Matka Venetsiasta Bergamoon alkoi synkässä säässä. Vettä vihmoi ja säätiedotus ei luvannut säähän parannusta loppureissun aikana. Jos haluaisi nauttia Italian auringosta, pitäisi ajaa Messinaan asti. Se ei oikein sopinut aikatauluun!
Autostrada sadekelissä vie akkua
Palmanovassa shoppailevien matkaajien vuoksi ”vahingossa” täyteen asti ehtinyt akku tarkoitti sitä, ettei 228 km matkalla tarvitsisi ladata kuin kerran. En kuitenkaan jaksanut ottaa edes pientä riskiä paikallisten HPC-laturien kanssa säätämisestä, vaan päätin stopata kaksi kertaa pomminvarmoille Superchargereille, vaikkei sijainti ollutkaan optimaalinen. Eipä tarvitsisi myöskään miettiä joutuuko kulutusta nostavan sadekelin vuoksi hidastamaan.
Ensimmäinen stoppi oli Vicenzan Superchargerilla. Kävimme nopeasti Lidlissä, jonka aikana akkuun hulahti kuin huomaamatta 52 kWh edestä energiaa. On tämä sähköautoilu niin vaikeaa, kun koko ajan auto valmistuu ennen matkustajia!
Sadekeli tosiaan nosti kulutusta. Model X kuluttaa 130 nopeudessa nuhjukelillä noin 35 kWh/100 km, joten kahden stopin taktiikka oli ihan hyvä valinta. Mukavaa, kun ei tarvitse kihnustella.
Brescian Superchargerilla latasimme vain sen verran, että perillä Bergamossa olisi reserviä mikäli jostain syystä ei saisikaan ladattua. Ei näistä italialaisista koskaan tiedä. Lataus kesti vauvan ruokatauon verran ja vartissa akkuun saatiin liki 30 kWh energiaa. Ihan hyvin näillä vanhoillakin Tesloilla pärjää.
Bergamo Citta Alta
Bergamossa sade oli kääntynyt jo täydeksi myrskyksi. Majapaikkamme oli Citta Altassa, kukkulan päällä vanhassa kaupungissa, jonne ajaminen on rajoitettua. Illan jo pimennyttyä kapeilla kävelykaduilla seilaaminen isolla autolla ei ole sitä mukavinta puuhaa, ja tarkkana sai olla joka kulmassa. Tiputin perheen ja matkatavarat hotelliin, ja lähdin suunnistamaan parkkipaikkaa kohti.
Suosittelemme
Nyt kadut kävivät todella kapeiksi. Model X:n leveys on karvan yli kaksi metriä, kun esimerkiksi paikallisten suosima Fiat 500 on vain 1,6 metriä leveä. Pahimmassakin paikassa peilien sivuille jäi vielä 2-3 cm, joten tilaa oli loppujen lopuksi enemmän kuin omaan autotalliin ajaessa. Parkkipaikalla oli hyvin tilaa keskeisestä sijainnista huolimatta, sillä saavuimme Bergamoon torstaina. Tutkin ilmansuuntia sen verran, että parkkipaikka olisi keskipäivän helteellä varjossa ja viinilaatikkomme pysyisi viileänä, jos vaikka säätiedotus olisikin väärässä. Rämpiessäni kohti hotellia ei näyttänyt hyvältä.
Kelttien perustama Bergomum on ollut asuttuna yli 2000 vuotta. Roomalaiset valtasivat kaupungin vuonna 49 eaa, ja roomalaisaikoina asukasluku oli parhaimmillaan noin 10 000. Reitti vuonna 15 vallattuun Reetiaan (nykyisen Sveitsin ja Etelä-Saksan alueella) kulki kaupungin kautta, mikä rikastutti kaupunkia.Rooman alamäen kiihtyessä 400-luvulla bergomumlaisillekaan ei käynyt kivasti, sillä hunni Attila valtasi ja tuhosi kaupungin.
Keskiajalla meininki parani ja 500-luvulla uudelleenrakennettu kaupunki nousi yhdeksi menestyksekkäimmistä Lombardian kreivikunnista. Kaarle Suuri liitti alueen Pyhään Saksalais-Roomalaiseen keisarikuntaan 800-luvulla.
