Monissa mielikuvissa sähköautolla ajaminen on pelkkää sähkönsäästöä ja köröttelyä tientukkona alle rajoitusnopeuden. Todellisuudessa sähköauto soveltuu erinomaisesti myös nopeaan ajoon, eivätkä edes lataustauot nosta kokonaismatka-aikaa tavallisilla ajoprofiileilla, joihin kuuluu kahvi- ja vessataukoja parin-kolmen tunnin välein. Jutut rekkojen imussa peesailusta pilkkihaalari päällä ikkunat huurussa lämmityslaite pois päältä kytkettynä eivät kuvaa millään lailla nykypäivän sähköautoilua.
Tässä jutussa kumotaan harhaluuloja sähköauton hitaudesta suhteessa perinneautoihin. Ensinnäkin murran myytin siitä, että pitkän matkan ajaminen vaatii hidasta matkanopeutta lataustaukojen minimoimiseksi. Toiseksi esitän, miten paljon helpompi sähköautolla on ohittaa hitaammat ja siten nostaa marssivauhtia merkittävästi suuremmaksi kuin alitehoisella dieselillä. Siinä missä perinneautoilija vielä junnaa täysperän imussa nelostien ylämäkiä etsin epätoivoisesti ohituspaikkaa, on sähköautoilija jo hakenut kahvin ja täyttänyt akkunsa.
Nopea matkanteko perustuu poikkeuksetta hitaampien ohittamiseen, ja se onnistuu sähköautolla perinneautoa helpommin. Ohittaminen ei ole riski niin pitkään kun ajoneuvo ja kuljettaja ovat molemmat kunnossa – ja tietysti myös kelin pitää olla sellainen, että eteen näkee. Vuoden pahimmassa lumituiskussa ei kannata kiirehtiä. Jos mielessä alkaa kaikua mantra ohittamisen vaarallisuudesta, kannattaa tässä kohtaa joko antaa mielipiteelle mahdollisuus muuttua, tai sitten suosiolla lopettaa lukeminen ja vaikka siirtyä tutkimaan vahingoniloisena kuinka kaaharilta loppui akku.
Tunteita herättävän aiheen vuoksi lienee vielä syytä painottaa, että tässä jutussa puhutaan matkan taittamisesta isommilla teillä – käytännössä maantiellä ja moottoritiellä. Ei siis omakotitaloalueella, koulujen tai päiväkotien edustalla, tai ylipäätään taajamissa. Nopealle etenemiselle on oma aikansa ja paikkansa.
Sähköautolla on helppo ohittaa
Sähköauton suurin etu on uskomaton ohituskyky. Vaikka ohittamisesta olisi ikäviä muistikuvia Toyotan hyytyessä ylämäkeen ja ohituskaistan lopun häämöttäessä, kannattaa mennyt unohtaa. Sähköautossa riittää poikkeuksetta teho ohittamiseen jos unohdetaan kaikkein pikkuakkuisimmat, lähinnä kaupunkikäyttöön tarkoitetut pikkuautot. Voimapoljinta painaessa nopeus nousee muutamassa sekunnissa 60 → 110, eli täysperän ohitus ei vaadi kilometritolkulla suoraa.
Suosittelemme
Sähköautossa riittää ohitustehoa kaikilla suomalaisilla rajoitusnopeuksilla enemmän kuin hyvin, joten ohittaminen jyrkkäänkin ylämäkeen onnistuu. Mikä parasta, sähköautossa ei tarvitse miettiä mikä vaihde ohitukseen sopii, vaan auto on aina vetoalueella. Automaattivaihteisista perinneautoista poiketen voimalinja on viiveetön (useimmissa autoissa), eli heti voimapoljinta painaessa mennään, eikä vasta ohituspaikan jo jäätyä taakse.
Perheautotason dieselillä ohittaminen vaatii käytännössä aina kaasun painamista pohjaan, ja silti ohittaminen vaatii aikaa ja vapaata tilaa. Jos kesken ohituksen tapahtuu jotain ennakoimatonta, esimerkiksi sivutieltä kaartaa traktori suoran päähän, on ainoa vaihtoehto keskeyttää ohitus ja palata omalle kaistalle. Sähköautolla sen sijaan on tarvittaessa mahdollista myös lyhentää ohitusta painamalla voimapoljin syvemmälle, mikä on monessa tapauksessa myös voimakasta jarrutusta turvallisempi vaihtoehto. Toki silloin nopeus nousee helposti kortinlähtölukemiin, mutta parempi virsta väärää kuin vaaksa vaaraa.
