Automaailma koki vuonna 1955 Pariisin autonäyttelyssä yhden kummallisimmista, mutta merkityksellisimmistä tapahtumista Citroënin esiteltyä uuden ylemmän keskiluokan Citroën DS-mallinsa.
1950-luvun Euroopassa perheellisten autot olivat joko hillittyjä yksinkertaiseen tekniikkaan perustuvia sedaneita ja farmareita tai urheilullisen liikemiehen käyttöön suunniteltuja kaksipaikkaisia GT-malleja. Amerikkalaista unelmaa kaupitelleet jenkit eivät olleet ehtineet vallata Euroopan markkinoita, joten ranskalaiset osuivat uudella mallillaan täysin uuteen markkinarakoon. DS lyhenteenä tarkoitti sekä Different Spiritiä että Distinctive Styleä. Erilainen DS kieltämättä olikin. Ranskassa uuden kummajaisen mallimerkinnän ääntämis tapa tarkoitti jumalatarta, Déesse, joka loi kuvaa mitä kaikkea DS piti sisällään. Liekö sattumaa vai ei mutta tähän automalliin se sopi juuri osuvasti.

Ainutlaatuisia keksintojä
Italialais-ranskalaisen suunnitteluyhteistyön tulos syntyi Flaminio Bertonin, Andre Lefebvren ja Paul Magesen aivoituksista. Suunnittelijat eivät tyytyneet kuitenkaan pelkkään ulkokuoren vetovoimaan, sillä DS piti sisällään täysin uusia teknisiä ideoita.
Merkittävimmät keksinnöt olivat maailman ensimmäiset levyjarrut massatuotannossa valmistetussa automallissa.
Vielä merkittävämpää oli kuitenkin Citroënilla töissä olleen Andre Mages´n keksimä pneumahydrauliikka jousitus. Keksintö oli ensimmäistä kertaa käytössä DS edeltäjässä Traction Avantissa. Tekniikka perustui öljyä ja typpeä sisältäviin pieniin säiliöihin joille hydrauliöljy ohjattiin pneumatiikan avulla. Energia jousitukselle, ohjaustehostimelle, jarruille sekä kytkinvaihteille saatiin aikaiseksi moottorin välittämän voiman avulla. Alustan jousitus säätyi näin kuorman mukaan.
DS vakiomaavara oli 16cm ja pneumahydrauliikan ansiosta sitä pystyi muuttamaan 9-25cm. Autossa ei ollut lainkaan jalkakytkintä vaihteille vaan vaihdelaatikon päällä oli erilliset männät joita aktuaattorien aiheuttama paine liikutti. Systeemiä ohjasi hydrauliikkaan yhdistetty ohjausventtiili. Kiihdyttäessä tämä semiautomaattinen järjestelmä alkoi toimimaan.
Suosittelemme
DS Suomessa ja autourheilussa
Mallin suuren kysynnän vuoksi Euroopassa jouduttiin Suomessa odottamaan ensimmäisiä neljää kappaletta vuoteen 1956 saakka. Suurtakin kritiikkiä heti ensimetreistä lähtien saanut DS vakuutti kuitenkin maassamme erityisesti asianajajia, lääkäreitä ja yrittäjiä hankkimaan uuden luotettavan, edistyksellisen perheauton jolla myös päät sai kääntymään.
Ensimmäisen ´kaappariovi´-mallisen Traction Avantin myötä 1930-luvulla Korpivaara&Halla Oy aloitti Citroënin markkinoinnin. Mallien ajo-ominaisuuksia ylistettiin noihin aikoihin vaikka sen etuvetoisuutta aluksi epäiltiinkin. 1950-luvulla Korpivaara Oy jatkoi DS tuontia. Malli oli kuitenkin liian kallis ja erikoinen suomalaisille joten sen kysyntä kaikesta ylistyksestä huolimatta jäi myynneissä maassamme vähiin.


