Miksi ”ylijäämäosista” kasatusta 300SL Lokinsiipi-Mersusta tuli menestystarina?

Mercedes-Benz 300SL on kiistatta eräs ikonisimmista saksalaisista urheiluautoista kautta aikain. Sen syntymätarina on kuitenkin epätavallisen mielenkiintoinen.

Olipa kyseessä auton lokinsiipiovet, ajattomana pysynyt muotoilu tai sen historiallinen kilpa-autotausta, niin ”Lokinsiipi-Mersusta” on vuosikymmenten saatossa muodostunut yksi automaailman legendoista. Toisen maailmansodan raunioista nousseen Saksan autoteollisuuden ykkösagenda ei ollut tehtailla porvarishenkisiä urheiluautoja. Katse oli tiukasti kilpailluilla automarkkinoilla eloonjäämistaistelussa, sekä tarjota kansalaisille edullisia ”kansanautoja”. 50-luvulla Saksassa elintaso nousi kuitenkin jo kiivaasti, ja moottoriurheiluohjelmaakin saatiin käynnistettyä.

W194

Näinä aikoina syntynyt W194 300SL kilpa-auto oli kuitenkin kaikkea muuta kuin tarkkaan harkittua mittatilaustyötä. Auton luonut rakennustiimi joutui käyttämään siinä massiivisesta S-luokasta jäljelle jääneitä osia. Käytännössä tämä tarkoitti, että 300SL:n jousitus oli otettu edustusautosta, moottori oli matalapuristeinen, vaihteisto oli kömpelö nelivaihteinen ja kaikista renkaistakin löytyi vain rumpujarrut. Filosofia oli siis tässä tapauksessa kaikkea muuta kuin yrityksen tunnettu slogan ”Paras, tai ei mitään”.


Tässä tapauksessa tummalla pilvellä oli kuitenkin kirjaimellisesti hopeareunus. Rakennusprojektin pomo Rudolf Uhlenhaut ei nimittäin ollut minkä tahansa hyväveliverkoston kautta paikkansa saanut, vaan nopea kilpa-ajaja ja loistava insinööri. Hän suunnitteli autoon ultrakevyen rungon, joka oli saanut inspiraationsa avaruusteknologiasta. Autoon suunniteltiin myös varsin virtaviivainen alusta, mikä oli välttämättömyys auton kisamenestyksen kannalta.






W198 300SL syntyi sittemmin minimaalisin muutoksin kilpasiskoonsa nähden, johon auto pohjautui. Siinä oli mukavammat sisätilat, ovituet ja isompi polttoainesäiliö, joiden tarkoituksena oli tehdä autosta paremmin arkisempaan ajoon soveltuva. Suurin tekninen muutos löytyi kuitenkin konepeiton uumenista. Yllättäen katukäyttöön tarkoitetun W198:n moottori oli kilpaversiotaan tehokkaampi, sillä Mercedes kehitti autoon yhdessä Boschin kanssa mekaanisella suorasuihkutuksella toimivan moottorin.


Jos autossa oli jotain aikalaisittain kritisoitavaa, niin sen raakaa kilpa-automaisuutta ei ollut liikaa häivytetty. W198 300SL:n taipumus yliohjautua kovemmissa nopeuksissa ei sopinut niille, joiden ajotaidot eivät olleet kilpa-autonkuljettajan tasolla. 300SL:n avomallista tehtiinkin tarkoituksella hienostuneempi, ja sen ajokäyttäytymistä muutettiin aliohjaavammaksi. Avoversio varustettiin myös neljällä levyjarrulla. Kilpataustan ja auton syntytarinan pohjalta säilyy kuitenkin aito ja alkuperäinen lokisiipiovilla varustettu W198 aikansa kiehtovimpiin lukeutuvana urheiluautona.



LähdeCarscoops

1 KOMMENTTI

  1. Ristikkorakenne, josta oli autojen runkoihin on otettu mallia, on alunperin arkkitehtoonista perua. Tähän autoon saatiin F3-kilpa-auton tapainen runko. Lokinsiipiovet ovat käytännön syistä syntyneet tämän runkotyypin sanelemana. Virtaviivaista tässä on auton kori, tosin myöhemmin tehdyissä tuulitunnelikokeissa on todettu herkkyys sivutuulelle (suuremmissa nopeuksissa)

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän

Aihepiirin uusimmat

Tilaa Tyyliniekan uutiskirjeLähetämme sinulle koosteen uusimmista julkaisuistamme maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin.

Lähetämme sinulle koosteen uusimmista julkaisuistamme maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin. Tietojasi emme luovuta eteenpäin.