Sähköautolla Italiaan osa 4: Slovakia

Matka Lublinista etelään jatkui vasta lähempänä lounasaikaa. Pitkän kaavan aamiainen ja muutaman työasian lisäksi koitin vielä palauttaa Teslan nettiyhteyttä, mutta tuloksetta. Matka jatkui tukiasemaa kännykästä jakaen, mutta jostain syystä wlan-yhteys puhelimeen ei pysynyt päällä muutamaa minuuttia kauempaa. Ei näin!

Netitön road trip

Teslan ylivoimaisen mukavuuden ymmärtää vasta kun autoon tulee vikaa. Ilman nettiyhteyttä Tesla muuttuu sokeaksi ja kuuroksi, ja helppokäyttöinen navigaattori turhakkeeksi. Navigointi Wazella puhelimen näytöllä ei ole tätä päivää – ja mietin miten ihmeessä näinkin on joskus pärjätty.

Sähköautolla Italiaan osa 4 - Puolasta Slovakiaan - tie
Matka Puolasta Slovakiaan alkoi auringonpaisteessa. Välillä päästeltiin menemään näinkin hyväkuntoista tietä, yleisesti ottaen tiestön taso paranee hyvää vauhtia, ja leudommasta talvesta johtuen menee tätä tahtia pian Suomen ohi! KUVA: Hanna Luukkanen

Kaiken kukkuraksi Waze keksi suunnitella ihan omiaan. Päätie numero 19 kiertää ohi Lublinin kehätienä kaupungin länsilaidalta, mutta me ajoimme ulos kaupungista suorinta tietä kaakon suuntaan. Teslan navigaattorilla ei olisi ollut ongelmia, mutta Wazen näkemys parhaasta reitistä oli varsin erikoinen. Päätielle hakeutumisen sen sijaan Waze keksi ajattaa meitä pitkin pienempiä teitä, enkä tajunnut asiaa ennen kuin oli jo myöhäistä.

Päädyimme siis palloilemaan pitkin Puolan maaseutua. Wazen algoritmi on suoraan sanottuna luokatin, ja päätoimena oli yrittää välttää navigaattorin ehdottamia oikopolkuja halki maatalalojen. Isolla ruudulla ei olisi ollut ongelmaa, mutta optimoipa reittiä kännykällä samaan aikaan työpuhelua puhuen. En kuitenkaan kiroillut asiakkaiden kuullen (toivottavasti).

Sähköautolla Italiaan osa 4 - Puolasta Slovakiaan - maissipelto
Kuka tämän kaiken maissin syö? Maissi näytti olevan Puolan pääasiallinen viljelykasvi ainakin pikkuteitä kierrellessä. KUVA: Hanna Luukkanen

Nilkutimme joten kuten Rzeszowin Superchargerille. Vielä moottoritieltä poistuessa sekoitin puhelimen pikku ruudulla oikean suunnan liikenneympyrässä, ja tuloksena oli parin kilometrin turha koukkaus. Onneksi akku riitti hyvin 200 km siirtymään. Vauva olisi jaksanut muuten mainiosti, mutta tietysti huusi viimeisten turhien kilometrin ajan. Aloin miettiä, että vanha paperikarttakin olisi parempi…

Suosittelemme


Sahkoautolla-Italiaan-osa-4-Puolasta-Slovakiaan-HPC-kentta
Teslan Superchargerien lisäksi nopeaa latausta tarjoavat monet muutkin operaattorit. Greenwayn HPC-kenttä olisi kova juttu Suomessakin, neljä 350 kW laturia takaavat lyhyen stopin. Parempi överit kuin vajarit! KUVA: Joose Luukkanen

Apua tulossa

Käytin latausajan jonotukseen Teslan huoltoon. Olin hieman skeptinen avun saamisen suhteen, koska olin joutunut odottamaan edellisviikolla tehtyä sisäisen laturin takuuvaihtoa reilun kuukauden (onneksi Tesla latasi kahdesta vaiheesta, niin ei elämä merkittävästi hankaloitunut). Pitkähkön jonotuksen jälkeen pääsin läpi huoltoon, ja yllätyksekseni asiaan luvattiin palata kunhan teknikolla olisi sopiva rako ottaa etäyhteys autoon.

Sähköautolla Italiaan osa 4 - Puolasta Slovakiaan - ruuhka
Välillä ruuhkaa oli reilummin, eikä tälläkään pätkällä päästy nauttimaan nelikaistaisesta tiestä. Kalusto on moninaista, joten välillä meno on hidasta. Karpaattien lähestymistä ei voi olla huomaamatta, kun horisonttiin alkaa tasaisen maiseman sijaan muodostua ihan vuoren näköisiä mäkiä. KUVA: Hanna Luukkanen

Akun täytyttyä riittävästi jatkoimme matkaa. Kiintoisa Rzeszow jäi vain läpikulkukohteeksi, mutta palaan varmasti paremmalla ajalla. Kenties samalla on mahdollisuus koukata Ukrainen puolelle Lviviin.

