Tämähän on oikeasti pirun hieno ajettavuudeltaan – tuli koeajon päätteeksi todettua, kun mietin Toyota Priuksen (2010) vaihtoa uuteen Corolla-farkkuun.
Koeajoin myös isomman RAV4:sen, joka tarjosi kyllä ilmavammat tilat, mutta hintalapun erotus oli liian suuri Corollan farkkuun nähden. Kaupat Corollasta loppujen lopuksi syntyi, kun mukaan lähti liikkeen esittelyautona ollut Toyota Corolla Touring Sports 2.0 Hybrid Premium vuosimallia 2019.
Tämä kirjoitus ei ole pelkästään vain koeajoraportti, vaan käyttökokemuksien kuvaus muutaman viikon omistamisen jälkeen.
Vaihto Priuksesta Corollaan oli siirtymänä helppo
Pehmeästi ja hienosti toimivaan hybrid-voimalinjaan Priuksessa ihastuneelle kuskille päivitys Corollaan oli helppo ja vaivaton. Corolla ei ole niin nolo maineensa ja nykyisen sukupolven ulkonäön puolesta kuin Prius, mutta oikeasti ihan erilainen ajettavuudeltaan.
Syynä erinomaiseen ajettavuuteen lienee täysin uusi TNGA-alustarakenne. Se, yhdessä Premium-varustellun Corollan mukana tulevan mukautuvan iskunvaimennuksen (AVS) kanssa tekee mutkaisista teistä erittäin upeaa ja tasaista ajoa. Siinä missä aiempi Prius hieman kallisteli liikenneympyröissä, Corolla kulkee määrätietoisesti eteenpäin heilumatta.
Suosittelemme
Piti tarkistaa vielä koeajon jälkeen varmuudeksi, että ajoin oikeasti Toyotaa enkä sisarmerkki Lexusta.
Ohjaus on Toyota-tyyliin kevyt ja helppo iäkkäämmälle kuskillekin. Kun ajoasetukseksi valitsee Sport S+ vaihtoehdon, jämäköityy iskunvaimennus ja myös ohjaus muuttuu hieman raskaammaksi tuoden lisää tuntoa tiehen – jos sellaisesta siis pitää. Itselleni ohjauksen keveys tarkoittaa helppoa pyörittelyä ja mukavaa arkiajoa eli aika harvoin Sport S+ vaihtoehtoa on tullut käytettyä.
Toyota on selvästi herännyt ja lähtenyt kosiskelemaan nuorempaa demografiaa uuden Corollan myötä. Siinä missä valmistaja on ollut entuudestaan monelle luotettavuuden perikuva, Toyota on nyt uusien moottorivaihtoehtojen ja muotoilun myötä päivittänyt brändinsä hienosti 2020-luvulle. Corollan muotoilu seuraa loogisesti suosituksi nousseen C-HR:n muotoilua joka erottuu edukseen. Tämä näkyy selvästi myös kummankin mallin myyntiluvuista.
Joku voisi sanoa, että Toyotalla meni ainoastaan reilu 50 vuotta kehittää Corollasta muotoilultaan oikeasti tyylikäs ja ajettavuudeltaan erinomainen auto.
Oli miten oli, muotoilu aiheuttaa jonkin verran kompromisseja käytettävyyteen. Takapenkille pitkälle matkustajalle on keskiverrosti pääntilaa, mikä johtuu hieman taaksepäin laskevasta kattolinjasta. Tämä tiputtaa Corollan pisteitä mikäli takamatkustajia on usein kyydissä. Takamatkustajan suhteen saman valmistajan RAV4 tarjosi paremmat takatilat. Jalkatilaa takapenkkiläiselle on asiallisesti Corollassa.
Omassa käytössä takapenkin kyyditettäviä ei usein ole, mutta itse 187-senttisenä matkustajana hyppäisin itse mieluummin Corollan etupenkille kuin taakse esimerkiksi taksissa, joissa Corollan farkkuja on ainakin Tampereella näkynyt jo jonkin verran.
Takaluukkuun mahtuu runsaasti tavaraa, mutta tilavaan Priukseen nähden ero oli yllättävän pieni. Tilavampiakin farkkuja on markkinoilla lähes samoilla ulkomitoilla. Muotoilun takia peräpään takalasin linja kaareutuu voimakkaasti joka vie säilytystilasta litroja pois. Tämä trendi on sama monella valmistajalla nykyään eikä Toyota ole yksin.
Taloudellista menoa tehosta tinkimättä
Hybrid-järjestelmän ansiosta kulutus on mainio, mutta aivan uusimman Priuksen tasolle ei päästä. Syynä lienee Corollan ripauksen huonompi ilmanvastus sekä valitsemani tehokkaampi 2.0 moottori, joka nostaa kulutusta hieman.
