Moni suomalainen suuntaa kulkunsa Aurinkorannikolle joko talveksi tai ihan pysyvästi. Costa del Sol houkuttelee paitsi suosiollisen ilmaston, niin myös edullisemman elämisen ansiosta. Costa del Solin suomalaisin kohde on Fuengirola, jossa asuu tuhansia suomalaisia.

Myös toimittajanretku lähti monien muiden tavoin hakemaan valohoitoa kaamoksen keskelle aurinkorannikolta. Tätäkään reissua ei tehty ilman autoa, vaikka moni lomalainen ottaa kentältä taksin, ajaa sillä hotellille ja liimautuu ensimmäiseen rantabaariin. Jokamies ei toimi niin, vaan hakee vuokraamosta auton alle, ja lähtee tutustumaan lähiympäristöön. Etenkin sesongin ulkopuolella autot ovat naurettavan hintaisia, ja esimerkiksi BMW-seiskasarjalainen olisi irronnut alle alta seitsemän sadan kahdeksi viikoksi. Auton valinnassa kannattaa huomioida muutama asia.
Costa del Sol suosii isoa autoa
Suuri auto toimii rannikolla mainiosti. Tiet ovat leveitä, hotellien ja ostoskeskusten parkkipaikat yleensä kohtuullisen tilavia, ja iso auto on tietysti moottoritielle se mukavin vaihtoehto. Jos siis et aio poistua rannikolta, niin järeä katumaasturi tai iso sedan toimii hyvin.

Sen sijaan sisämaan kyliä koluava arvostaa auton pientä kokoa. Kaupunkeja ei ole tehty isojen autojen ehdoilla, joten kompakti auto on helpompi ohjattava kapeilla kujilla, vanhoissa parkkihalleissa ja kadunvarteen pysäköitäessä.

En silti suosittele kaikkein edullisinta autoa. Niistää uupuu lähes poikkeuksetta peruutuskamerat ym. ajoa helpottavat vimpaimet, jotka kompensoivat hieman suurempaa kokoa. Muutaman kympin lisäpanostuksella mukana seuraa yleensä myös cruise ja automaattivaihteet. Itsellä on ollut alla lähinnä keskikokoista kalustoa, esimerkiksi VW Golf, Opel Astra ja Peugeot 308. Alempi keskiluokka on toimiva kompromissi.
Suosittelemme
Costa del Solin mäissä tarvitaan tehoa
Pienintä luokkaa vastaan puhuu myös tarvittava moottoriteho. Liittymärampit ovat yleensä lyhyitä tai puuttuvat kokonaan, joten 80 km/h nopeuteen pääseminen nopeasti helpottaa ajoa. Etenkin ruuhka-aikoina liikenteeseen liittyminen on muutoin hankalaa.

Maasto on mäkistä, joten täydellä kuormalla pikkuautot hyytyvät nousuihin. Ainakaan ohittamisesta on turha haaveilla vuoren rinnettä noustessa. Maksullisilla teillä 120 km/h nopeusrajoitus on lähinnä ohjeellinen (170 km/h cruisessa ajellen aika moni ajaa ohi), joten vaikkapa 160 km/h marssinopeuden ylläpito muuallakin kuin tasaisella vaatii säästökiesiä suurempia voimavaroja.
Costa del Solin liikennekulttuuri eroaa suomalaisesta
Espanjassa ajetaan eikä arvota. Sääntöjen pilkuntarkka noudattaminen ei kuulu asiaan. Muut tielläliikkujat huomioidaan ja tilaa annetaan nopeammille automaattisesti. Vastaavasti kun itse antaa tilaa, niin ohi mennään reippaasti. Liikenne ei kuitenkaan ole vaarallista, ja kevyt liikenne huomioidaan esimerkillisesti. Nelikaistaisella rantatiellä on runsaasti pyöräilijöitä, jotka saavat ajaa rauhassa.

Nopeusrajoitukset ovat suomalaiseen malliin tottuneille kohtuullisen järkevällä tasolla, mutta niiden mukaan ajava on yleensä tientukkona. Rajoitus ylitetään yleisesti 10-30 km/h verran taajaman ulkopuolella ja viisainta on ajaa liikennevirran mukaan. Vasemmalla kaistalla ei missään nimessä körötellä Suomen malliin, vaan jos joku liimautuu perään, niin tilaa annetaan (ja sitä saa) nopsasti mikä onkin kohteliasta.

Nopeusratsioihin en ole törmännyt lainkaan, ja pelottelu sakottamisesta pientenkin ylitysten kohdalla on höpöpuhetta. Poliisi ajaa itsekin ripeästi ja suhtautuminen ylinopeuksiin on rentoa, ainakin niin pitkään kun ajaa muun liikenteen rytmissä. Kameravalvonnasta ilmoitetaan liikennemerkein. Malagan ja Marbellan välillä on kaksi keskinopeusvalvontamittausta, joten merkin nähtyään kannattaa seuraava 5 km ajella kutakuinkin rajoituksen mukaisesti. Automaattivalvonnan sakot löytävät tiensä kotisuomeenkin – kokemusta on!
Paikallisten kertoman mukaan maksuteillä ei valvota nopeuksia, vaan vapaa nopeus ns. sisältyy hintaan. Kyltin osoittaman 120 km/h sijaan ajetaan yleensä 130-180 km/h nopeuksilla. Maksutiet ovat erinomaisessa kunnossa eikä niillä ole ruuhkia, joten matka sujuu. Tietulli sujuu sopivasti lähimaksulla, tosin mukana on hyvä olla pari eri pankin korttia, koska toimivuus ei ollut kaikilla korteilla täysi 100%.

Liikenneympyrässä ajaminen lienee suomalaiselle kaikkein vaikein rasti. Kaistoja on kotimaisista ympyröistä poiketen useita, yleensä 2-3, ja poistumiskaisteja parhaimmillaan toistakymmentä. Reunimmainen kaista on tarkoitettu seuraavasta pykälästä poistumiseen, joten suoraan tai vasemmalle jatkavien on syytä ajaa rohkeasti sisemmälle kaistalle. Ympyrässä vilkutetaan sinänäsä loogisesti sinne, minne on autoa ajamassa. Esimerkiksi ympyrästä vasemmalle kääntyvä vilkuttaa ensin vasemmalle, ottaa vilkun pois suoran poistumislinjan saatuaan ja lopuksi vilauttaa vilkkua oikealle. Suomen tapaan ei kannata missään nimessä vilkuttaa, koska silloin jää muiden alle. Homman kyllä oppii, vaikka alkuun töötti todennäköisesti soikin.