Toinen ajopäivä starttasi kauniissa säässä. Lähdimme liikkeelle puoli kymmenen maissa, jolloin Kaunasin aamuruuhka näytti edelleen jatkuvan. Vanhasta kaupungista poispääsy kesti hetken, mutta pian oltiin matkalla kohti Puolaa. Ajoimme hyvillä mielin Garliavan Ionityn ohi, sillä auto oli viettänyt edellisyön mukavasti laturin päässä ja aamulla akku oli täynnä. Voisimme ajaa niin pitkään kun vauvan aamu-unet kestävät.
Reitti Suwalkiin on tuttua monilta aiemmilta reissuilta. Rekkojen määrä oli kenties kasvanut entisestään, joten otan innolla vastaan työn alla olevan moottoritien Marijampolen ja Suwalkin välille. Poikkesin navigaattorin ehdottamalta reitiltä ennen Suwalkia ja ajoimme kaupungin läpi. Vanhempi tie Augustowiin on suora eikä sillä ole rekkoja, jolloin marssinopeus nousee suuremmaksi.
Puolassa ajaminen on h-i-d-a-s-t-a
Puolan läpiajossa ei voi hätyytellä ennätyksiä. Valtatie Augostowista Bialystokiin on ruuhkainen ja täynnä taajamia. Keskinopeus jää 70-80 km/h välille, koska kaikenlaisia kirkonkyliä 50 km/h rajoituksella on paljon, eikä tapoihini kuulu kaahustaa taajama-alueella. Hyvänä puolena kulutus painuu minimaaliseksi, parhaimmillaan hätyyteltiin jopa 20 kWh/100km haamurajaa, mikä on Model X:lle todella vähän (22” renkaat rankaisee).
Jostain syystä kohtuullisen luotettavasti toimiva Teslan netti alkoi Puolan puolella pätkiä. Aiemmilla rajanylityksillä auto oli vaatinut rattibuutin, jotta verkko palautui maan vaihduttua, mutta Puolassa kolmaskaan buutti ei saanut bittejä liikkumaan. Valtatiellä kohti Bialystokia vaiva ei ollut kummoinen, mutta häiritsi kuitenkin, sillä jostain syystä myöskään wlan-yhteys kännykän kautta ei pysynyt päällä, joten apparilla oli kädet täynnä työtä naputellessaan autoa tämän tästä takaisin nettiin. Ärsyttävää!
Onneksi vauvaa nukutti. Ensimmäinen tauko oli Bialystokissa 250 km ja reilun kolmen tunnin ajon jälkeen tuli passeliin aikaan. Vauva heräili vähän ennen määränpäätä, mutta varsinaista rutinaa kantautui turvakaukalosta onneksi vain viimeisen 10 minuutin ajan. Ei auttanut edes isin lauleskelu!
Suosittelemme
Taukopaikaksi valikoitui Bialystok Plazan ostoskeskus. Ajatuksena oli alunperin tutustua kaupungin keskustaan, mutta sopivasti sijoitettujen laturien puute teki ideasta hankalasti toteutettavan. Toisaalta ruokatauko vauvan kera ei ole sieltä lyhyimmästä päästä, joten kaupunkiin tutustuminen sai jäädä toiseen kertaan. Loppujen lopuksi akku ehti lounaan ja kauppareissun aikana täyttyä 97% tasoon, näköjään viisi vuotta vanha sähköauto on ihan heleästi soiva peli lapsiperheelle.
Matkan jatkuessa auto oli sitä mieltä, että meidän on ehdottomasti ajettava Varsovan kautta. Ajallisesti noin 100 km pidempi reitti oli navigaattorin mukaan noin 20 minuuttia nopeampi, mutta vaatisi välilatauksen, koska 350 km moottoritietä ei mene Model X:llä ilman välilatausta ainakaan normaalinopeudella (Puolan moottoritieverkko ei sekään ole kaikilta osin ihan parhaassa iskussa, joten matkalla saattaisi olla perunapeltoakin). Koska reissun tarkoitus oli tutustua itäisen Puolan maisemiin, ei auttanut kun laittaa naviin välietapiksi Bielsk Podlaski ja kääntää keula paikallistielle #19.