Hybrid-malleissa moottorivaihtoehtoja on myös tarjolla laiskempi 1.8 litrainen. Tehokkaampi 2.0 malli liikahtaa nollasta sataseen 8,1 sekunnissa kun 1.8 litraisella kestää samaan ajonopeuteen kiihdytys 11,1 sekuntia. Koska en halunnut Priusta hitaampaa vaihtoehtoa, jätin koeajamatta kokonaan 1.8 litraisen mallin.
Tehosta on hyötyä myös ajomukavuuden osalta. Suurempi 2.0 litrainen kone ei ulvo samaan tapaan kuin Priuksen moottori, eli moottoriäänet ovat huomattavasti hienostuneempia kiihdytystilanteissa.
Hybrid-järjestelmä on ihanteellisin kaupunkiajossa, jossa järjestelmä toimii todella pehmeästi ja hiljaisesti. Parkkihalleissa ajellessa pitää muistaa, ettei ihmiset välttämättä kuule pelkästään sähköllä hitaissa nopeuksissa liikkuvaa hybridiä.
Vaikka 2.0 litrainen malli kuluttaa hieman enemmän, hybrid-teknologiansa ansiosta taajama-ajossa kulutus siitä huolimatta pyörii 5,0-5,5 litran hujakoilla. Nostettaessa nopeutta 120 km/t myös kulutus nousee noin 6 litran hujakoille. Tämä lukema siis Premium-varusteluun kuuluvalla leveämmällä 225 mm renkaalla ja 18″ vanteella. Kulutus talvikitkojen 17″ vanteilla ja kapeammalla 205 mm renkaalla on vielä mittaamatta.
Corolla sisältä
Corolla näyttää hyvältä paitsi ulkoa, myös sisältä. Kovaa halpaa muovia ei juurikaan ole käytetty vaan omaan silmään virtaviivainen muotoilu, koristetikkaukset ja pehmeät materiaalit luovat premium-henkistä tunnelmaa.
Sisätilat ovat pintapuolisesti hyvin onnistuneet materiaaleiltaan, muotoilultaan ja toiminnoiltaan ja niistä on vaikea löytää moitittavaa. Takapenkkiläiselle on tarjolla Premium-varustetasossa kankunlämmittimet. Sähköinen takaluukku toimii hieman verkkaisesti mutta tuo luksuksen tunnetta arkikäyttöön.
Käyttölaitteista ainoastaan navigaattorin toiminta on hieman hidasta ja tönkköä, mutta käytän itse joka tapauksessa Google Mapsia puhelimen kautta navigointiin. Vuoden 2019 malliin Android Auto ja Apple Car Play tuki on kuulemma tulossa päivityksellä myöhemmin, mutta 2020 malleihin tuki on tietääkseni jo tarjolla uusiin autoihin valmiina.
Premium-varustetasoon kuuluva JBL-äänentoisto on kuulostaa ihan asialliselta tällaisen kotihifistin korvaan, joka arvostaa äänentoiston laadukkuutta. JBL:n kaiuttimet aiheuttavat hieman kuunteluväsymystä enkä ole täysin löytänyt parhaita asetuksia valmistajan omalla EQ-asetuksella.
Corolla loistaa teknologiaratkaisuillaan
Toyota on pakannut Corollaan jo vakiona liudan teknologisia ratkaisuja, joista ei tarvitse maksaa lisämaksua. Tämä nostaa Corollan hintaluokkansa valioksi. Tällaisia ominaisuuksia ovat lukuisat Toyota Safety Sense ominaisuudet kuten mukautuva vakionopeudensäädin (ACC-i), jossa auton kamera ja tutka valvoo edellä olevan auton ajonopeutta ja mukauttaa nopeuden ja etäisyyden sopivaksi. Etäisyysvaihtoehtoja tutkalle on kolme.
Ominaisuus toimii ruuhkassakin kohtuullisesti. Liikkeelle lähdettäessä painetaan hieman kaasua tai RES-nappia ohjauspyörästä. Ominaisuus on kyllä hieman verkkainen ja auto kiihdyttää onnettoman hitaasti edellä olevan auton perään. Takana oleva saattaa jopa töötätä, että mikset liiku. Parhaiten tämä ominaisuus toimii moottoritiellä, jossa se tekee matkanteosta erittäin helppoa ja mukavaa.
Mukautuva vakionopeudensäädin toimii erittäin hienosti. Kun vakionopeudensäätimeen on säädetty 120 km/t nopeus ja auto alkaa hidastumaan edessä ajavan rekan takia 100 km/t nopeuteen. Kun vilkun kytkee tässä tilanteessa päälle, auto alkaa kiihdyttämään välittömästi nopeutta. Järjestelmä ymmärtää tällöin, että viereisellä kaistalla on tilaa ja nopeutta voi taas nostaa. Tämä ominaisuus saisi jopa bemarikuskit käyttämään enemmän vilkkua moottoritiellä.
