Mercedes-AMG kuluu nykyään automaailman tunnetuimpiin sporttibrändeihin, ja se on nimensä mukaisesti täysin tähtimerkin omistuksessa. Aina ei ole ollut kuitenkaan näin. AMG aloitti taipaleensa 1960-luvun lopulla kahden Mercedeksen palkkalistoilla aiemmin olleen insinöörin, eli Hans Werner Aufrechtin ja Erhard Melcherin voimin Saksan Großaspachissa, josta nimen kolmas kirjain tulee.
Katu-Mersujen tuunaamisen lisäksi herrat Aufrecht ja Melcher keskittivät voimansa jo varhain kilpa-autoiluun. Ratakilpurin lähtökohdaksi valittiin hommaan periaatteessa mahdollisimman huonosti sopiva auto, eli ison S-luokan pitkäakselivälinen versio. 300 SEL 6.3:n pellin alla murisi kuitenkin jo vakiona 250-heppainen 6,3-litrainen kasi, jonka voimin useimmat kilpakumppanit jäivät taakse ainakin pitkillä suorilla.
Mutkissa vakiokokoiset renkaat eivät sen sijaan tahtoneet kestää millään raskaan auton alla, minkä vuoksi AMG:n ratakilpuriin asennettiin pian paljon vakioautoa leveämmät renkaat ja muhkeat lokasuojanlevitykset. Rote Sauksi, eli punaiseksi emakoksi nimetty kilpa-auto ylsi vuoden 1971 Span 24 tunnin kisassa luokkavoittoon ja kokonaiskilpailun toiselle sijalle, mikä ei johtunut pelkästään leveistä renkaista ja alustan kisasäädöistä. 6,8-litraiseksi poratusta veekasista irtosi nimittäin peräti 420 hevosvoimaa, ja koriakin oli kevennetty mm. alumiinisilla ovilla.
Suosittelemme
Pian tämän jälkeen Rote Saun kilpaura kuitenkin loppui, ja auto romutettiin palveltuaan sitä ennen jatkettuna limusiinina ranskalaisen Matran suihkuhävittäjien rengastesteissä. Saksalainen Klaus Behrmann rakennutti itselleen lähes vastaavan Mersun oman autotalonsa voimin, ja Suomeen lehtikeisari Urpo Lahtiselle päätynyt ”Waxenberger” tehtiin hieman AMG:n autoa miedommaksi kilpuriksi suoraan tehtaalla.
Behrmannin omatekoinen auto ei liene myynnissä mihinkään hintaan, ja sama koskee myös Kangasalan Mobiliassa nykyään majailevaa Lahtisen Waxenbergeriä. Niinpä ainoa keino hankkia oma Rote Sau on turvautua replikaan, joita on nähty etenkin Saksassa viime vuosina useita. Niiden aitous vaihtelee tekijän ja budjetin mukaan, mutta nyt tarjolle olisi tulossa selvästi laadukkaampaa päätä edustava yksilö.
Saksassa vaikuttavan Arthur Bechtel Classic Motorsin käsialaa oleva replika on saanut esikuvan mukaiset pullistukset lokasuojiin, ja myös punainen väritys sponsorilogoja myöten tekee kunniaa vuoden 1971 Span kilpurille. Leveät viisipuolaiset vanteetkin näyttävät ensi silmäyksellä oikeanlaisilta, mutta tarkemmin katsomalla huomaa, että ne ovat aidosta asiasta poiketen kaksiosaiset kiillotetuilla reunoilla. Myös lokasuojien muodoissa saattaa olla pieniä eroja esikuvaan, mutta niiden bongaaminen vaatii jo todella tarkan silmän.
Sisustassa on nahkaisten kuppipenkkien ja monipistevöiden lisäksi siististi integroidut turvakaaret ja AMG:n alkuvuosien tyyliä edustava sporttiratti. Lisäksi vakioauton automaatti on saanut tehdä tilaa kilpurin kaltaiselle manuaalilaatikolle. Replikalla on ajettu sen valmistumisen jälkeen vain 800 kilometriä, mutta kohta uudelle omistajalle tarjoutuu tilaisuus kartuttaa niitä lisää. Auto tulee nimittäin tarjolle RM Sotheby’sin järjestämään huutokauppaan helmikuun alussa Pariisissa, mutta hinta-arvioista ei ole vielä tietoa.
