Koeajossa VW Golf R – Wolfsburgin hot hatch paukkuu ja tahtoo pitää hauskaa

Kesällä koeajamamme GTI Clubsportin yläpuolella Golf-malliston ravintoketjussa väijyy vieläkin tehokkaampi nelivetoinen R. Otimme senkin ajoon, nyt luvassa on pörinää ja pauketta!

Tekniikka ja tyyli

Ärrän historia ulottuu neloskoppaiseen R32:een saakka, jota vauhditti upeaääninen 3,2-litrainen vapari-VR6. Saman tekniikan voimin mentiin seuraavassakin sukupolvessa, kunnes kuutoskorisessa Golfissa siirryttiin pelkkään R-mallimerkintään ja kaksilitraiseen turboneloseen. Vastaava voimanlähde löytyy myös seiskakorisen Golf R:n ja nykyisen kahdeksannen sukupolven pellin alta, mutta toki tekniikka on vuosien mittaan kehittynyt.

Ärrän uusimmassa painoksessa huipputeho kirjataan 320 hevosvoiman lukemaan, kun taas maksimivääntöä riittää 450 newtonmetrin verran. Voima välittyy edelleen kaikille neljälle pyörälle, mutta edeltäjien Haldex-tyyppinen ratkaisu on korvattu itävaltalaisen Magnan kehittämällä järjestelmällä. Se mahdollistaa väännön jakamisen taka-akselilla, jolloin parhaimmillaan 100 prosenttia voimasta voidaan ohjata vain toiselle takapyörälle. Etu- ja takapään välillä voimanjako on puolestaan 50/50.

Vaihteistona palvelee tuttuun tyyliin seitsemänpykäläinen DSG-kaksoiskytkinautomaatti, jota voi komentaa myös käsin ratin lavoista. Erityisesti nelivedon kehittyminen lupailee entistä hauskempaa ajokokemusta, ja hot hatch -tyyli näkyy myös Ärrän ulkoasussa edeltäjää selvemmin. Tämä vaatii tosin vajaan kolmen tonnin hintaisen R Performance -paketin ruksaamista lisävarustelistalta. Tällöin takapäätä koristaa GTI Clubsportistakin tuttu iso spoileri, ja vanteet vaihtuvat 19-tuumaisiksi.

Suosittelemme

Sisätiloiltaan R ei sen sijaan juuri eroa R Line -varusteisesta perus-Golfista. Mainiosti tukevat sporttipenkit ovat kuitenkin saaneet hieman räväkämmän verhoilun, ja ohjauspyöränä palvelee rei’itetyllä nahalla päällystetty, alareunastaan litistetty sporttiratti. Lisäksi digitaaliseen mittaristoon saa Ärrän omia näkymiä, jolloin esimerkiksi kierroslukumittarin voi tuoda taatusti erottuvaksi keskelle diginäyttöä.

Kolme seiskakorista Ärrää omistaneena on pakko sanoa, että R:nkään kohdalla ei vältytä Golfin sukupolvenvaihdoksen lieveilmiöiltä. Kosketusnäyttöön ja liukukytkimiin perustuva käyttöliittymä ei tunnu vieläkään edeltäjän intuitiivista ratkaisua paremmalta, ja säästökuuri näkyy Ärränkin sisustassa. Esimerkiksi A-pilarien verhoukset ovat nyt kovaa muovia edeltäjän tekstiilipinnan sijasta, ja Ärrämiehen sielu itkee jo ovia avatessa. Edeltäjäsukupolvien alumiinisia kynnyslistoja R:n logoilla on nimittäin turha etsiä, mikä tuntuu jo turhalta säästöltä lähtöhinnaltaan lähes 60 000 euron arvoisessa autossa.

Tunne

Golf R:n voi hankkia myös käytännönläheisin argumentein. Sisätilat riittävät minkä tahansa muun Golfin tavoin pienen perheen käyttöön, ja tavaratilankin vetoisuus on samat 380 litraa. Takapenkin selkänojat kaatamalla kyytiin mahtuu enemmänkin tavaraa, ja hatchback-mallinen luukku helpottaa hankalan mallisten esineiden lastausta. Kyseessä on kuitenkin kompaktiluokan auto, eli samalla rahalla saa paljon väljempiäkin menopelejä.

Ärrä on aina tarjonnut tavallaan kaksi autoa samassa paketissa. Tämä pätee viimeisimpäänkin versioon, eli Comfort-moodilla ajellessa meno on lähestulkoon yhtä tavanomaisen tuntuista kuin missä tahansa Golfissa. Jousitus on kuitenkin muuttunut hitusen tiukemmaksi, eli epätasaisuudet välittyvät ohjaamoon selvästi koeajoauton adaptiivisesta iskunvaimennuksesta huolimatta. Mikään kivireki Ärrä ei ole vieläkään, mutta edeltäjä tuntui tässä suhteessa hieman yleispätevämmältä. 19-tuumaisista pyöristä kantautuu luonnollisesti jyrinää, jonka antaa kuitenkin anteeksi tämän kategorian autossa.