Vinkit ohittamiseen
Ohittaminen on helppoa, kun hieman ennakoi. Älä aja hitaamman perään, vaan pidä sopiva hajurako jolloin näet helpommin mitä edessä tapahtuu. Rekan puskurissa kökkiminen ei helpota ohittamista, päinvastoin.
Pidä useampi autonmitta välimatkaa, ja seuraa vastaantulevaa liikennettä liikkumalla koko kaistasi leveydellä. Ei kannata roikkua keskiviivalla, vaan esimerkiksi oikealle kaartuvassa mutkassa paras näkyvyys on kaistan oikeassa laidassa. Oikealle kaartuvassa mutkassa tosin ei yleensä kannata ohittaa mitään henkilöautoa suurempaa, koska suuremmat ajoneuvot peittävät näkyvyyttä liikaa.
Kun ohituspaikka aukeaa, kannattaa nopeutta nostaa jo omalla kaistalla. Optimitilanteessa siirryt vastaantulevien kaistalle 20-30 km/h nopeuserolla heti kaistan vapauduttua, jolloin ohitusmatka jää todella lyhyeksi (tehokkaalla sähköautolla toki ehtii ilmankin). Ennakoi mitä tapahtuu, ja kerro muillekin aikeistasi jo etukäteen vilkkua käyttämällä. Ja muista aina katsoa peiliin ennen ohitukseen lähtöä, jottet aja aikaisemmin ohituksen aloittaneen eteen tai kylkeen.
Kaikkein helpointa on ohittaa edellämenevä heti hänet saavutettuasi vauhtia hidastamatta. Kun näkyvyys on hyvä, on perään hidastaminen täysin turhaa – laita vilkku vasempaan ja aja ohi. Jos eteenpäin on tyhjää kilometritolkulla, niin nopeutta ei tarvitse edes nostaa. Ajan usein vakionopeudensäädin päällä hitaammista ohi (joskus alamäessä jopa vapaalla rullaten), jos ketään ei tule vastaan. Tämä on myös taloudellisin tapa ohittaa.
Mitään ohitusvuoroja ei tunneta. Jos saavutat kaksi hitaampaa, voit ohittaa kerralla molemmat. Ei ole tarpeen jäädä perään odottelemaan useamman kilometrin ajaksi menisikö toinen ensin ohi, ellei hän selvästi ole ohitusaikeissa. Jos hän roikkuu typerästi aivan edempänä ajavan perässä kiinni, tai autossa on malliston alapään tehoton perinnemoottori, voi paikan löytäminen k-e-s-t-ä-ä, joten hyödynnä näkyvyysetu ja ohita molemmat heti heidät saavutettuasi mikäli liikennetilanne se sallii. Huomaa, että kokematon ohittaja ei välttämättä tajua seurata takaa tulevia koko huomion mennessä ohituspaikan kyttäämiseen, joten varaudu yllätyksiin.
Milloin ohittaminen kannattaa?
Minusta ohittaminen kannattaa aina, kun saavuttaa hitaamman, ja ohituksen voi tehdä turvallisesti. Silloin liikenne sujuu, ja vastaavasti minun takanani tulevien on puolestaan helpompi ohittaa jonon vetäjä. Jonoa ei tee hitaasti ajava, vaan hänen peräänsä jäävä. Ohittaa saa ilman että pitää laskea säästikö siinä 10 sekuntia vai tunnin.
Ohittamisesta on tehty turhaan syntipukki. Jokainen paljon ajava tietää, että ohittaminen ei nosta riskitasoa mikäli yhtään omaa liikennesilmää ja hallitsee ajoneuvonsa. Tilastoissa ohitusonnettomuudet eivät nouse esiin, vaan todellisia syyllisiä ovat alkoholi, riskejä hakevat nuoret, ja havainnointikykyjensä rajalla autoilevat vanhukset.
Kannattaa myös muistaa, että vaikka ohittaminen näyttäisi vaaralliselta, niin se ei silti kerro kyseisen ohituksen olevan todellisuudessa vaarallinen. Pikemminkin se voi kertoa siitä, ettei itse osaa ohittaa! Yksipyöräisellä ajaminen näyttää myös vaaralliselta silloin kun ei itse osaa.