Citroën DS oli ilmeisen kestävä vaikkei sen turvallisuudesta ollutkaan aivan varmuutta. Mallia nähtiin rallipoluilla parikin kertaa jopa korkeimmalla palkintokorokkeella kuinkas muuten kuin suomalaisvoimin. Pauli Toivonen ajoi 1961 Jyväskylän Suurajoissa 2. ja -62 voitti Jyväskylän ja oli Suomen mestari. 1966 hän ajoi Monte Carlo rallin voittoon kartturinaan Ensio Mikander vaiherikkaiden tapahtumien seurauksena.
Minit olivat alun perin sijoilla 1. Timo Mäkinen, 2. Rauno Aaltonen ja 3. Paddy Hopkirk mutta niiden ajovalot todettiin sääntöjen vastaisiksi. Näin ollen neljäntenä olleet Toivonen&Mikander julistettiin voittajiksi. Tuolloin ajokkina oli vielä karvalakkiversio ID19. Liekkö autossa ollut edes ohjaustehostinta, olisi mielenkiintoista tietää.
Valokuvaaja Holger Eklund otti tuhansia kuvia eri autokilpailuista. Tämä hänen ottama kuvansa (yläpuolella) on Jyväskylän Suurajoista 1967, jossa Pirttiniemen veljespari voitti oman luokkansa. – Olemme ajaneet 50-60 rallia emmekä ainoatakaan ole joutuneet keskeyttämään autovaurion vuoksi, tiedetään Pirttiniemien sanoneen sitikasta.
Tämä kuva on ranskalaisesta Jean Paul Jolysta joka voitti Monte Carlon ensimmäisenä isolla kissalla ajaneena kuskina 1959.
Presidentti De Gaulle´n murhayritys
Mallin tiedetään kiinnostaneen julkimoitakin. Muun muassa elokuvaohjaaja Francis Ford Coppola, arkkitehdit Harry Seidler ja Frank Lloyd Wright, Sydneyn oopperatalon suunnittelija Jørn Utzon ja Ranskan presidentti Charles De Gaullen omistivat sellaisen.
Vuonna 1962 Charles De Gaulle oli vaimoineen matkalla DS:llä Pariisin Elysee Palacelta kohti Orlyn lentokenttää. Perässä tulleita kahta moottoripyörä saattajaa alettiin yhtäkkiä tulittaa konekivääreillä heidän takanaan tulleesta autosta.
Presidenttiparia kuljettaneesta autosta rikkoontui valoja, ikkunoita ja ainakin yksi rengas. Kumi puhkesi mutta kuljettajan nopeasta reaktiosta auto nousi jousituksella ylemmäs ja pysyi tasapainossa. Auto jatkoi kolmella pyörällä eikä sitä saatu pysäytettyä ennen lentokenttää. Näin presidenttipari kuskeineen säilyivät hengissä. Tilanne on ollut kuin suoraan paremmastakin salapoliisielokuvasta ja sitä dramatisoitu kohtaus on nähtävissä elokuvassa ”The Day Of The Jackal”.
ID ja muut versiot

DS-malli oli teknisesti hyvin monimutkainen ja siksi siitä suunniteltiin myös yksinkertaisempi versio, joka sai nimeksi ID 19 eli idée, ajatus. Malli oli muutoin sama kuin DS mutta siinä ei ollut ohjaustehostinta. Malli tuli myyntiin 1957 mutta mallinimi muuttui vuosikymmenen vaihteessa muotoon DSpécial ja DSuper. Alkuperäinen DS pysyi koko 20-vuotisen tuotantoajan lähes samana. Tuona aikana 1,4 miljoonaa kappaletta erilaisia malliversioita löysivät uuden omistajansa ympäri maailmaa.


Lähteet: suurajot.fi, autoexpress.co.uk, monamicitroen.blog, scuderianaftalin, carfolio.com, klausnahr, carstyling.ru, Marko Mäkinen Ennakkoluulottomuuden symboli. Tekniikan Maailma nro 17, 21.9.2016.