Mercedeksellä on pitkät perinteet viattoman näköisten supersedanien osalta. 600-luksuslimusiinista napatulla 6,3-litraisella kasilla ryyditetty 300 SEL 6.3 oli 1960-luvun lopulla maailman nopein neliovinen auto, ja seuraavalla vuosikymmenellä sama titteli kuului 450 SEL 6.9:lle. 1990-luvulle tultaessa oli puolestaan Porschen kehittämän 500 E:n vuoro.
W124-mallisarjan sedan-koriin tehty luomus tuotiin suuren yleisön silmien eteen lokakuussa 1990 Pariisin autonäyttelyssä. Ainoastaan hitusen levitetyt lokasuojankaaret, etupuskurin alareunan hillitty spoilerilippa ja leveämmät vanteet renkaineen kertoivat todellisille asiantuntijoille, että kyseessä oli jotakin muuta kuin perusmallinen diesel taksitolpalta. Myös auton syntytarina oli varsin erikoinen, koska päävastuun 500 E:n kehitystyöstä kantoi toinen stuttgartilaismerkki, eli Porsche.
Porschen viestintäosasto intoutui nyt muistelemaan reilun 30 vuoden takaisia tapahtumia. Mercedes-Benzillä oli 1980-luvun lopulla niin monta rautaa tulessa, että supersedanin kehitystyön ulkoistaminen Porschelle katsottiin parhaaksi vaihtoehdoksi. Tavoitteeksi otettiin BMW M5:n päänahka, mutta Mersulla turvauduttiin kahteen lisäsylinteriin baijerilaisen kuutoskoneeseen verrattuna. W124:n nokalle kammettiin 500 SL:stä lainattu 326-heppainen veekasi, joka johdatti parilla turbolle terästettynä myös C-ryhmän Sauber C9 -prototyypin Le Mansin ykkössijalle.
Porschella 500 E -projektia veti Michael Hölscher, joka työskenteli Stuttgartin urheiluautomerkillä peräti 30 vuoden ajan vuodesta 1986 lähtien. Hölscherin ja molempien stuttgartilaisbrändien onneksi suprsedanista tuli välitön hitti, ja niinpä alkuperäinen 10 auton tuotantovauhti päivässä ei riittänyt alkuunkaan. Pian tuo lukema tuplattiin 20 yksilöön, ja tällä tahdilla mentiin melkein valmistuksen loppuun asti vuonna 1994.
Suosittelemme
Vaikka Porschen ei tarvinnut suunnitella autoa tyhjästä, W124:n perusrakenteeseen jouduttiin tekemään monia muutoksia. Mercedes lupasi huolehtia muotoilusta ja aerodynamiikasta, mutta loppu jäi Porschen harteille. 500 E:n tapauksessa tämä tarkoitti koria, alustaa, pakoputkistoa, moottorin apulaitteita, akustiikkaa ja värinänvaimennusta sekä sähkölaitteita, jotka veivät eniten aikaa.
Moottorin koko aiheutti myös sen, että paloseinää piti siirtää ja vaihteistotunnelia oli modifioitava uuden pakoputkiston sovittamiseksi. Takaluukkuun sijoitettu painava akkukin kaipasi vahvoja kiinnikkeitä. Lopputulos oli molempien osapuolten kannalta onnistunut, koska Mercedes sai kaipaamansa tehokkaan sedanin ja Porsche puolestaan rahaa ja työtä lama-ajan kurittamalle henkilökunnalleen. Michael Hölscherille 500 E oli ikimuistoinen auto, koska keulatähdellä varustettu supersedan oli miehen ensimmäinen sarjatuotantoon johtanut projekti Porschella.
