Masokistin matkassa Espanjaan – road trip 10 vuotta vanhalla Teslalla osa 1

Sähköautoilusta on tullut tylsää. Nykyisin mitään seikkailunhenkeä on turha etsiä, koska latureita on joka paikassa. Toisin oli vuonna 2018, kun ajelin Baltian läpi Puolaan ja ainoa tunnettu laturi Liettuan ja Varsovan välillä oli puutarhaliikkeen kolmivaihepistoke. Tosin sähköautoilun vielä aiemmin aloittaneet veteraanit (tai nykyisin Mitsun I-Mievillä ajelevat sekopäät) naureskelevat näille jutuille.

Yleisön pyynnöstä (kiitos Jaska) kirjoitin vielä yhden matkareissun. Seikkailua hakeakseni päätin vuodenvaihteessa ajaa etätöihin Espanjaan autolla, eikä tietenkään millään uudella menopelillä, vaan klassikko 85 Teslalla (Model 3 olisi liian helppo nakki). Mielestäni vanhan liiton autopilotiton Tesla on se paras Tesla, koska sillä saa ajaa itse. En yksinkertaisesti voi sietää auton turhanpäiväistä piippailua tai omapäistä jarruttelua. Ja mikä parasta, tällä voi nautiskella vaikka 200 cruisessa autobaanaa Rammsteinin soidessa!

Paimion Superchargerilla oli hiljaista, sillä ABC oli laittanut ovet säppiin. Sähköä saa onneksi kunnon tehoilla. KUVA: Joose Luukkanen

Yleisen konsensuksen mukaan 85 Teslassa on hidas lataus, mutta todellisuudessa matka kyllä taittuu kun osaa. Optimioloissa latausteho noudattaa kaavaa 110 kW – SOC, eli kun latailee akun maksimissaan puolilleen on keskiteho edelleen ihan kohtuullinen. Sitä paitsi auton aerodynamiikka on kohdillaan, joten kulutus pysyy moottoritienopeuksissa järkevänä, ja todellinen matkantekokyky on jopa parempi kuin monella uudella sähköautolla. Leveiden kesäkumien sijaan laitoin alle loppuunajamista odottavat kitkat, eli siitäkin tulee pieni kulutusetu. Ei muuta kuin matkaan!

Alun perin ajattelin suunnata etätöihin joulukuun ensimmäisen viikonlopun alkupuolella, joko perjantaina tai lauantaina. Sukuilllallinen pakotti kuitenkin siirtämään lähtöä sunnuntaille, ja ainoaksi vaihtoehdoksi jäi siksi klo 22:30 lähtevä Finnlines Naantalista. Buffetin ruoka oli kuivaa, mutta muuten matka sujui kohtuudella. Ainoa ongelma on määräsatama: nyt sai ajella ensin rekkajonossa (alempi kansi puretaan rekoista ennen henkilöautoja) ja sitten Tukholmassa odottikin aamuruuhka. Ei kiva.

Naantali ja Finnlines oli aikataulun puolesta ainoa sopiva laiva. KUVA: Joose Luukkanen

Teslan navigaattori ei ole optimoitu klassikon latauskäyrälle. Auto ehdotti latausta jo Sollentunassa ennen Tukholmaa (ruuhkainen kenttä on kasvanut jo 14 tolppaan sitten viime reissun), mutta eihän siinä järkeä ollut kun akku piisaisi pidemmälle. Ajattelin ladata Tystbergassa ensimmäisellä laturilla etelään mennessä, mutta jatkoin Norrköpingiin kun reserviä riitti (perillä 3%). Akku oli lämmin ja lataus alkoi 118 kW teholla. Nice!

Lataus venähti turhan pitkäksi kun avasin meilit ja latasin 5% liikaa. Pikku stintti Ödeshögiin jätti 9% reserviä. Ei optimaalista.

Suosittelemme

Vätternin ranta tarjoaa ympäri vuoden nätit näkymät. Loppumatka kohti etelää onkin sitten puuduttavaa metsäpätkää. KUVA: Joose Luukkanen

Supereita on Ruotsissa pilvin pimein ja lisää tulee koko ajan. Tällä 107 km matkalla olisi ollut myös Linköpingin supercharger ja myös Mantorpiin on tulossa kenttä. Myös Vätternin rannalle Grännaan saa odottaa laturia ensi vuonna. Tämä on klassikolle sopivaa.
Jönköpingissä oli evästauko. Laturin vieressä on iso ostari, valinnan vaikeuden vuoksi päädyin hakemaan tertun banaania. Insinöörishenkiset saavat ihastella tauko-ohjelmana sähköbussin latausta.

Tauon aikana googletin autopesuloita, sillä renkaat tärittivät yli 120 nopeudessa paikat irti hampaista. Minuuttihintainen pesula löytyi matkan varrelta, latasin sovelluksen ja ajoin pesulle. Kuraa lähti talvipyöristä alytön määrä, toivon mukaan nyt voi painaa isoa kovaa kohti Tanskaa.

Sähköbussi laturilla Jönköpingissä. Melkoinen systeemi, joka ilmeisesti ei ole yleistymään päin nestejäähdytteisten CCS-kaapeleiden yleistyessä. KUVA: Joose Luukkanen

No ei voinut, koska lunta pyrytti sankasti. Aura-autoja ei näkynyt missään, joten vasemmalle kaistalle ei 245-leveillä kumeilla ollut mitään asiaa, ellei joku aurannut tietä. Kerrankin olin kiitollinen kahjoista puolalaisista rekkakuskeista, koska puoliperän jättämiä jälkiä uskalsi hyvin ohittaa hitaampia. Jono kulki pahimmillaan alle kuuttakymppiä, joten nyt ei rikottaisi ennätyksiä.

Pitkä stintti Markarydiin oli yhtä tuskaa, joten laturilla oli lihapullien aika. Ei niin hyviä kuin Shellillä, mutta muusi toimi. Latureilla näkyi poikkeuksetta sähkäreitä, nytkin oli kaksi letkua varattu ja kolmas odotti vuoroaan (ei tainnut tietää, että myös tien takaa Teslalta saisi muutkin merkit juissia). Selvästi sähköistyminen on länsinaapurissa edellä meitä.

Loskassa ajaminen ei ollut varsinaisesti leppoisaa puuhaa… etenkin kun sitä oli pahimmillaan useita senttejä. KUVA: Joose Luukkanen

Matka jatkui sohjossa. En kiirehtinyt nytkään, ja kaiteissa lojuva Kia muistutti maltin tärkeydestä. Rannikkoa lähestyessä lumisade vaihtui räntään ja lopulta veteen, jolloin lopulta sai nopeutta nostettua. Hidas keli ja ruokatauko tarkoittivatkin sitä, että Löddeköpingen Superille saapuessa latinkia oli jäljellä vielä neljännes. Ei ihan riittävästi Kögeen asti, joten otin avainunet (avaimet käteen ja kun ne tippuvat, matka jatkuu).

Kögen laturi oli tupaten täynnä puoli kuuden aikaan. Vaikka tolppia oli 26, niin kaarsin ainoalle vapaalle paikalle. Kerrankin oli tuuria, koska tolpan jakava Model 3 jatkoi melkein heti matkaa, jolloin sain kuin sainkin täydet tehot. Lucky me!

Samalla olikin aika ottaa kahvia koneeseen. Sen pidempää taukoa (14 min) ei tarvittukaan, vaan matka jatkui kohti Slagelsea, jossa ei myöskään nyhvätty (10 min). Ihan turha ladata klassikolla yhtään pidempään kuin mitä kestää seuraavalle Superille.

Kymmenvuotias Tesla ottaa tyhjään akkuun enemmän tehoa kuin moni uusi sähköauto. Kulutus 113 km/h keskinopeudella on vain 21 kWh/100km, eli matka taittuu ripeästi. KUVA: Joose Luukkanen

Fredericiaan isolle ja uudelle kentälle (24 paikkaa) saavuin 3% varauksella eli aika optimaalisesti, kun pitoauton akkua ei viitsi muutenkaan raiskata tähtäämällä 0-1% tasoon, jolla toki säästäisi minuutin-pari. Köpöttelin burgerikuninkaan hoviin hakemaan evästä ja uuden sumpin, sitten taas mentäisiin.