Jokaisella on oikeus miettiä kohdallaan miten aikansa haluaa käyttää. Jos itse haluaa ajaa hissun kissun, niin kaikin mokomin matkaan saa käyttää tunnin enemmän – kunhan huomioi muut ja tarvittaessa päästää perään kertyneen jonon ohi. Nykyinen tieliikennelaki muuten sallii bussipysäkille pysähtyminen nopeampien ohipäästämiseksi.
Vastaavasti jos paljon ajava haluaa säästää tuntitolkulla aikaansa, niin yhtä lailla se on sallittua. Omaa ajatusmaailmaa on turha tuputtaa muille, joten valojen välkyttely ohiajavalla ”kaaharille” tai keskisormen vilautus ”hinupetterille” ei kuulu kohteliaaseen vuorovaikutukseen. Ylipäätään provosoitua ei kannata, vaikka toinen tekisi kuinka tyhmästi. Virheitä sattuu jokaiselle, ja harvoin kukaan tahallaan ajaa tyhmästi.
Kannattaako ohittaminen ajallisesti?
Väitetään, ettei ohittaminen edes nopeuta matkantekoa. Tämä väite on täyttä puppua, jolla ei ole tekemistä todellisuuden kanssa. Mitä hitaamman auton perään jäät kökkimään, sitä enemmän matkanopeus putoaa. Erityisesti kesänopeuksilla ero ”kympin yli” ajavan, ja ajoneuvoyhdistelmän perässä 70-85 nopeutta köröttelevän välillä repeää kymmeniksi minuuteiksi jo aivan lyhyelläkin matkalla.
Alaolevaan taulukkoon on laskettu nopeuseron vaikutusta 100 km matkalle laskettuna. Jos haluaa arvioida pienempien siirtymien vaikutusta, niin jakamalla luvun kahdella saa eron 50 km matkalle. Vastaavasti kertomalla kahdella saa vaikutuksen 200 km taipaleelle.
Esimerkkejä
Kysymys: Kuinka paljon pidempään kuluu aikaa, jos et ohita rekkaa, vaan ajat 100 km sen perässä. Nopeusrajoitus on 100 km/h.
Vastaus: Parhaassa tapauksessa rekka painaa rajoitinta vasten ja sen keskinopeus on 80 km/h. Aikaa tuhrautuu 15 minuuttia enemmän. Jos rekan keskinopeus on vain 70 km/h, aikaa hukkuu peräti 25 minuuttia. Jos ajaisit tavallisesti kympin yli, olisivat aikaerot vastaavasti 20 ja 31 minuuttia!
Kysymys: Kuinka paljon ”kympin yli” ajaminen säästää aikaa verrattuna ”kympin ali” ajamiseen?
Vastaus: 60 km/h alueella aikaero 70 km/h ja 50 km/h nopeuksella on hurja, peräti 34 minuuttia. 80 km/h alueella ero 90 km/h ja 70 km/h marssivauhdeilla tekee 19 minuuttia per 100 km. Sen sijaan 100 km/h alueella ero 110km/h ja 90 km/h nopeuksien välillä on enää 12 minuuttia, ja 120 km/h alueella ero 130 km/h ja 110 km/h nopeuksien välillä kutistuu vain 8 minuuttiin. Esimerkistä nähdään, että ajansäästö pienenee nopeusrajoituksen noustessa, joten matka-ajan kannalta on tärkeämpää päästä ohi 80 alueella alle rajoitusnopeuden ajavista, kuin 100 alueella 105 ajavasta kun itse haluaisi ajaa 110.
Kysymys: Haluat säästää akkua joten peesaat ajoneuvoyhdistelmää 80 km/h nopeudella moottoritiellä 100 km matkan. Paljonko aikaa kuluu enemmän rajoitusnopeuteen verrattuna?
Vastaus: Jos verrokkinopeus on 110 km/h, olet perillä 20 minuuttia myöhemmin. Vastaavasti verrokkinopeuden ollessa 120 km/h tai 130 km/h, olet perillä 25 minuuttia tai 28 minuuttia myöhemmin.
Kannattaako nopeutta laskea matka-ajan minimoimiseksi?
Tutkitaan lopuksi yleistä väitettä siitä, ettei matkanopeutta kannata nostaa, koska ajansäästö hukkuu laturille. Käytetään tässä edellisen esimerkin numeroita, eli ajetaan 100 km matka rekan perässä 80 km/h ja verrataan tilannetta siihen, että oltaisiin ajettu normi 120 km/h. Jos laturille siirtyminen kestää 5 min, jää välilataukselle aikaa 20 minuuttia.
