Ranskalaisohjaaja Claude Lelouchin C’était un rendez-vous vuodelta 1976 kuuluu alansa klassikoihin autohörhöjen piireissä. Nyt se saa uuden tulkinnan, jota tähdittää Ferrarin F1-kuski Charles Leclerc.
Alkuperäisen lyhytelokuvan ideana oli kuvata kaahaus aamuöisen Pariisin halki nopeusrajoituksista ja muista liikennesäännöistä piittaamatta. Leffan ohjannut Claude Lelouch yritti alun perin hakea Pariisin viranomaisilta lupaa metropolin katujen sulkemiseksi aamun varhaisina tunteina, mutta myöntymystä ei herunut. Lelouch ei kuitenkaan tästä lannistunut, vaan leffa kuvattiin siitä huolimatta ovin luvin.
Riemukaaren tienoilta kohti Champs-Élysées’tä startannut vauhdikas ajo tapahtuu kovasti V12:ta muistuttavan karjunnan säestyksellä. Sen kerrottiin tulleen Ferrari 275 GTB:n voimanlähteestä, mutta todellisuudessa ääni dubattiin pätkään jälkikäteen. Oikeana kuvausautona palveli Lelouchin oma Mercedes-Benz 450 SEL 6.9, eli aikansa nopein neliovinen tuotantosedan.
Lyhytelokuva ei ymmärrettävistä syistä herättänyt kovinkaan suurta innostusta viranomaisten keskuudessa, ja Lelouchin ajokortti takavarikoitiin pian asian tultua julki. Hän kertoi olleensa itse ratin takana, mutta siitä huolimatta kortti palautettiin pikapuoliin ohjaajalle. Lelouch saattoi suojella tunnustuksellaan todellista kuskia, joksi huhuttiin aikanaan mm. Ranskan F1-ässä Jacques Laffitea.
Suosittelemme
Nyt 44 vuoden takainen pätkä kokee uudelleensyntymän. Kuvauspaikkana on kuitenkin Pariisin sijasta Monaco, jossa piti järjestää tänä viikonloppuna perinteinen F1-kisa. Sen jäätyä koronaviruksen jalkoihin Ferrari halusi osoittaa tukeaan faneille muulla tavalla, ja niinpä ruhtinaskunnassa päädyttiin kuvaamaan C’était un rendez-vous’n uusi tulkinta Maranellon merkin katuautolla.
Tällä kertaa kaikki tehdään lain kirjaimen mukaan, eli Monacon kadut suljetaan varhain sunnuntaiaamuna Ferrari SF90 Stradalella tehtävää tykitystä varten. 1000-heppaisen hyperauton kuskiakaan ei tarvitse arvuutella, koska ratin taakse istahtaa ruhtinaskunnan oma poika Chales Leclerc. Nähtäväksi jää, kuinka lähelle alkuperäisen tunnelmaa uudessa painoksessa päästään. Sitä odotellessa on hyvin aikaa tutustua aitoon ja alkuperäiseen versioon vuoden 1976 aamuöisestä Pariisista:
