Mustiosta Forssaan saapui Cadillacin La Salle 1937:lla Kimmo Kinnunen, jonka hän oli hankkinut itselleen 50-vuotis lahjaksi. Auto on tuotu Amerikasta lähes kuvien kaltaisessa asussaan. Maalaus on tehty Amerikassa ja tekniikka on pysynyt samana siitä lähtien kun auto saapui Suomeen. Moottoriksi on vaihdettu Cadillacin oman moottorin tilalle Chevroletin 350, laatikkona toimii reilumpi TH-400. Takaosastolle on vaihdettu -57 Oldsmobile:sta taka-akseli sekä jousitukset. Ilmajousitus ja pinstraipit kertovat auton lowrider-henkisyydestä. Kinnusen Cadillac on harrasteajoneuvoihin ja erityisesti niiden muutostöihin erikoistuneen Timo Herstin käsialaa sisustan, lasien sekä taka-akselirakenteiden osalta. Auto onkin ollut Timo Herstin omistuksessa aikaisemmin.
Auton merkki/malli La Salle toimi Cadillacin rinnakkaismerkkinä samassa yksikössä vuosina 1927-1940, jota johti Alfred P. Sloan. Hänen La Salle ideansa lähti ajatuksesta, että kadunmiehelläkin tuli olla mahdollisuus ostaa itselleen Cadillac. Idealla oli myös taloudellinen merkitys, sillä Sloan oli pistänyt merkille, että eri automerkit esittelivät uudet mallinsa vuoden välein. La Salle yksikön tarkoitus oli toimia Cadillacin omien mallien ohessa, jolloin Cadillacia pystyttiin myymään isommalla volyymilla. Nimi La Salle juonsi juurensa ranskalaisesta seikkailijasta Robert De La Sallesta.
General Motorsilla, jonka konserniin useat tuntemamme amerikkalaiset automerkit tuolloin kuuluivat, La Sallea suunnittelemaan palkattiin Harley Earl. Earl osoittautui vuosien aikana varsinaiseksi kynämieheksi, sillä hän oli vastuussa suurimmasta osasta GM:n mallien suunnittelussa. Mies pääsikin tekemään yli 30-vuotta kestäneen uran GM:lla.
La Salle:n suunnittelussa käytettiin myös apuna Lawrence P. Fisher nimistä veikkosta, joka halusi La Sallen edustavan amerikkalaisesta muotoilusta poikkeavaa suuntaa. Fisher oli ilmeisesti erityisen mieltynyt Espanjalais-Sveitsiläiseen muotoiluun, sillä mallia La Salle:en otettiin hienostomerkki Hispano-Suizasta useallakin eri tavalla. Värikartasto muutettiin siten, että tuolloisten yleisvärien mustan ja sinisen oheen tarjottiin jopa kolmivärisiäkin vaihtoehtoja. La Salleihin ilmestyi myös mystiikkaa herättävä merkki LaS, joka toimi hatunnostona Hispano-Suizan suuntaan.
Suosittelemme
Cadillacin tehtaalla La Salle autoihin asennettiin Cadillacin omia moottoreita, kuten Ninety Degree V-8 sekä monobloc V8. Ninety Degree V8 oli ilmeisen tehokas moottori. Vuonna 1927 sillä ajettiin eräällä radalla 153.2km/h. Tuona vuonna järjestetyssä Indianapolis 500:ssa ajettiin parhaimmillaan 156.9km/h.
Suuren Laman aikoihin 1930-luvun taitteessa useat merkit GM:lla kohtasivat myynnillisiä ongelmia. Tällöin Cadillac menetti myös asiakkaita kun ihmiset yrittivät venyttää nyörejä saadakseen ostettua esim. edullisemman La Sallen. Myös La Sallen myynnit romahtivat yli 22000 kpl:sta alle 3300 kpl:een vuosien 1929 ja 1932 välillä. Vuoteen 1934 tultaessa La Salle oli pysynyt jaloillaan, ehkäpä sen muotoilullisuuden ja Cadillaciin liitettävyyden vuoksi. Tuolloin edelleen firmassa työskennellyt Harley Earl suunnitteli autoihin elegantin ja tunnusomaisen jäähdytys säleikön. Näihin aikoihin eri automerkeillä oli ilmeisesti alettu ymmärtämään muotoilun päälle enemmänkin sillä tunnusomaisia säleikköjä syntyi useallakin merkillä huom. esim.Fordin A -malli sekä Tudor.
Cadillacin onnistui pitää La Salle myynnillisesti pois hälyyttävältä tasolta, mutta silti 1936 myynti ei ollut huimaa. Tähän saattoi myös vaikuttaa olennaisesti muiden merkkien, kuten nopeasti kehittyneen Detroitin automekassa valmistetun Packard One-Twentyn myynti, joka oli lähtenyt huimaan nousuun 1935. Toinen kilpailija tuli Lincoln-Zephyristä, joka oli varsin kompakti automalli. Cadillacilla herättiin La Sallen suhteen liian myöhään, vaikka myynnit 1937 olivatkin nousseet. Viimeisimpinä vuosinaan 1939-41 La Sallen muotoilu oli lähentynyt Cadillacia. Merkille tunnusomainen kapeampi jäähdytys säleikkö otettiin esimerkiksi käyttöön. 1941 Cadillacilla oli suunniteltu kolmekin uutta mallia Series 61,62 ja 63, joissa kaikissa oli käytetty myös muiden GM merkkien osia. Se syy miksi La Sallen teko päätettiin lopettaa, onkin mysteeri, sillä mikä tahansa näistä kolmesta suunnitellusta mallista olisi voinut olla uusi La Salle.
Kuka tietää, ehkäpä aikaisemmat Packardin myyntiluvut olivat liikaa tai se, että Cadillac halusi panostaa enemmän itse Cadillac malleihinsa.
Kimmo Kinnusen Cadillac La Salle 1937:n sisusta on kustomoija Timo Herstin käsialaa. Puupanelointi kruunaa auton sisustan. Tästä autosta suorastaan huokuu nostalgisuus.
