Vuonna 1983 esitelty Fiat Uno peri italialaismerkin mallistossa suositun 127:n paikan. Tarkoituksenmukaisen kulmikkaasti muotoiltu pikkuauto kohosi yhdeksi luokkansa suurimmista menestystarinoista, ja Unoja ehdittiin valmistaa 1990-luvun puoleenväliin mennessä yli kuusi miljoonaa kappaletta. Suurinta osaa Unoja vauhditti pieni neloskone, josta irtosi vain noin 50-60 heppaa. Malliston huipulla keikkui kuitenkin 1,3- tai 1,4-litraisella ahdetulla nelosella vauhditettu Uno Turbo, jossa oli parhaimmillaan jo 118 hevosvoimaa.
Turbo-Uno kulki näillä voimavaroilla varsin iloisesti, koska auto oli vielä hyvin kevyt nykypikkuautoihin verrattuna. Ahdetuilla Unoilla on ajettu niin rallia kuin rataakin, mutta kiihdytyskilpurin aihioksi Fiatia ei ihan heti keksisi ottaa. Tällainen rakennelma on kuitenkin kiertänyt Euroopan kiihdytyssuoria jo usean vuoden ajan, ja auto on kaiken huipuksi edelleen etuvetoinen alkuperäisen tehdas-Unon tavoin.
Uno sai vuonna 1989 faceliftin, jossa pikkuauton nokkaan ja perään tuotiin vaikutteita tuolloin tuoreesta Tipo-isoveljestä. Kiihdytys-Uno on rakennettu facelift-version koriin, eli takaluukun kansi on alkuperäistä korkeampi ja keula hieman viistompi. Kilpurin tunnistaa edelleen Unoksi korin perusmuodoista, mutta muuten moni asia on mennyt uusiksi. Takalokasuojiin on integroitu hillityt levikkeet, ja edessä levityksillä on mittaa vielä paljon enemmän muhkeiden kiihdytyssliksien mahduttamiseksi niiden alle. Pakoputki työntyy brutaalisti ulos keskeltä etulokasuojaa, ja peräpäätä koristaa iso takasiipi wheelie barsien ja jarruvarjon ohella.
Konehuoneessa majailee kuulemma alun perin 1,5-litrainen nelonen, joka on lainattu Lancia Deltasta. Kone on nyt porattu 1,6-litraiseksi, ja se saa lisätehoa massiivisesta turbosta. Potkua irtoaa ahtimen ansiosta peräti 600 heppaa, ja mylly kiekaisee turbosta huolimatta yli 9000 kierrosta minuutissa. Vaikka kiihdytys-Uno raapii edelleen vain edestä, voima välittyy leveiden sliksien kautta asfalttiin hämmästyttävän tehokkaasti ilman pahempia vetelyjä.
Auto käväisi äskettäin Wide Open Spring National 2019 -nimisessä tapahtumassa, jossa se kulki melkoista kyytiä. Kellot pysähtyivät varttimaililla 9,4 sekunnin aikaan, ja loppunopeudeksi mitattiin 258 km/h. Kymmenen sekunnin maagisen rajan alittaminen 400 metrin kiihdytyssuoralla ei onnistu edes useimmilta hyperautoilta, joten kyseessä on todella kova suoritus etuvetoiselta pikkuautolta. Tieliikenteeseen tällä Unolla ei ole tietysti enää mitään asiaa, mutta kiihdytyssuorilla se kiusaa tehokkaasti isompiaan.
Suosittelemme