Koeajoyksilön kallein yksittäinen lisävaruste on lähes 5000 euron hintainen titaanipakoputkisto, jonka valmistaja on alun perin moottoripyöräpuolella maineeseen noussut Akrapovič. Normaalissa ajossa pönttö ei juuri pidä melua itsestään, mutta kaikki muuttuu kun päälle kytketään sopiva ajomoodi. Ärrän tohtori Jekyll -puoli on nyt tullut käsiteltyä, eli on aika siirtyä Wolfsburgin hot hatchin tarjoileman herra Hyden pariin.

R:n villimmästä puolesta saa esimakua napsauttamalla käyttöön sporttimoodin. Tällöin siviili-Golf siirtyy taustalle, ja kuskin alla on yhtäkkiä ketterä urheiluauto. Progressiivinen ohjaus sopii käteen kuin hansikas, jolloin jo pelkkä nurkkapyörittely saa hymyn huulille. Ärrä seuraa kuskin komentoja ajatuksen lailla, ja ajaminen on yksinkertaisesti hauskaa. Tässä suhteessa ero edeltäjään on selvä. Seiskakorinen R tuntui paljon enemmän perus-Golfilta, kun taas uusi painos on siirtynyt enemmän esimerkiksi Ford Focus RS:n suuntaan.

Ajomoodivalikosta voisi valita vielä sporttisemman Race-asetuksen, mutta R Performance -paketti tuo mukanaan jotain erityisempääkin. Tarjolla ovat nimittäin sekä Nordschleifelle optimoitu Nürburgring-moodi että oma driftausasetuksensa. Ensiksi mainittua voi hyödyntää siviililiikenteessäkin. Tällöin iskunvaimennus ei ole vielä liian kova röykkyisen Ringin ehdoilla, mutta moottori saa kiertää iloisesti pienellä pykälällä. Nyt myös Akran titaaniputkisto on parhaimmillaan. Donnerwetter! Rööreistä kantautuvat ilmoille erityisesti 3000-4000 kierroksen kohdalla kaasua nostettaessa sen luokan pamaukset, että ohikulkijat saattavat miettiä järjestetäänkö lähistöllä ilotulitus.

Akrapovič-Ärrän äänimaailma on nykyisinä hiukkassuodatinaikoina todellista balsamia bensapään kärsivälle sielulle. Auton soundit ovat muutenkin edeltäjää autenttisemman tuntuiset. Sisätiloihin kantautuvaa keinotekoista kaiutinmölinää on entistä vähemmän, jolloin turbonelosen terävä nuotti pääsee paremmin esiin. Vauhdikkaammassa kanttailussa pito ei ihan heti lopu kesken, mutta uudesta nelivedosta huolimatta etupää alkaa ensimmäisenä sortaa alta kun kaasun runttaa pohjaan mutkasta ulos tultaessa. Virallisten lukemien mukaan nollasta sataan -kiihtyvyys on ennallaan, mutta takapuolituntumalta uusi Ärrä tuntuu selvästi edeltäjää ripeämmältä. Todellinen lukema satasen nopeuteen lienee 4,5 sekunnin luokkaa, ja R Performance -paketilla huippujakin riittää 270 km/h:n verran.

Ärrässä on vielä yksi valttikortti hyödyntämättä, eli driftausmoodi. Sitä ei pitäisi käyttää yleisessä liikenteessä, joten suuntasimme suljetulle alueelle ominaisuuden testaamiseksi. Ensimmäinen yritys ei vielä tuota toivottua tulosta, koska auto ei suostu luistamaan senttiäkään. Lieneekö kyseessä insinöörien aivopieru vai ei, mutta driftausmoodin kytkemisen jälkeen ajovakaudenhallinta pitää vielä täpätä erikseen pois päältä. Ei siis muuta kuin tiukka käännös ratista ja kaasu pohjaan. Ärrä pyörähtää kuivallakin asfaltilla ympäri, ja pientä sladia voisi vielä jatkaa donitsien jälkeen.

Renkaiden ja muun tekniikan säästämiseksi jätämme kuitenkin homman tähän, mutta esimerkiksi jääradalla hauskuuspotentiaali voisi olla tällä asetuksella kohdallaan. Sama koskee koko autoa, koska Golf R on ottanut nimenomaan ajamisen hauskuuden osalta ison loikan edeltäjään verrattuna. Sama koskee valitettavasti hintaakin, koska jo lähtöhinta perusvarusteilla ilman R Performance -pakettia on yli 59 000 euroa. Titaaniputkistolla ja muutamalla muulla lisävarusteella höystetty koeajoyksilö hätyytteli jo 70 000 euron rajapyykkiä, ja lisävarusteluettelo antaisi vielä monia mahdollisuuksia Ärrän höystämiseksi.

Tällaisten summien edessä mieleen nousee jo monta sähköautoa, jotka tarjoaisivat vastaavaan hintaan vieläkin kovemman suorituskyvyn. Useimmat niistä eivät kuitenkaan yllä yhtä hauskaan ajettavuuteen, ja toki myös äänimaailma on sitä arvostaville oma lukunsa. Pelkästään bensakoneinen Golf R alkaa olla nykymaailmassa jo katoavaa kansanperinnettä, ja Ärrälle voisikin povata melko varmaa tulevaisuuden harrasteautostatusta varsinkin komeasti ampuvalla titaaniputkistolla varustettuna.

Lopuksi vielä kiitokset Volkswagen Center Tampereelle koeajoauton lainasta.

Lue lisää