Seuraava lataus olikin jo Saksan puolella Busdorfissa. Tyhmyyksissäni hain Shelliltä kahvin enkä muistanut sen olevan tällä asemalla hirveää kuraa. Jostain syystä täällä on joka kerta myös pahan hajuisia rekkakuskeja. Tyhmä taukopaikka!

Talvivanteet keräävät kuraa luvatonta tahtia. Onko kumma jos tärisee! KUVA: Joose Luukkanen

Hampuriin päästessä kello oli jo lähempänä puolta yötä. Nyt ei todellakaan oltu ennätysajoissa, koska edelliskerralla oltiin Lyypekissä valoisaan aikaan. Lautta ei klassikolla edes säästä aikaa ennen kuin Maribon Supercharger joskus avataan, koska Alslevissa joutuu valuttelemaan akun piripintaan (eikä alueella ole edes palveluita). Suurin syy hitaalle etenemiselle oli surkea ajokeli ja toki Kapellskärin reitti teki sekin heti pari tunnin-pari extraa.

Hampurissa oli ensimmäisten torkkujen aika. Kömpiessäni ilmapatjalle huomasin unohtaneeni peiton. Ajattelin ettei se haittaa, mutta niin vaan lasikatto puski kylmää, ettei nukkumisesta tullut mitään. Matka jatkui lyhyiden horteisten torkkujen jälkeen.
Ajelin kolmisen tuntia ensin Lohneen ja sitten Kameniin, kunnes oli taas aika ottaa unta. Tällä kertaa pidin kengät jalassa, kiskoin takin peitoksi, ja asetin kajuutan lämmöille pyynniksi 28 astetta. Nyt tarkeni paremmin, mutta edelleen lasikatto puski viileää ja keskeytti unet pariin kertaan. Ei nukkumisesta oikein mitään tullut.

Suomesta käsin ei arvaakaan minne asti lunta riittää. Belgiassa oli täysi talvi. KUVA: Joose Luukkanen

Neumunster oli ensimmäinen superi, joka ei ollut tuttu edellisiltä reissuilta, mutta palveluista ei ollut tietoakaan aamutuimaan. Jatkoin 15 km Kerpeniin ja hain aamupalaksi kaffen sämpylällä. Tykkään saksalaisesta meiningistä jossa ei turhia hienostella, koska jauhelihapihvi sellaisenaan riittää patongin täytteeksi. Hyvää oli.

Formulafanina googletin josko Kerpenistä löytyisi jotain schumiaiheista nähtävää, mutta eipä ollut. Alunperin olin ajatellut tutustua vain Luxemburgiin, mutta kun Aachen oli lähellä muotoutui suunnitelmaksi koukata sitä kautta. Eipä ollut järkeä, ja vartin kaupunkikierros riitti: raatihuone, kirkko ja joulumarkkinat löytyivät täältä kuten jokaisesta saksalaisesta pikkukaupungista. Kun olet nähnyt yhden olet nähnyt kaikki: Aachen oli jopa Kölniä tylsempi paikka, kun kaikki vanha on pommitettu sodassa sileäksi.

Aachen oli nopeasti nähty. KUVA: Joose Luukkanen

Matka jatkui Verviersin laturin kautta kohti Luxemburgia. Koukkasin kuulun Bastognen kautta, ja lumiset maisemat olivat kuin Taistelutoverit -sarjassa. Parakit olivat kiinni, joten kaluston ihastelu ei onnistunut. Museoita olisi useampia, joten tänne on joskus tultava uudelleen ajan kanssa – kenties yhdistettävä laajempaan WW2 kiertueeseen. Ajoin kaupungin läpi Arlonin laturille ja siitä kohti Luxemburgia.

Arlon oli kiva pysähtymisen arvoinen pikkukaupunki. KUVA: Joose Luukkanen

Luxemburg oli ihan kiva kaupunki ja sijainti korkealla jokitörmällä varsin kaunis. Keskusta oli perus keskieurooppaa eli tunnissa kierretty. Nappasin joulumarkkinoilta pullan evääksi ja jatkoin matkaa. Pienen arpomisen jälkeen päätin ajella illaksi sinapille eli nokka kohti Dijonia.

