Venetsia on monen road tripin kohokohta, eikä ihme, sillä jo Venetsiaan saapuminen on itsessään elämys. Kaupunkiin ajetaan autolla pitkin 1933 valmistunutta Vapauden Siltaa, ja koko neljän kilometrin matkan kaupunki kasvaa hitaasti koko komeuteensa. Venetsia on iso!
Jos Venetsia on aivan tuntematon kohde, niin jo tässä kohtaa artikkelia kannattaa havahtua siihen, että Venetsiaan autolla saapuva ei voi kuitenkaan Venetsiassa autoilla. Kaupungissa ei ole katuverkostoa sinne johtavan sillan päässä sijaitsevien sataman ja bussiterminaalin ulkopuolella. Autolla ei yksinkertaisesti pääse Piazzale Romaa pidemmälle!
Venetsiassa liikutaan joko kävellen tai kanaaleita pitkin veneillen. Auto on jätettävä parkkiin vierailun ajaksi, ja kuljettava majapaikkaan joko jalan, vesibussilla tai taksiveneellä. Aloitetaan juttu perusteista.
Pysäköinti Venetsiassa
Pysäköinti kannattaa varata etukäteen varsinkin sesonkiaikana, varsinkin jos haluaa pysäköidä tiettyyn parkkihalliin. Suosittelen lämpimästi Tronchetton parkkihallia, vaikka se sijaitseekin saaren kauimmaisessa nurkassa. Troncetton halli nimittäin on nykyaikainen ja väljähkö verrattuna varsinkin kellareihin tai varastoihin rakennettuihin pysäköintilaitoksiin. Halvimmissa parkeissa on tapana ajaa autot kylki kylkeen tilankäytön maksimoimiseksi, eikä ainakaan minua hotsita jättää Teslaa italiaanon naarmutettavaksi.
Tronchetton edessä on myös kätevästi vesibussipysäkki. Saavutpa sitten päiväksi tai viikoksi niin tämä on ykkösjuttu: lyhyellä visiitillä pääset heti minne sitten ikinä oletkin menossa, kun taas pidempään viipyvä on mielissään siitä, että laukut saa hissillä kätevästi laiturille.
Suosittelemme
Nuukemman vaihtoehto on jättää auto parkkiin mantereen puolelle, ja kulkea junalla tai bussilla loppumatka Venetsiaan. Pysäköinti on halvempaa kuin pääkallopaikalla, joten varsinkin pidemmillä visiiteillä säästää pitkän pennin. Matkaan joutuu toki varaamaan 30-90 minuuttia lisää, mikä on ainakin päiväreissulla liikaa, mutta viikon visiitillä tuskin merkityksellistä.
Painotan vielä kerran, että varsinkin sesonkiaikana pysäköinti on pakko suunnitella etukäteen. Täpötäysien hallien ovilla pyöriminen on paras tapa tappaa lomafiilis.
Sähköauton lataaminen Venetsiassa
Venetsian latausmahdollisuudet ovat kehnot. Kirjoitushetkellä Autopark Dogesta ja Garage San Marcosta löytyy kaksi Teslan destination chargeria kummastakin, mutta palautteen perusteella en todellakaan laskisi niiden varaan, sillä ruuduissa on usein ihan muita menopelejä kuin sähköautoja. Teslan omien latureiden lisäksi San Marcossa on kaksi Type2 -laturia, jotka nekin ruukataan dinottaa säännöllisesti. Myös matkustajaterminaalin edustalla on Type2-latureita tarjolla kaksin kappalein, mutta kirjoitushetkellä ne taas olivat kokonaan poissa käytössä.
Mantereen parkkihalleissa tilanne ei ole sen parempi. Vaikka halleja on paljon, on useimmissa vain 1-3 latauspaikkaa, mikä tarkoittaa epävarmuuttaa latauksen onnistumisesta. Ei näidenkään varaan voi laskea.
Onneksi mantereen puolelta löytyy sekä Teslan Superchargereita että muiden operaattorien (esim. Ionityn) HPC:ita, jolloin akuuttia tarvetta ladata paikan päällä ei synny. Mielestäni paras ratkaisu on miettiä latauksia joko ennen tai jälkeen Venetsian visiitin, ja mieluummin pysäköidä hyvään halliin latausta miettimättä.
Liikkuminen Venetsiassa
Venetsiassa liikutaan joko jalan tai veneillä. Suosittelen kävelyä, sillä kujilta tuntuu löytyvän aina kaikkea uutta mielenkiintoista, vaikka kulkeminen jalan vaatiikin pientä suunnitelmallisuutta. Kanaalien yli ei näet pääse joka paikassa, ja esimerkiksi Grande Canalin yli kulkee ainoastaan neljä siltaa. Toki ylitse pääsee tarvittaessa myös gondolilla tai vesibussilla. Umpikujia muuten tulee vastaan usein.
Pidemmän taipaleet voi kulkea vesibussilla. Lippua varten AVM Venezia -sovellus kannattaa ladata jo etukäteen puhelimeen. Samoin oikea linja majapaikkaan sekä mahdolliset vaihdot kannattaa suunnitella ennen Venetsiaan saapumista matkan sujuvoittamiseksi. Yksittäinen, maksimissaan 75 minuutin vesibussimatka maksoi kirjoitushetkellä 7,50€ ja tarjolla on myös 1-7 päivän paketteja. Esimerkiksi 24h lippu maksaa 20€ ja koko viikko 60€. Vesibusseilla kulkeminen on helppoa, ja logiikan oppii viimeistään hypättyään kerran väärään suuntaan kulkevaan vesibussiin!
Gondolikeikkojen hinta vaihtelee sesongin ja sijainnin mukaan. Tunnin kierroksen saa suunnilleen satasella, mutta myös lyhyemmät matkat kuten kanaalin ylitys onnistuvat. Tinkiminen kannattaa ja onnistuu ainakin hiljaisina aikoina.
Massimiehen valinta on taksivene, mutta rahaa pitää varata 50 euroa ihan lyhyellekin matkalle. Esimerkiksi veneretki Tronchettan parkkihallista Pyhän Markuksen torille on noin satasen keikka. Jos saapuu lentäen, kustantaa kaupunkiin saapuminen veneellä 150-200 euroa. Öisin hintoihin laitetaan yölisä.
Majoittuminen Venetsiassa
Venetsia on kallis kohde, ja vaatimattomastakin majoituksesta joutuu maksamaan kohtuullisen suuren korvauksen. Satasella per yö selviää vain valitessaan syrjäisemmän ja vaatimattoman majoituksen. Pyhän Markuksen torin ympäristöstä tai laguunin pikkusaarilta löytyvät viiden tähden hotellit puolestaan veloittavat yöstä nelinumeroisia summia.
Panostamalla majoitukseen 150-300 euroa saa jo kohtuullisen paikan painaa pää tyynyyn. Tämä tarkoittaa joko hyvätasoista majoitusta sivummalla, tai hieman vaatimattomampaa majoitusta keskeisellä paikalla. Meidän keskitason hotellimme sijaitsi kohtuullisen mukavalla sijainnilla Campo de Maurizion kupeessa, josta on lyhyt kävelymatka San Marcon aukiolle tai Rialton sillalle.
Varsinkin naisväki näkee Venetsian romanttisessa valossa. Ennen kuin suinpäin suostuu siipan pyyntöön romanttisesta pitkästä viikonlopusta, kannattaa ynnätä kulut tarkkaan. Keskitason romantiikkaan pääsee käsiksi vasta panostamalla noin 300-500 euroa per yö hyvään hotelliin hyvällä paikalla.
Ruoka ja juoma Venetsiassa
Kulinaristisiin nautintoihin kuluu Venetsiassa reilusti rahaa, ja hinnat ovat korkeampia kuin Suomessa. Hintataso on suoraan suhteessa etäisyyteen Pyhän Markuksen torilta, Rialton sillalta ja muilta turistirysiltä. Keskeisillä paikoilla peruspasta punaviinillä on lounasaikaan helposti 20-30 euroa per henki. San Marcon museoiden kahviossa latte pienellä hiukopalalla menee sekin yli kymppiin. Ruoka on hyvää, mutta hintavaa.
Emme varsinaisesti lähteneet kulinaristisiin iloitteluihin, sillä vauvalle 2-3 tunnin ruokailu olisi liikaa (välillä jo yksikin ruokalaji on väsyneelle pikkuiselle liian pitkä koitos). Kuitenkin halusimme vähän kokeilla mitä Venetsialla on tarjota, joten suuntasimme iltapäiväkahville legendaariseen Florianiin. Kahvit ja leivokset kahdelle kustansivat rapiat 60 euroa(!); ihanan kallista, mutta ehdottomasti joka euron arvoista. Pyhän Markuksen torin touhujen seuraaminen orkesterin tunnelmoidessa taustalla kannattaa lisätä Venetsian bucket listille.
Päivällä uskaltauduimme kokeilemaan myöhäistä lounasta pidemmän kaavan mukaan Grande Canalin varressa, lähietäisyydellä Rialton sillasta. Seurasimme taidekauppiaan myyntiponnisteluja, ohikulkijoiden moninaista kirjoa ja nautimme kaksi ruokalajia juomineen. Ruoka oli ihan hyvää, muttei mielestämme kuitenkaan aivan 130 euron arvoista. Venetsiassa maksetaan myös näkymästä ja tunnelmasta.
Pienemmällä budjetilla liikkuvien kannattaa käyskennellä muutama sata metriä sivummalle, jolloin purtavaa löytyy kohtuuhintaan. Edullisimmillaan lounasta saa kympillä, mutta silloin tarjolla ei ole näköalaa tai muitakaan mukavuuksia. Pikaruoketjuja saarella on vähän ja kebabkioskiin törmäsimme kerran.
Mitä Venetsiassa kannattaa nähdä? Siitä lisää seuraavassa osassa.