Vauvalla riitti unta ja Lublinin lähestyessä alkoi itseäkin väsyttää Puolan maaseutu. Reilu 500 km kehnonpuoleista maantietä ja taajamia nopeuskameroineen alkoi riittää. Tätä reittiä ei muuten ajeta toiste, vaikka aluksi vaihtelu vähän virkistikin. Liika on liikaa!
Upea Lublin
Saavuimme Lubliniin illalla kuuden maissa. Majapaikkamme oli aivan vanhan kaupungin keskustassa, joten ensimmäisenä veimme tavarat hotellille. Sen jälkeen olisi vuorossa matkustajien ja auton lataus.
Ajoimme Lublin Plazan ostoskeskukseen keskustan toiselle puolelle, josta löytyy Greenwayn 50 kW pikalaturi. Akussa oli jäljellä nafti 10%, joten lataus kestäisi puolisentoista tuntia, jonka aikana ehtisimme nauttia illasta. Kävelimme kohti vanha kaupunkia kaunista Lublinia ihaillen.
Päädyimme kebabille hieman Liettualaisten aukiolta vanhaan kaupunkiin päin. Ruoka oli maittavaa, mutta satunnaista kulkijaa saattaa häiritä naapuritalosta kajastava punaisten lyhtyjen hohde. Aloimme kesken ruokailun ihmetellä kadulla pyöriviä vähäpukeisia naisia, ja huomasimme seuraavamme tiistai-illan epätoivoisen oloista sisäänheittotoimintaa. Tankotanssista kiinnostuneita turisteja nimittäin tuntui olevan vähänlaisesti. Lapsiperhettä ei onneksi ajateltu potentiaaliseksi asiakkaaksi.
Sapuskan jälkeen rouva nappasi läppärin kainaloon ja valitsi mukavan rennon terassin työpisteekseen. Minä puolestani nappasin vauvan rintareppuun ja kiertelin vielä hetken vanhaa kaupunkia, ennen kuin oli aika suunnata autoa hakemaan. Akku oli nätisti karvan yli 90 % lukemissa, kun noudin auton hieman ennen kauppakeskuksen sulkeutumista klo. 21. Auton sai parkkiin kivenheiton päästä hotellia.
Vauva ehti nukahtaa turvaistuimeen, joten koitin iltapuhteena vielä kaikki mahdolliset buuttaukset nettiyhteyden palauttamiseksi. Mikään ei auttanut, joten ainoastaan vannekoon muuttaminen jäi seuraavalle päivälle kokeiltavaksi kikkakolmoseksi. Koitin myös tavoittaa Teslan Roadsidea, mutta sekä suomalaisilta verkkosivuilta löytyvä numero, että auton ilmoittama numero eivät olleet käytössä. Ärsytti sen verran, että annoin olla ja palasin hotellille.
Rezydencja Waksmanin palveluun ei voi kuin olla erittäin tyytyväinen. Huone oli mukava sekä hinnaltaan kohtuullinen, ja kaiken kruunasi erittäin ystävällinen palvelu. Aamiaiselle vauvan kanssa saimme oman huoneen, ja napattinpa vauva hetkeksi hoitoon henkilökunnan ihasteltavaksi jolloin saimme nautiskella maittavaa aamupalaa ihan kahden kesken. Ylipäätään Lublinista jäi sellainen kuva, että tänne on syytä tulla toistekin. Kauniissa kaupungissa olisi paljon nähtävää.
Aamiaisen jälkeen matka jatkui kohti Slovakiaa. Reitti kulkisi ohi Rzeszowin, ylittäisi Karpaatit Duklan solan kautta, ja lopuksi ajaisimme Kosiceen Presovin ohi. Seuraa Tyyliniekkaa niin pysyt kärryillä!
