MAINOS: Hovisepät

Tudor Black Bay Pro

Aina valmiina seikkailuun


Ravintola Onni ja Leo – välimerellinen lisä Tampereen ravintolatarjontaan

Tampereelle avattiin jokunen aika sitten uusi ravintola, jonka nimi puhutteli minua vahvasti kahden pojan – Onnin ja Leon – isänä. Kun ravintolan nimi on  Onni ja Leo, en voinut hillitä uteliaisuuttani.

Ravintola Onni ja Leo sijaitsee helposti tavoitettavalla paikalla aivan Tampereen Rautatieaseman kupeessa, jonne pääsee helposti kävellen tai pyörällä, julkisilla tai autolla. Ei siis ihme, että lähistöllä töissä käyvät ihmiset ovat löytänee paikan nopeasti.

Suosion syynä ei ole pelkästään sijainti, sijainti ja sijainti, sillä omat kokemukseni vahvistavat sen, minkä moni muukin on nopeasti huomannut. Onnin ja Leon välimerellinen lounasbuffet on Tampereen parhammistoa ja poikkeaa edukseen kaupungin muusta runsaslukuisesta etnisestä tarjonnasta.

Ruoan ohella Onnin ja Leon konstailematon palvelu on asia, joka ansaitsee maininnan. Lisäksi paikkaan on syntynyt asiakkaiden toimesta eräänlainen sanaton sopimus, jonka mukaan pienehkössä salissa ei lounasaikana jäädä tarpeettomasti hengailemaan, vaan pöytäpaikka vapautetaan seuraaville ruokailijoille. En osaa sanoa mistä tämä tunne johtuu, sillä työntekijöiden toimesta ketään ei hoputeta – mutta yhtäkaikki, tämä on suositulle lounaspaikalle hieno piirre, jonka myötä mahdollisimman moni pääsee nauttimaan hyvästä lounaasta.

Illallinen kahdelle

Useamman lounastelun kokemuksella oli enemmän kuin paikallaan testata paikka illallisen merkeissä, kun kerrankin pääsin vaimon kanssa vapaalle. Pöytävaraus tapahtui näppärästi Quandoo-sovelluksella, joka oli niin ikään uusi tuttavuus. Sovellusta voin yhden varauksen kokemuksella suositella, sillä sen avulla varauksen siirtäminen puolella tunnilla eteenpäin kävi leikiten.

Suosittelemme


Illallisvarauksemme oli itsenäisyyspäivää seuranneena lauantai-iltana kello kymmeneltä, jolloin paikalla oli lisäksemme kaksi seuruetta. En suoraan sanoen ole niin syvällä ravintolaskenessä, että onko se paljon vai vähän, mutta ehkä tamperelaiset eivät ole vielä löytäneet Onnia ja Leoa illallispaikkana. Nimittäin aika usein tuntuu siltä, että kymmenen jälkeen on todella vaikea löytää ravintolaa, jonka keittiö on vielä auki. Palaan tähän vielä lopussa.

Välimeren salaatti ja päivän keitto.
Välimeren salaatti ja päivän keitto.

Listalta otimme edullisemman 25 euron menun kummallekin, joka sisälsi päivän keiton, välimeren salaattia, neljä erilaista alkupala-mezeä, sekä omavalintaisen varrasannoksen. Kyytipojaksi otimme täyteläistä punaviiniä, jonka nimeä en pannut merkille, mutta joka osoittautui omaan suuhun oivalliselta valinnalta.

Salaatti ja päivän keitto olivat oikein mainioita ja nopeasti niiden jälkeen pöytään tuotiin yrttileipien lisäksi kahdeksan erilaista mezeä, joten sain vaimoni kanssa hyvän makukattauksen. Mikäpä oli ihmisen olla hyvässä seurassa makupalojen kanssa. Tykkäsimme kovasti, etenkin vahvoista ja selkeistä makumaailmoista.

Lammasvarras.
Lammasvarras.

Pääruokana pöytään tuli kaksi varrasta, minulle lammasta (härkä oli päässyt loppumaan) ja vaimolleni kanaa. Annos oli kaikin puolin kohdallaan, mutta ajankohdasta johtuen tomaatit eivät olleet makeimmillaan ja lammasvartaani oli hieman liian kypsää. Liha oli kuitenkin riittävän mureaa ja maukasta, joten kaikki tuli syötyä hyvällä ruokahalulla. Vaimon kanavarras oli sen sijaan suussa sulavan pehmeää.

Menun jälkeen oli siinä ja siinä, että vieläkö napa vetäisi jälkiruokaa. Päädyimme ottamaan kupin espressoa sekä omat annokset jogurttipannacottaa (toisen pyynnöstä ilman pähkinää), jotka kruunasivat aterian. Toki tilaamani espresso oli ennemminkin luongo, mutta siitä riittikin sitten molemmille juotavaa.

Jogurttipannacotta ja espresso.
Jogurttipannacotta ja espresso.

Illallisen päätteeksei pöydässä oli kaksi tyytyväistä asiakasta. Tyytyväisyyttä lisäsi illan lasku, joka oli kaikkinensa vajaat 85 euroa. Hinta ja laatu kohtasivat erinomaisesti.

Jälkikirjoitus

Lopuksi palaan vielä keittiön aukioloaikaan. Paikalle tuli hieman kello 23 jälkeen asiakas, joka kysyi olisiko mahdollista saada vielä syötävää. Oletettavasti meitäkin palvellut yrittäjä oli itse viimeistelemässä keittiön siivousta, mutta nopean pohdinnan jälkeen asiakas ohjattiin pöytään ja keittiö avautui häntä varten.

Sanomattakin on selvää, että vierailuni ja vierailumme eivät jää viimeisiksi. Tervetuloa Tampereelle, Onni ja Leo.

Lue lisää