Akkuun saatavan energian määrä riippuu laturin tehosta. 20 minuutin aikana aikana akkuun saa energiaa:
- 16 kWh 50 kW laturilla
- 33 kWh 100 kW laturilla
- 50 kWh 150 kW laturilla
- 66 kWh 200 kWh laturilla
Jos lataustauon aikana saa akkuun enemmän energiaa kuin mitä nopea ajo kulutti, on nopeammin ajaminen matka-ajan kannalta järkevää.
Case pikkuakku
Matkanopeus on tärkein sähköauton kulutukseen vaikuttava tekijä, ja nopeuden nosto 80 km/h → 120 km/h tyypillisesti tuplaa kulutuksen (12 kWh/100km → 24 kWh/100km). Mikäli alla on pikkuakkuinen ja/tai hitaasti latautuva sähköauto, on sähkönsäästö hitaasti ajaen usein järkevää. Esimerkiksi maksimissaan 38 kW teholla pikalatautuvalla Seat Miillä (tai sen rinnakkaismalleilla e-Upilla tai Citigolla) lopputulos on ajallisesti kutakuinkin sama riippumatta siitä säästääkö sähköä (kulutus 12 kWh) vai ajaako akun tyhjiin ja käy laturilla (kulutus 24 kWh ja lataus 12 kWh).
Mikäli lähtee Miillä (tai sen sisarmalleilla) tai Nissan Leafillä pidempään reissuun, niin silloin hidas matkanopeus on ainakin kesäkelillä järkevämpi valinta. Näissä autoissa ei ole akun aktiivista jäähdytystä, joten akku kuumenee moottoritieajon ja pikalatusten vuoksi niin paljon, että pikalatausnopeus hidastuu. Tämä syö kaiken sen ajansäästön, mitä suurempi marssivauhti toi. Näillä sähköautoilla nopeuden laskeminen kannattaa oikeasti, ja niillä kannattaa valita reitiksi pienempiä teitä.
En suosittele pikkuakkuisen (alle 50 kWh) tai hitaasti latautuvan (alle 100 kW) sähköauton hankkimista kenellekään, joka ajaa paljon matka-ajoa rajoitusnopeudella. Yksi tai kaksi reissua vuoteen voi mennä kiukulla, mutta useammin matkaavan kannattaa oikeasti miettiä onko valmis reilusti alle rajoitusnopeudella köröttelyyn tai jatkuviin lataustaukoihin. Teitä on varoitettu!
Case perusauto
Suuri osa keskiluokan uusista sähköautoista kykenee 100 kW lataustehoon. Jos reitillä on tehokkaampi laturi ja autokin tukee yli 50 kW lataustehoa, ei rekan perässä roikkuminen kannata ainakaan ajansäästön takia. Esimerkiksi vuosimallin 2021 VW ID.3 ja ID.4, Volvo XC40 Recharge, Polestar 2, Hyundai Kona, Peugeot e-2008, Skoda Enyaq sekä karvalakki Tesla Model 3 SR+ pääsevät 100 kW lataustehoon – ainakin hetkellisesti.
Näillä autoilla akkuun saa 20 minuutissa noin 33 kWh energiaa. Jos tästä 12 kWh kulutettiin suuremman matkavauhdin takia, jää hyvää vielä 21 kWh. Käytännössä akussa on sähköä liki 100 km päähän, kun rekan perässä sähköä säästänyt verrokki vasta saapuu paikalle.
Case huippusähkäri
Nopeimmin latautuvat sähköautot tykittävät sähköä akkuun yli 200 kW teholla. Jos alla on esimerkiksi Tesla Model 3 Long Range tai Porsche Taycan, ja reitille osuu Teslan Supercharger tai Ionityn laturi, ei peesailussa ole enää pienintäkään järkeä. Molemmat ottavat varttitunnissa sähköt seuraavan 200 km moottoritietaipaleeseen, eli lataustauko on jo ohi ja matka jatkuu ennen kuin peesaaja edes ehtii laturille asti.
Toimiiko käytännössä?
Teoria ja käytäntö eivät aina kohtaa. Jottei juttu jää akateemiseksi norsunluutornista huuteluksi, laitetaan opit seuraavassa jutussa käytäntöön. Seuraa Tyyliniekkaa, ja näet paljonko ohitukset nopeuttavat maantiellä taivaltamista.