Huollosta soitettiin yllättävän nopeasti uudelleen. Vian paikallistamiseksi huolto pyysi pysäköimään auton ja jättämään sen puhelimen nettiyhteyden varaan. Vauva oli tietysti juuri nukahtanut, eli toiveet rauhallisesta iltapäiväsiirtymästä menivät siinä.

Bliznen kohdalla kaarsimme päätieltä sivuun ja ajoin auton sopivan kaupan pihaan. Jätin toisen puhelimen WLAN päällä autoon nettiä tarjoamaan, kuittasin tekstiviestillä huoltoon auton olevan odottamassa, ja toivoin parasta. Uninen vauva kantoon ja ostoksille.

Sähköautolla Italiaan osa 4 - Puolasta Slovakiaan - raja
Puolan ja Slovakian välinen raja oli rauhallinen. Koronatarkastuksista ei ollut tietoakaan. KUVA: Hanna Luukkanen

Kauppareissun jälkeen emme ihan ehtineet syödä jäätelöitä, kun huollosta soitettiin ja kerrottiin korjauksen olevan valmis. Edellisviikon huollossa oli vaihdettu SIM-kortti ranskalaisesta suomalaiseen, ja asentaja oli unohtanut päivittää yhteysosoitteen. Netti toden totta alkoi toimia, ja näytölle alkoi piirtyä satelliittikuvaa puolalaisesta maaseudusta liikennetietoineen kaikkineen ihan niin kuin pitikin. Tesla sai pisteet kotiin palvelusta – vaikka parempi olisi ollut hoitaa asia kerralla kuntoon jo huoltokäynnillä.

Slovakia kutsuu

Matka jatkui kohti Karpaatit ylittävää Duklan solaa, jossa toisen maailmansodan aikana käytiin tiukkoja taisteluja Saksan ja Neuvostoliiton välillä. Unilta herätetty vauva ei oikein innostunut palaamaan höyhensaarille, joten aikeet pysähtyä ratsaamaan useampi muistomerkki oli paras unohtaa. Suunnittelemattoman ruokatauon jälkeen oli paras painaa niin pitkälle kun unta riittää.

Sähköautolla Italiaan osa 4 - Puolasta Slovakiaan - monumentti
Neuvostoliiton T-34 on ottanut Panzer IV:n tähtäimeensä. Muistomerkki löytyy Slovakian puolelta solaa. KUVA: Joose Luukkanen

Presovissa oli edessä päivän toinen lataustauko. Kauppakeskus solvarian pihasta löytyy kunnon HPC-patteri, kun Greenway on pystyttänyt risteyskaupunkiin peräti neljä 350 kW laturia. Muuten kiva, mutta minkäänlaisia ruokapaikkoja ei ostarilta löytynyt, joten pienen pyörimisen jälkeen jatkoimme matkaa Eperian ostoskeskukseen. Lyhyen ihmettelyn aikana akku oli täyttynyt 135 kW teholla kuin huomaamatta, joten normi 50 kW pönttö oli riittävä ratkaisu ruokailun ajaksi. Eperiassa riitti vaihtoehtoja, ja tällä kertaa valinta kohdistui aasialaistyyliseen pikaruokaan. Hyvää oli.

Sahkoautolla-Italiaan-osa-4-Puolasta-Slovakiaan-etatyopist
Parin pikkujutun hoitaminen ei harmita tältä etätyöpisteeltä. KUVA: Joose Luukkanen

Loppumatka Kosiceen sujui nopeasti uutta moottoritietä pitkin. Hotellin pihasta löytyi vapaa nurkka, johon Model X taittui niukin naukin, tyylipisteistä viis! Akku oli sen verran täynnä, että laskin sen riittävän nätisti noin 100 km matkaan Miskolcin Superchargerille. Toinen vaihtoehto olisi ollut vielä etsiä laturi ja ajaa koko 300 km matka Budapestiin saakka, mutta se tarkoittaisi köröttelyä moottoritiellä. Todennäköisesti vauva vaatisi myös taukoa joka tapauksessa.

Sähköautolla Italiaan osa 4 - Puolasta Slovakiaan - Kosice
Kosicen terassit olivat täynnä pikkuperjantaina. KUVA: Joose Luukkanen

Hotelli Bristol osoittautui nappivalinnaksi. Etätyöpistettä varten löytyi mukava parveke, josta avautuva näkymä yli kaupungin kattojen kohti katedraalia oli varsin miellyttävä. Loppukesän lämpötilakin oli vielä illan tultuakin yli 20 astetta, joten ajankohta matkustamiselle oli muutenkin mukava. Ennen illan päättäneitä mainioita pitakebabeja heitin vielä tunnin lenkin vauva rintarepussa pitkin vanhaa kaupunkia. Mahtava kaupunki.

Lue lisää