Irtotakin uusi elämä

Ostin tyyli-intoiluni alussa Stockmannin oman malliston laivastonsinisen irtotakin, josta tuli saman tien lempitakkini. Asiaan vaikutti toki se, että kyseessä oli vaatekaappini ensimmäinen parempi irtotakki. Näin jälkikäteen katsottuna takissa oli paljon sellaisia piirteitä, joiden takia en sitä tänä päivänä hankkisi.

Irtotakin olkapää oli vahvasti topattu ja sen myötä laatikkomainen. Hartian ylitys ei niin ikään parantanut istuvuutta.
Irtotakin olkapää oli vahvasti topattu ja sen myötä laatikkomainen. Hartian ylitys ei niin ikään parantanut istuvuutta.

Suurin ongelma takissa oli paksut olkatoppaukset, joiden takia olkapää oli myös kohtalaisen laatikkomainen ja se ei näyttänyt kovin hyvin istuvalta. Toinen ongelma oli hartialinjan ylitys, eli takki oli hartioista pari senttiä liian leveä kummaltakin puolelta.

Voimakkaat toppaukset pitivät takin hartiat pystyssä itsestään.
Voimakkaat toppaukset pitivät takin hartiat pystyssä itsestään.

Hartialinjan ylitys yhdistettynä voimakkaasti topattuun olkapäärakenteeseen johti lisääntyneen istuvuuden ymmärryksen ja painonpudotuksen myötä siihen, että takki jäi roikkumaan vaatekaapin henkariin. Takilla oli kuitenkin tunnearvoa, sillä käytin sitä poikani ristiäisissä. Lopulta päätin “uhrata” takin tieteelle ja vaimoni otti haasteen vastaan mentaliteetilla “ei ole mitään hävittävää”, sillä käyttöön takki ei olisi ilman muutoksia päätynyt.

Mikäli sinulla on mieluisa takki, jonka käyttöarvo kasvaa muutoksilla, suosittelen lämpimästi kääntymään asiansa osaava ompelijan tai vaatturin puoleen. Se tulee yllättävän usein edullisemmaksi, kuin uuden takin hankinta.

Mitä takille tehtiin?

Kuten kuvista voi havaita, oli suurin ongelma lähes 80-lukulainen powersuit-tyyppinen ylileveä hartiatoppaus. Näin ollen takin olkapäisssä oli reilusti ylimääräistä kangasta, jota pitäisi poistaa ja muotoilla uudestaan kevyemmän olkapäärakenteen aikaansaamiseksi.

Työvaiheet

Ensimmäiseksi avattiin sisäpuolelta takin vuorin olkasauma, josta näkyi olkapään rakenne kokonaisuudessaan; vuorikangas, paksu olkatoppaus, vaalea liimakangas ja ommeltuja tukikankaita. Olkatoppaus ja tukikankaat irroitettiin olkasauma purkamalla, liimakangas puolestaan repimällä irti miehustan tukikankaasta saksia apuna käyttäen.

Tässä vaiheessa ilmeni, että miehustaan yltävässä liimakankaassa oli kiinni toinen tukikangas ja sen lisäksi vielä erillinen vain olkapään peittävä liimakangas. Toisin sanoin; olkapäässä oli kaksi erillistä liimakangasrakennetta. Tämä on yleistä monissa edullisemman hintaluokat takeissa.

Suosittelemme

Olkapään rakenne; vuorikangas, olkatoppaus, liimakangas, tukikankaat.
Olkapään rakenne; vuorikangas, olkatoppaus, liimakangas, tukikankaat.
Liimakangas-tukikangas -rakenteen poistoon tarvittiin saksia.
Liimakangas-tukikangas -rakenteen poistoon tarvittiin saksia.

Miehustasta poistetusta tukikankaasta muotoiltiin tukikangas olkapään tueksi. Tämän jälkeen olkasaumaa madallettiin toppauksen verran, jotta hartiasta saatiin toppauksen jättämä väljyys pois. Sitten uusi tukikangas ommeltiin ompelukoneella kiinni kädentien saumavaraan. Sama olkapään tukikangas kiinnitettiin muutamalla käsipistolla miehustaan jääneeseen tukikankaaseen. Näin takkiin tehtiin köyhän miehen irtoliinoitus.

Olkapään uusi tukikangas.
Olkapään uusi tukikangas.

Tässä vaiheessa olkapää höyrytettiin, eli olkasauma silitettiin auki höyrysilitysraudalla ja sen istuvuutta testattiin sovittamalla takkia päälle. Samassa yhteydessä myös kädentie sai höyrytyksen. Höyrytys tehtiin takin sisäpuolelta sekä höyrytysliinaa käyttäen, joilla estettiin kiillon syntymistä takin kankaan pintaan.

Sovituksen jälkeen hihanvuori madallettiin ja ommeltiin paikalleen; ensin se ommeltiin kainalosta ompelukoneella, jonka jälkeen olkapään istutus tehtiin käsin. Olkapään istuttaminen vaati aikaa, jotta se saatiin istumaan kauniisti.

Hihavuoren silittämisellä helpotettiin hihan uutta kiinnitystä.
Hihavuoren silittämisellä helpotettiin hihan uutta kiinnitystä.
Viimeisenä ompelutyönä neulottiin hihavuori paikoilleen.
Viimeisenä ompelutyönä neulottiin hihavuori paikoilleen.

Kyllä sitä ylimääräistä tavaraa lähtikin

Muutostöissä takista lähti yllättävän paljon tavaraa, kun toppaukset, liimakankaat ja ylimääräiseksi käyneet kankaat otettiin pois. Ei siis ihme, että takki keveni. 🙂

Muutostöiden seurauksena takista lähti runsaasti pehmusteita ja kangasta.
Muutostöiden seurauksena takista lähti runsaasti pehmusteita ja kangasta.

Lopputulos

Olen lopputulokseen enemmän kuin tyytyväinen. Laatikkomainen olkapäärakenne muuttui pehmeämmäksi ja moninkerroin istuvammaksi. Takki keveni merkittävästi pelkästään sillä, että rakenteista poistettiin iso määrä ylimääräistä kangasta ja toppauksia. Liimakangastuennan poistaminen toi takin kantamiseen kepeyttä, jonka ymmärtää kun pukee päälleen irtoliinoitetun tai rakenteettoman takin.

Takin uusia hartialinja on luonnollisempi ja istuu päälleni paljon paremmin.
Takin uusia hartialinja on luonnollisempi ja istuu päälleni paljon paremmin.
Uusittu olkapää näyttää luonnolliselta ja siltä se myös tuntuu päältä.
Uusittu olkapää näyttää luonnolliselta ja siltä se myös tuntuu päältä.
Kevytrakenteisuuden huomaa siitä, että hartiat eivät pysy enää itsestään pystyssä, toisin kuin ennen muutostöitä.
Kevytrakenteisuuden huomaa siitä, että hartiat eivät pysy enää itsestään pystyssä, toisin kuin ennen muutostöitä.
Takki on palannut aktiivikäyttöön.
Takki on palannut aktiivikäyttöön. Takki: Stockmann, paita; Herrainpukimo, housut; Turo Tailor, kengät: Santoni

Loppusanat

Takin rakenteen muokkaaminen vaatii enemmän ymmärrystä ja osaamista, kuin pelkkien hihojen lyhentäminen. Tämän johdosta työhön kannattaa ryhtyä vain jos tietää mitä on tekemässä. Muussa tapauksessa suosittelen ammattilaisen käyttämistä. Omaksi ilokseni vaimollani on alan koulutusta ja osaamista.

Lue lisää