Mukautuvan vakionopeudensäätimen kaveriksi kun kytkee LKA:n eli kaistavahdin ohjausavustimella, auto kulkee hyvin autopilot-henkisesti eteenpäin pysyen omalla kaistallaan. Ratista pitää tottakai pitää kiinni, tai kaistavahti kytkeytyy pois päältä. Järjestelmään ei voi täysin luottaa, eikä pidäkään, mutta se tekee pitkästä ajorupeamasta erittäin vaivatonta, helppoa ja mukavaa.
Kaistavahti ei toimi mutkaisilla teillä kovinkaan hyvin, sillä se kadottaa kaistan helposti varsinkin jos tiessä kaistojen merkinnät ovat heikkoja. Kaistavahti perustuu tuulilasin yläosassa olevan kameran toimintaan. Vastaavasti lumen/loskan tai muun visuaalisen esteen takia ominaisuus ei havaitse tietä luonnollisestikaan.
Mitään varsinaisia vaaratilanteita se ei ole aiheuttanut, mutta joissakin tilanteissa opin tuntemaan ja ennakoimaan, että kaistavahti hieman eksyy ja vetää autoa kaistan keskeltä sivuun. Ohjausavustimen tehoa voi säätää, eli kokeilut jatkuvat vielä, mutta tähän mennessä moottoritie-ajoon kesällä selkeässä säässä se on ollut mukava lisä.
Premium-varustellussa mallissa on kaikki teknologiset vimpaimet ja herkut mukana, kuten tuulilasin heijastusnäyttö (HUD), joka oli jo Priuksesta minulle tuttu ja aivan ehdoton, ainakin jos allekirjoittaneelta kysytään. Mittaristoa ei tarvitse tällöin katsoa kun tuulilasiin heijastettuna tarjoillaan tärkeimmät tiedot kuten nykyinen nopeus, liikennemerkkien tunnistusjärjestelmän (RSA) ilmoittama nopeus sekä vakionopeudensäätimen/kaistavahdin informaatiot.
Turvallisuutta lisäämässä ovat mm. kuolleen kulman varoitin (BSM) ja peruutusvahti (RCTA). Tutkat löytyy eteen ja taakse. Ainoastaan peruutuskamera on hieman keskinkertainen resoluutioltaan ja olisin toivonut 360-asteen kameraa Corollaan.
Ajomukavuutta tuo led-pohjaiset mukautuvat kaukovalot (AHS). Myös lähivalot ja sumuvalot on led-pohjaiset. Lähivalot on aika tarkkaan suunnattu alaspäin tiehen siten, etteivät ne häikäise vastaantulevia autoja. Tämän ansiosta jalankulkijoiden havainnointi on aavistuksen hankalaa pimeällä joissakin tilanteissa Corollan kanssa, mistä pieni miinus turvallisuuden osalta.
Entäpä ne huonot puolet?
Kuten yllä tuli mainittua, takapenkkiläisen pituus saattaa aiheuttaa ongelmia Corollan pääntilan suhteen. Ajomukavuus on erittäin kohdallaan kunhan asfaltti alla on uutta. Hieman huonommalla tiellä rengasmelu kantautuu ohjaamoon aika tavalla ja hiljaisuudeltaan Corolla ei ole Lexuksen tasoa.
Mikäli ajaisin autolla paljon maantieajoa huonoilla teillä, harkitsisin vakavasti äänenvaimennusta lisäämistä autoon. Mikäli tiet ovat mainiossa kunnossa, ei autoon kantaudu 80-120 km/t nopeuksilla juurikaan moottorimelua tehokkaammasta 2.0 litran koneesta. Tällöin voi nauttia ainoastaan pienestä tuulen suhinasta.
Lopuksi
Toyota on onnistunut nostamaan Corollan ajettavuuden erinomaiseksi ja teknologisten ratkaisujen ansiosta matkanteko on äärettömän vaivatonta, helppoa ja mukavaa. Hybrid-järjestelmää on yli 20 vuoden aikana kehitetty niin hyväksi Toyotalla, että siitä on vaikea löytää moitittavaa. Sen avulla paitsi säästää polttoainekustannuksissa taajama-ajossa, mutta myös ajomukavuus on aivan omaa luokkaansa joka kannattaa vain kokea.
Toyota voisi parantaa Corollaa tarjoamalla paremmat tilat pitkälle takapenkkiläiselle ja lisäämällä äänenvaimennusta malliin, jolloin arvosana nousisi täyteen kymppiin. Nyt se saa arvosanaksi erinomaiset 9,5.
