Saksan reissu lähestyi jo kovaa vauhtia, joten potentiaaliset autoehdokkaat kolmen tonnin hintaluokasta piti rajata muutamaan konkreettiseen vaihtoehtoon. Listalla pysyi edelleen muutama Mazda MX-5 ja avomallinen New Beetle, mutta lähes ajamaton E36-Bemari alkoi kiinnostaa yhä enemmän. Autosta pyydettiin kyllä tuplasti enemmän kuin muista ehdokkaista, mutta toisaalta reilun 10 500 kilometrin mittarilukema 25 vuotta vanhassa autossa alkoi tuntua yhä ainutlaatuisemmalta.
Niinpä luuri otettiin käteen ja autokauppiaalle soitettiin vielä sunnuntaina. Hän vastasi yllättäen heti puhelimeen, ja tarjolla ollut 318i automaattilaatikolla alkoi kuulostaa yhä lupaavammalta. BMW oli ollut vain yhdellä omistajalla, eli vuonna 1926 syntyneellä rouvalla. Auto oli seissyt suurimman osan elämästään tallissa, mutta huolto oli sentään tehty juuri äsken. Bemarille löytyi lähipiiristä ostaja vielä samana iltana, joten autovalinta oli sitä myöten selvä.
Frankfurtiin laskeuduttiin pari päivää myöhemmin, ja lentokentältä saatiin alle valkoinen vuokra-Skoda Slovakian kilvillä, vaikka vuokrausfirma oli perisaksalainen Buchbinder. Skodan nokka suunnattiin heti seuraavana aamuna kaupungin laitamilla sijaitsevalle teollisuusalueelle, jossa oli monta autokauppaa. Bemarimme majaili yhden niistä pihalla. Autoa päästiin tutkailemaan heti verkkoaidan takaa, koska myyjä ei ollut vielä paikalla. Pian hän kurvasi naarmuisella Mersulla paikalle, ja E36:ta päästiin tutkimaan tarkemmin.
Suosittelemme
Auto oli sisältä, konepellin alta ja takakontin puolelta käytännössä uudenveroisessa kunnossa, kuten ilmoituksessa oli mainostettukin. Myös alusta vaikutti lähes neitseelliseltä, mutta korissa oli sentään muutama raapale. Lisäksi renkaat olivat jo melkoista vuosikertatavaraa, koska ne oli valmistettu vuonna 2002. Kiekot olivat ilmeisesti menettäneet hieman pyöreyttään pitkän seisonnan aikana, joten rattiin välittyi pientä tärinää hiljempaa ajettaessa.
Muuten koeajo sujui kuin uudella autolla, ja automaattikin vaihtoi pehmeästi. Niinpä kaupat lyötiin lukkoon. Hinnassa ei ollut euroakaan tinkivaraa, mutta se oli tiedossa jo etukäteen. Kauppias oli joutunut laskemaan alkuperäistä hintapyyntöään viidellä tonnilla parin kuukauden aikana ainakin omien sanojensa mukaan.
Autokaupan pihalta siirryttiin rekisteröintitoimistolle, jossa Bemari sai Saksan vientikilvet reilulla parillasadalla eurolla. Homma sujui autokauppiaan avustamana helposti, mutta odottelussa paloi kuitenkin aikaa pari tuntia. Suurin osa muista asiakkaista taisi olla paikalla muissa kuin rekisteröintiasioissa, ja lähes jokaisella meni tiskillä melkoisen pitkään. Vaikka moni asia onnistuu Saksassa hienosti, virastojen byrokratia vie edelleen oman aikansa.
Seuraavaksi vuokra-Skoda palautettiin lentokentälle, ja matka jatkui 318i:n kyydissä. 113-heppainen vaparinelonen nelivaihteisen automaatin parina tarjoaa kaikkea muuta kuin räjähtävää suorituskykyä, mutta meno oli mukavan pehmeää renkaiden nypytystä lukuun ottamatta. Kun alla oli jo lähes museoikäinen baijerilainen, illan kohteeksi otettiin Frankfurtin Klassikstadt. Siellä on esillä ja myynnissä sen hintaluokan klassikoita ja superautoja, että useimpien täytyy tyytyä vain silmänruokaan.
Seuraavana aamuna BMW:n nokka suunnattiin kohti Nürburgringiä, jossa olivat käynnissä viikonlopun legendaarisen 24 tunnin kisan harjoitukset. Parhaat katselupaikat löytyivät Adenaun pikkukaupungissa sijaitsevasta Breidscheidista, jonka läpi rata käytännössä kulkee. Radalla bongattiin lähes kaikkein luokkien kilpureita, ja välillä myös historic-laitteet päästettiin kurvailemaan Vihreään Helvettiin.
Myös 24 tunnin kisan ainutlaatuiseen fanikuntaan grilleineen ja muine tykötarpeineen päästiin tutustumaan lähietäisyydeltä. Tunnelmaa voi kuvailla melko ainutlaatuiseksi, kun poppikoneista soiva ”Alles ist Scheisse” yrittää hukuttaa alleen kilpurien jylinän.
Kisalaitteiden lisäksi Ringin ympäristössä nähtiin upeaa siviilikalustoa, jota riittää siellä aina. Illan tullen oli lopulta pakko siirtyä jo lähiseudun majoituspaikkaan, jonne saapuessa kaikki oli vielä kunnossa. Seuraavana aamuna kadulla odotti kuitenkin karu yllätys, kun Bemarilla piti päästä jatkamaan matkaa. Siitä kerromme lisää tämän juttusarjan kolmannessa osassa.
