laturin läheisyydessä on runsaasti ja nyt oli iltapalan aika. Päiväsaikaan liikkuvia makeanhimoisia riemastuttanee suklaamuseo! Tyydyimme pikaruokaan, ja matka jatkui akun näyttäessä 53% varausta.
Viimeinen pätkä Erfstadtiin sujui pimenevässä illassa. Nyt päästiin autobahnalle, ja painoimme menemään lappu lattiassa aina kun liikenne sen salli. Tässä kohtaa reissua moottoritietä oli takana niin paljon, että ennakointi sujui liki täydellisesti; onnistuin rullaukselle vaihdon aloittamisessa liki täydellisesti joka kerta, eikä regenin puolelle tarvinnut mennä lainkaan hitaampia saavuttaessa. Tällöin energiatehokkuus on huipussaan, ja se näkyi myös kulutuksessa: 267 Wh/km ei ole paha kun painetaan 160-200 nopeuksilla aina liikenteen salliessa.
Erfstadtissa oli päivän viimeinen lataustauko. Soitto kotosuomeen venähti pitkäksi, ja akkuun ehti suunnitellun 50% sijaan valua 55%. Kaikesta se latausaikaa optimoiva insinööri harmistuukin.
Perille Kölniin saavuimme illalla yhdeksän aikaan. Parkkipaikan löytyminen Airbnb-kämpän lähettyviltä osoittautui hankalaksi, kun Googlen ehdottama parkkipaikka vaati saksankielentaitoa, erillisen sovelluksen lataamista, ja uskallusta jättää auto kerrostalon epämääräisen oloiselle takapihalle. Homma meni niin hankalaksi, että ajoimme reilun kilometrin verran keskustaan päin, josta löyty helppokäyttöisempi parkkihalli.
Päivän aikana mittariin kertyi jälleen liki 900 km. Ajoittamalla ruokatauot latausten yhteyteen ei auto joutunut odottamaan kuin kahteen kertaan, yhteensä reilun tunnin ajan. Ihan hyvin vanhalle Teslalle, jossa täyden akun moottoritierange on alle 300 km. Mikäli alla olisi suuremmalla teholla virtaa vastaanottava Model 3 tai Model S 100D, niin autoa ei olisi tarvinnut odottaa hetkeäkään.
Lapsen arvosanat etapista
Pariisi 6/6 Eiffel ja Notre Dame hienot. Roni Bäck kopioi meitä ja tuli samana päivänä. 🙂
