MAINOS: Hovisepät

Tudor Black Bay Pro

Aina valmiina seikkailuun


Nyt on 124-korisella Mersulla hintaa – lokinsiipiovilla varustetusta yksittäiskappaleesta pyydetään peräti miljoona euroa

124-koppainen Mersu tunnetaan legendaarisena taksina, mutta autolla oli elegantimpikin puolensa. Mallistoa laajennettiin vuonna 1987 esitellyllä tyylikkäällä kaksiovisella coupélla, ja 1990-luvun alussa koitti vielä nelipaikkaisen avon vuoro. Ne tarjosivat nelipaikkaisen vaihtoehdon parhaimmillaan 2+2-paikkaisena markkinoidulle SL:lle, joka siirtyi paljon edeltäjämallia modernimpaan R129-sukupolveensa keväällä 1989.

Uusi SL nähtiin silloin ensimmäistä kertaa Geneven autonäyttelyssä, ja syyskuisessa Frankfurtin autonäyttelyssä esiintyi hämäävästi SL:ää muistuttava nelipaikkainen coupé. Auton mittasuhteiden tarkempi tutkiminen paljasti kuitenkin, että luomus ei ollut todellisuudessa SL:ää nähnytkään. Coupé ei ollut myöskään tehtaan käsialaa, vaan siitä vastasi Saksan Emmendingenissä majaansa pitänyt tuning-paja Boschert.

Hartmut Boschertin vetämä firma oli päättänyt tuoda tarjolle aidosti nelipaikkaisen vaihtoehdon SL:lle, jota ei kuitenkaan tehty tähtimerkin luksus-roadsterin pohjalta. Lähtökohdaksi otettiin sen sijaan C124-korikoodia totellut W124:n coupé-versio, johon sovitettiin SL:n tyyliset lokasuojat ja konepelti sekä roadsterista napatut etuvalot ja maski. Autosta tuli kuitenkin lähtökohtansa vuoksi aitoa SL:ää kapeampi, mikä näkyy väistämättä maskin ilmeessä. Myös etupuskurin alaosa on hieman kotikutoisen näköinen aitoon asiaan verrattuna.

Takapää sai sen sijaan säilyttää alkuperäisen ilmeensä, mutta sitäkin lyhennettiin 25 sentillä sporttisemman vaikutelman nimissä. Suurin vaikutus ulkonäköön on kuitenkin massiivisilla lokinsiipiovilla, jotka saivat innoituksensa legendaarisesta 300 SL:stä. Auto sai korirakenteen vahvistamiseksi korkeat kynnyskotelot, joita piristettiin SL:n tyylisillä kiduksilla. 300 CE:n pohjalta tehty luomus nimettiin Boschert B300 Gullwingiksi, ja sen takapenkillekin kuljettiin 1,66 metriä leveiden lokinsiipiovien kautta. Ne toimivat sähköhydraulisesti, mutta viimeiset sentit ovia täytyy vetää käsin W124:n farkkumallin takaluukusta lainatun kahvan avulla.

Suosittelemme


Kojelauta on edelleen 300 CE:n peruja, mutta integroiduilla turvavöillä varustetut etupenkit napattiin SL:stä. Alusta on puolestaan Nivotronik-nimisen firman käsialaa, ja sen korkeutta pystyy säätämään hydraulisesti 40 millin verran. Pellin alla hillitysti muriseva kolmilitrainen suora kuutonen sai puolestaan lisäpotkua Mosselmannin kehittämästä tuplaturbosarjasta, joka nosti teholukeman 283 heppaan ja huippunopeuden 258 km/h:n vauhtiin.

Vuoden 1989 Frankfurtin autonäyttelyssä esitelty lokinsiipiovinen yksilö oli alun perin hopeanvärinen, mutta se maalattiin myöhemmin Bornit-nimisellä metallivioletin sävyllä. Tämä auto jäi ainoaksi lokinsiipiovilla varustetuksi yksilöksi, mutta Boschert valmisti lisäksi 10 tavallisilla ovilla varustettua B300:aa. Lokinsiipiovinen auto on ollut samalla omistajalla vuodesta 2005 lähtien, ja auton mittarissa on tällä hetkellä 38 000 kilometrin ajomäärä.

Kyseessä on siis harvinaislaatuinen tapaus, jonka hintakin lienee huomattavasti korkeampi kuin tavallisten C124:ien kohdalla. Auton omistajalla on kuitenkin aivan utopistinen näkemys Boschertinsa arvosta, koska hän kauppaa sitä tällä hetkellä tasan miljoonalla eurolla kaikkien alkuperäisten dokumenttien ja jopa videon kera. Todellinen arvo lienee korkeintaan kymmenesosa tästä, koska kyseessä on kuitenkin vain virityspajan tekele, jolla ei ole mitään tekemistä Mersun tehtaan kanssa. Tästä kertoo sekin, että auton nokalla ei tällä hetkellä komeile edes kolmisakaraista tähteä.

LähdeAuto Bild

Lue lisää