Luxemburgissa pääsi seuraamaan kunnon pokkurointia. Vahdinvaihto sujui särmästi. KUVA: Joose Luukkanen

Sitten edettiinkin aika haipakkaa. Stoppasin reilun 100 km välein, jolloin koko ajan ladattiin 70-120 kW teholla. Klassikon latauskäyrä laskee jyrkästi, joten optimoija etenee nopeammin.

Luxemburg yllätti mäkisyydellään. KUVA: Joose Luukkanen

Stoppeja oli kolme: Metz sud, Laxou, ja Val de Meuse. Ranskan superit olivat jälleen kerran luokkaa terveisiä hanurista: mitään fiksua pikaruokaa ei löytynyt kun mieli teki mäkkärihommia. Ollaan ilman sitten.

Ranskalainen moottoritie on leveää ja tylsää. KUVA: Joose Luukkanen

Lopulta burgerikuninkaan kyltti kutsui ja kaarsin tapojeni vastaisesi tauolla paikkaan jossa ei ole laturia – ihan sama, sillä olin varannut hotellin Dijon Sudin superin vierestä. Kalliimman puoleisen torkkupeiton hinnalla (50€) sai yösijan ja ihan maittavan aamupalan. Tästä on hyvä jatkaa matkaa seuraavassa osassa.


Jos sähköautoilu kiinnostaa, mutta seikkailun sijaan valintasi on uusi Tesla, kannattaa tilaus tehdä käyttäen suosittelulinkkiäni. Saamme silloin molemmat krediittejä Tesla-kauppaan. Krediiteillä voi lunastaa kaikkea mukavaa T-paidasta kotilaturiin tai Teslan omaan olueen!

1 KOMMENTTI

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän

Aihepiirin uusimmat

Keksitkö mikä sähköauto piilee näiden kuorien alla – uutuusmerkin nimi on lainattu historialliselta F1-kilpatallilta

Nimi Vanwall ei hyvin todennäköisesti sano suurimalle osalle ihmisistä yhtään mitään, mutta pitkän autohistorian lukeneet tietävät että brittiläinen Vanwall-talli voitti Formula 1:n valmistajien mestaruuden vuonna 1958. Nyt markkinoille tulee uusi Vanwall, jolla ei ole kuitenkaan nimeä lukuun ottamatta mitään tekemistä historiallisen kilpatallin kanssa.

Historia toistaa itseään – Ford haastaa jälleen Ferrarin Le Mansin kokonaiskilpailun voitosta

Reilun viiden vuoden takainen Le Mans 66 -leffa kertoi, kuinka amerikkalainen Ford onnistui vuodesta 1966 lähtien lopettamaan Ferrarin dominoinnin Le Mansin 24 tunnin kilpailussa. Historia toistaa nyt itseään, koska Ford aikoo jälleen tavoitella kokonaiskilpailun voittoa legendaarisella Sarthen radalla.

VW julkaisi ensimmäisen tiiserikuvan halvimmasta sähköautostaan – ID.Onen tuotantoversion hinta jää 20 000 euroon

Volkswagenilla ei ole enää ollut tarjota edullista pientä sähköautoa, kun e-Up poistui tuotannosta muutama vuosi sitten. Tähän markkinarakoon isketään tulevaisuudessa ID-perheen pienimmällä jäsenellä, josta julkaistiin nyt ensimmäinen tiiserikuva.

Volvo esittelee viisi uutta mallia tämän vuoden aikana – EX60 tulee puolestaan vuonna 2026

Volvo teki viime vuonna myyntiennätyksen 763 389 kaupaksi saadun auton myötä haastavasta markkinatilanteesta huolimatta. Tänä vuonna kiinalaisomisteinen ruotsalaisbrändi lanseeraa viisi uutta mallia, ja myös vuodelle 2026 on luvassa samat viisi uutuutta.

Tyyliniekan uusimmat