Itseä erityisesti kiinnostava venetsialaisaika alkoi vuonna 1428, jolloin Milano luovutti kaupungin Venetsialle. Venetsian aikana kaupunkia linnoitettiin voimakkaasti, ja yläkaupungin linnoitukset pääsivätkin maailmanperintölistalle vuonna 2017. Linnoitus on erinomaisesti säilynyt esimerkki aikakauden monimutkaisista puolustusrakenteista. Korkeita muureja ja bastioneja on pakko ihailla pidemmän kaavan kautta.
Parin päivän visiitti on juuri sopivan mittainen vanhan kaupungin perusteelliseen tutkimiseen. Jätimme tarkoituksella alakaupungin kokonaan väliin, vaikka sieltäkin löytyisi varmasti nähtävää. Pettymysten välttämiseksi en edes tätä juttua varten katsonut mitä tarjolla olisi – mielessä kaihertaa kun Krakovassa ei tajunnut käydä katsomassa kärppää.
Yläkaupunki on alueena kompakti, ja nähtävää on lähinnä kirkkojen ja kappeleiden muodossa. Kahvila- ja ravintolatarjonta on runsasta. Meillä kävi säkä, sillä sääennusteista huolimatta aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Mikäs sitä nautiskellessa.
Illalla otimme vielä funikulaarin ylös San Vigilioon. Ylhäältä aukeaa huikea panoraama yli laakson, ja alueen ravintoloista voisi illastaa auringonlaskua ihaillen. Varaus tosin kannattaa tehdä ajoissa, koska varattu-merkeistä päätellen kaikki ravintolat olivat loppuunmyytyjä.
Lataus italialaisittain
Aiemmin olin selvittänyt, että Citta altassa oli yksi pikalaturi, ja tarvittaessa alemapana kaupungilla useampia muitakin. Worst case skenaarioksi olin laskenut, että akun täytyy riittää parikymmentä kilometriä Teslan Superchargerille. Latasin jo ensimmäisen illan päätteeksi A2A-Emoving -sovelluksen puhelimeen, jotta seuraavana päivänä ei tarvitsisi miettiä mitä laturia käyttää.
Eihän se helposti sujunut. Ensinnäkin sovellus oli vain italiankielinen, joten muutamaa kohtaa piti hakea sanakirjasta. Ikävämpää oli, että sovellus huoli ainoastaan puhelinnumeron mukaisen maan osoitteen, mutta oli erittäin kranttu osoitteiden suhteen. Kokeilin kaikki omat ja muistamani tuttujen osoitteet tuloksetta. Lopulta Hämeenkatu Tampereella meni läpi (!), pahoittelut sille joka saa sopimuspaperit ja laskujen paperikopiot riesakseen.
Seuraavana päivänä olin valinnan edessä: pikalaataanko nyt heti kun laturi on vapaana, vai norkoanko latauspäin yöksi? Nuukana optimoijana päädyin jälkimmäiseen, koska silloin auton akku olisi aamulla sopivasti täydet 100% ja bonuksena säästäisin illallisen hinnan pysäköinnissä (laturilla kun ei ole pysäköintimaksua). Ihan hyvä idea aluksi, sillä laturikin oli koko päivän tyhjillään. Illalla sainkin sitten kytätä sovelluksesta Type2-johdon vapautumista. Onneksi ei mennyt kuin puolille öille, ja valvoin joka tapauksessa Alppien ylityksen reittivaihtoehtoja puntaroidessani (niin paljon upeita solia!).
Lataus sujui nappiin. Rajoitin autosta hivenen latausnopeutta, jotta akku olisi täydessä 100% varauksessa uloskirjautumisen aikoihin kymmeneltä. Perhe kyytiin ja baanalle. Valitsin alas kukkulalta maisemareitin, joka melkein osoittautui vikatikiksi: parissa kohtaa auton leveys oli melkein liikaa. Tiukimmassa kapeikossa ylimääräinen tila laskettiin valehtelematta milleissä, ja apuun tarvittiin useampaa tähystäjää.
Muutaman hikipisaran avustamana päästiin kuitenkin alas tasangolle ja kohti Como-järveä. Seuraavassa jaksossa vuorossa on Alppien ylitys!
