Italian autojätti Fiat ja tuolloin vielä saapasmaan valtion omistuksessa ollut Alfa Romeo päättivät 1980-luvun alussa lyödä hynttyynsä yhteen uuden ylemmän keskiluokan sedanin kehittämiseksi. Myöhemmin joukkoon liittyi mukaan vielä ruotsalainen Saab, jolloin projekti sai Tipo 4 -nimen siinä mukana olleen neljän automerkin mukaan.
Tältä pohjalta syntyivät Alfa Romeo 164, Fiat Croma, Lancia Thema ja Saab 9000. Alfa Romeokin päätyi lopulta osaksi Fiat-yhtymää vuonna 1986, mutta Tipo 4 -projektin alkuvaiheissa Alfalla näytti olleen vielä enemmän omaa päätösvaltaa. Tästä kertoisi ainakin se, että 164 sai ainoana nelikosta täysin oman korin. Croman, Theman ja 9000:n sukulaisuus näkyy sen sijaan esimerkiksi autojen ovissa, vaikka Saab kehittikin yhteistä korirakennetta melkoisesti eteenpäin oman turvallisuusmaineensa velvoittamana.
Vaikka nelikossa olikin yhteistä tekniikkaa, autot onnistuttiin kuitenkin erottamaan markkinoilla mukavasti toisistaan. Luukkuperäinen Fiat Croma solahti tilavan perheauton rooliin, kun taas Lancia tarjosi luksusta ja Alfa Romeo urheilullisuuta. Saabin heiniksi jäi puolestaan pohjoismainen individualismi ja turvallisuusajattelu. Vaikka Theman piti keskittyä luksukseen, Lancian mallivalikoimaa täydensi myöhemmin aivan erityislaatuinen versio, jossa myös sporttisuudella oli suuri merkitys.
Perusmallinen Thema tuotiin ensimmäistä kertaa suuren yleisön eteen marraskuussa 1984 Torinon autonäyttelyssä, ja samassa paikassa tapahtui myös huippuversion debyytti kahta vuotta myöhemmin. Tuo auto sai nimekseen Thema 8·32 nokkapellin alla piilevän tekniikan mukaan. Numerot viittasivat kahdeksaan sylinteriin ja 32 venttiiliin, jotka olivat peräisin suoraan Maranellosta. Thema 8·32 jatkoi siis samalla reseptillä kuin 1960-luvun lopulla esitelty Fiat Dino, jota vauhditti Ferrarin V6 kilpa-auton luokittelussa vaaditun valmistusmäärän saavuttamiseksi.
Suosittelemme
Theman muskelimallin kohdalla ei ollut kuitenkaan minkäänlaisia luokittelutavoitteita, ja sylintereitäkin oli kahdeksan. Auton voimanlähteenä palveli Tipo F105L-koodilla tunnettu Ferrarin 2,9-litrainen V8, joka pohjautui 308 GTB:ssä ja Mondial Quattrovalvolessa käytettyyn moottoriin. Muutamien Maranellossa valettujen osien asentamisesta vastasi Ducati, ja 8·32:n moottorissa oli muitakin eroja Ferrareissa käytettyyn. Esim. erityyppisen kampiakselin, pienempien venttiilien ja eri sytytysjärjestyksen käytöllä pannun luonnetta kesytettiin paremmin nelioviseen sedaniin sopivaksi.
Katalysaattorimana versiona Thema 8·32:n mylly tuotti 215 hevosvoiman huipputehon 6750 kierroksen kohdalla, ja kiihtyvyys oli aikansa etuvetoisten autojen eliittiä. Nollasta sataan pyrähdettiin vain 6,8 sekunnissa, ja huippujakin riitti tarvittaessa 240 km/h:n edestä, jos Autostradalla ei väijynyt virkavaltaa. Katalysaattorimalli oli hieman säyseämpi 7,2 sekunnin ja 235 km/h:n lukemien myötä, ja vaihteistona palveli aina viisipykäläinen manuaali Ferrari-tekniikkaan sopivasti.
Thema 8·32 ei kuitenkaan tehnyt nokalla piilevästä jalorotuisesta myllystä juuri minkäänlaista numeroa ulospäin, vaan auto on yksi kaikkien aikojen sleepereitä, jonka bongaaminen vaatii jo todellisen asiantuntijan. Ferrari-Lancian erottaa vähäväkisemmistä sisaristaan lähinnä viisipuolaisista 15-tuumaisista vanteista ja takaluukun kanteen integroidusta spoilerista, jonka sai nostettua omasta napistaan. Luksuspuoli tuli parhaiten esille auton sisätiloista, jotka oli vuorattu käsintehdyillä puukoristeilla ja alcantaralla tai lisävarustelistalta löytyneellä Poltrona Fraun nahalla.
Ulkoväriksi oli puolestaan tarjolla viisi eri metallisävyä, joita oli vielä höystetty kylkeen käsin maalatulla raidalla. Vaikka kyseessä oli Thema-malliston ehdoton huippuversio, ostajien täytyi maksaa lisähintaa muutamista luksusvarusteista. Niitä olivat esimerkiksi automaatti-ilmastointi, sähkötoiminen kattoluukku, etukyynärnojaan sovitettu autopuhelin ja sähköllä liikkuvat erilliset takaistuimet. 8·32 sai vuonna 1988 pienen faceliftin muun Thema-malliston tavoin, mutta perusmallien toista kasvojenkohotusta huippuversioon ei koskaan tuotu.
8·32 oli jo uutena individualistien valinta, joka vaati yksilöllisen maun lisäksi tarpeeksi paksun lompakon. Niinpä valmistusmäärät jäivät varsin pieniksi. Ykkössarjalaisia tehtiin vuosina 1986-1988 2370 autoa, kun taas vuosina 1989-1992 tarjolla olleen kakkossarjan tuotantomäärä jäi 1601 autoon. Tehtaalta Thema 8·32:ta sai pelkästään vasemmanpuoleisella ohjauksella, johon Ison-Britannian asiakkaidenkin piti tyytyä.
Ferrarin tekniikkaa ei ole koskaan pakattu huomaamattomampiin tehdaskuoriin kuin muskeli-Lancian kohdalla, ja auto on tätä nykyä myös edullisin mahdollisuus päästä käskyttämään aitoja Marenellon oreja. Hyväkuntoisia yksilöitä saa jopa alle 20 000 eurolla, mutta ylläpitokulujen osalta jalorotuinen tekniikka kannattaa pitää mielessä. Thema 8·32:n omistaja voi kuitenkin ylpeillä sillä, että hänellä on sama auto kuin itse Enzo Ferrarilla aikoinaan. 8·32 palveli nimittäin ”Il Commendatoren” arkiautona Enzon viimeisinä elinvuosina.
