Mercedes-Benz 300SL on kiistatta eräs ikonisimmista saksalaisista urheiluautoista kautta aikain. Sen syntymätarina on kuitenkin epätavallisen mielenkiintoinen.
Olipa kyseessä auton lokinsiipiovet, ajattomana pysynyt muotoilu tai sen historiallinen kilpa-autotausta, niin ”Lokinsiipi-Mersusta” on vuosikymmenten saatossa muodostunut yksi automaailman legendoista. Toisen maailmansodan raunioista nousseen Saksan autoteollisuuden ykkösagenda ei ollut tehtailla porvarishenkisiä urheiluautoja. Katse oli tiukasti kilpailluilla automarkkinoilla eloonjäämistaistelussa, sekä tarjota kansalaisille edullisia ”kansanautoja”. 50-luvulla Saksassa elintaso nousi kuitenkin jo kiivaasti, ja moottoriurheiluohjelmaakin saatiin käynnistettyä.
Näinä aikoina syntynyt W194 300SL kilpa-auto oli kuitenkin kaikkea muuta kuin tarkkaan harkittua mittatilaustyötä. Auton luonut rakennustiimi joutui käyttämään siinä massiivisesta S-luokasta jäljelle jääneitä osia. Käytännössä tämä tarkoitti, että 300SL:n jousitus oli otettu edustusautosta, moottori oli matalapuristeinen, vaihteisto oli kömpelö nelivaihteinen ja kaikista renkaistakin löytyi vain rumpujarrut. Filosofia oli siis tässä tapauksessa kaikkea muuta kuin yrityksen tunnettu slogan ”Paras, tai ei mitään”.
Tässä tapauksessa tummalla pilvellä oli kuitenkin kirjaimellisesti hopeareunus. Rakennusprojektin pomo Rudolf Uhlenhaut ei nimittäin ollut minkä tahansa hyväveliverkoston kautta paikkansa saanut, vaan nopea kilpa-ajaja ja loistava insinööri. Hän suunnitteli autoon ultrakevyen rungon, joka oli saanut inspiraationsa avaruusteknologiasta. Autoon suunniteltiin myös varsin virtaviivainen alusta, mikä oli välttämättömyys auton kisamenestyksen kannalta.
W198 300SL syntyi sittemmin minimaalisin muutoksin kilpasiskoonsa nähden, johon auto pohjautui. Siinä oli mukavammat sisätilat, ovituet ja isompi polttoainesäiliö, joiden tarkoituksena oli tehdä autosta paremmin arkisempaan ajoon soveltuva. Suurin tekninen muutos löytyi kuitenkin konepeiton uumenista. Yllättäen katukäyttöön tarkoitetun W198:n moottori oli kilpaversiotaan tehokkaampi, sillä Mercedes kehitti autoon yhdessä Boschin kanssa mekaanisella suorasuihkutuksella toimivan moottorin.
Suosittelemme
Jos autossa oli jotain aikalaisittain kritisoitavaa, niin sen raakaa kilpa-automaisuutta ei ollut liikaa häivytetty. W198 300SL:n taipumus yliohjautua kovemmissa nopeuksissa ei sopinut niille, joiden ajotaidot eivät olleet kilpa-autonkuljettajan tasolla. 300SL:n avomallista tehtiinkin tarkoituksella hienostuneempi, ja sen ajokäyttäytymistä muutettiin aliohjaavammaksi. Avoversio varustettiin myös neljällä levyjarrulla. Kilpataustan ja auton syntytarinan pohjalta säilyy kuitenkin aito ja alkuperäinen lokisiipiovilla varustettu W198 aikansa kiehtovimpiin lukeutuvana urheiluautona.
