Sierra Nevadan vuoriston juurella sijaitseva Granada on yksi Andalusian suosituimmista turistikohteista maailmankuulun Alhambran palatsin ansiosta. Kaupunki sijaitsee Rondan tapaan noin tunnin ajomatkan päässä sisämaassa, ja Malagasta ajomatkaa kertyy vajaat 150 km vähän reitistä riippuen. Vaikka kaupunki ei ole suomalaisten perinteisiä kohteita, kannattaa siellä poiketa!
Costa del Sol – Granada kahta reittiä
Päätimme jälleen napata kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja tutkia saman tien kaksi eri reittiä. Menomatka ajettaisiin pitkin rannikkoa ja koukattaisiin Motrilista pohjoiseen pitkin Sierra Nevadan vuoristoa myötäilevää moottoritietä. Takaisin palattaisiin sisämaan kautta parikymmentä kilometriä säästävää reittiä pitkin.
Aurinkorannikon lomakylät jatkuvat Malagasta itään ja täyttävät rannikkokaistaleen katkeamattomana ketjuna. Moottoritie A7 kulkee ylempänä mäessä, ja sieltä avautuu upeat näkymät alas rannikolle (ainakin matkustajalle). Reitti on vaihteleva tien mutkitellessa, ja siltojen ja tunnelien vaihtelun rytmittäessä ajoa. Tämä reitti suorastaan huutaa kuskin ohjattavaksi kunnon Gran Turismoa, joten anna mennä jos vain lompakossa on voimaa (pers’aukinen toimittajanretku tyytyi Astraan).
Motrilia kohti mennessä rakennukset harvenevat ja loma-asuntojen sekaan alkaa tulla ensin pienempiä ja lopulta massiivisempia kasvihuonekyliä. Täältä se tomaatti tulee! Aikataulusta ja mielenkiinnosta riippuen kannattaa ajaa jonkin matkaa rannikon pienempiä serpentiiniteitä. Esimerkiksi Nerjan seuduilla on hyvä tilaisuus vaihtaa pienemmälle tielle ja käydä tutustumassa kuuluisiin luoliin aikataulun antaessa myöten.
Motrilin jälkeen tie kääntyy ja alkaa nousta jyrkästi ylös vuorille kohti 700 metrin korkeudessa sijaitsevaa Granadaa. Kuljettajan leuka napsahtaa moneen kertaan sekä maisemia että insinööritaidonnäytteitä ihaillessa. Tie kulkee moneen kertaan pitkin korkeita siltoja tai rinteeseen tehtyjä pengerryksiä, että on pakko skarpata jottei luule ajavansa videopelissä. EU-rahaa on lapioitu tähän tiehen niin paljon, että jokaisen suomalaisen veronmaksajan velvollisuus on käydä ajamassa tämä pätkä.
Suosittelemme
Granadassa riittää nähtävää
Granaattiomenan mukaan nimetty kaupunki levittyy laajalle tasangolle Darron- ja Genil-jokien yhtymäkohdassa Sierra Nevadan vuorten noustessa horisontissa. Metropolialueella asuu kaikkiaan puoli miljoona asukasta. Kontrasti lähiöiden ja historiallisen keskustan välillä on suuri.
Hotellin valinta juutalaiskorttelista aivan kaupungin keskustan nähtävyyksien tuntumassa osui kerrankin nappiin. Edullisesta hinnasta huolimatta 1600-luvun rakennuksessa sijaitseva hotelli tarjoaa kerrankin oikeasti uniikin elämyksen. Bonuksena parkkihallin labyrintti toimii tiukkana ajoharjoitteluratana. Jokamies suosittelee https://www.hotelgaranat.com/
Alhambra on nähtävä
Kaupungin ykkösnähtävyys on Alhambra ja sen viereinen puutarha Generalife, joissa saa kulumaan nätisti vaikka koko päivän. Päällepäin hieman vaatimaton palatsi on sisäpuolelta niin pieteeillä koristeltu, että sitä ei turhaan pidetä islamilaisen arkkitehtuurin huippuhetkenä.
Alueella sijaitsee kaikkiaan puolenkymmentä eri palatsia, joista suurin osa on maurien ajalta. Reconquistan jälkeen kaupunki palautui kristityille, ja vuonna 1526 Kaarle V rakennutti muurien sisällä oman renessanssipalatsinsa, joka tosin ei koskaan valmistunut. Alhambran moskeija oli todennäköisesti alueen suurin rakennus, mutta se purettiin Santa Maria de Alhambran kirkon tieltä 1500-luvun puolivälissä.
1600-luvulla alue päästettiin ränsistymään ja vasta 1870 se julistettiin kansalliseksi muistomerkiksi ja alettiin pitkälliset kunnostustyöt. Hyvä niin, koska Alhambra on ainoa hyvin säilynyt keskiaikainen muslimipalatsi.
Granada jalkapatikassa
Granadassa on pakko nähdä myös massiivinen keskustaa hallitseva katedraali (joka sekin on rakennettu aiemman moskeijan paikalle). Granadan katedraalin rinnalla Länsimetro ja jopa Olkiluodon kolmosyksikkö ovat nopeita projekteja, koska tätä komistusta rakennettiin peräti 181 vuoden ajan – eikä silti tullut valmista! Vuonna 1518 rakennustyöt goottilaistyylisten piirustusten voimin startannut Enrique Egasin joutui sivuun ja suunnitelmat päivitettiin paremmin vallitsevan renessanssiajan henkeen paremmin sopiviksi kun arkkitehdiksi vaihtui seuraavien neljän vuosikymmenen ajaksi(!) Diego de Siloe (joka haki vaikutteita ennen kaikkea italiasta). Muutama kokki ehti välissä hämmentää soppaa kunnes Alonso Cano täräytti julkisivuun pikkuiset barokkivaikutteet, mutta harmillisesti rahat ja aika loppuivat ennen kuin kaksi suunniteltua 81 metrin korkeuteen kurkottavaa tornia ehdittiin rakentaa…
Katedraalista selvittyään voikin lähteä talsimaan jokivarteen ohi Plaza Nuevan ja ihailla ylhäällä mäellä sijaitsevaa Alhambraa, joka etenkin iltaisin on näyttävän näköinen. Jokivarressa on reilusti sopivia taukopaikkoja joen molemmin puolin. Rannikon ravintoloista poiketen täällä ei puhuta yleisesti englantia, hinnat ovat edullisemmat ja parin euron viinilasin seuraksi kiikutetaan runsas tapaslautanen.
Ruokailupaikaksi hotellissa suositeltiin suhteellisesti korkeammasta hintatasosta huolimatta maurilaiskorttelin ravintoloita, ja vinkkiä kannatti noudattaa: ruoka oli herkullista.
Granadan paras näköala
Sen sijaan parhaasta näkymästä Granadaan olen eri mieltä kuin paikallinen konsensus. Pienen seikkailun jälkeen löysin itseni korkealta Generalifen itäpuoliselta kukkulalta, josta aukeaa hämmästyttävä näky yli palatsin. Kartasta paikka löytyy hakusanoin Silla de Moro, mutta reitti vaatii kokeilua, koska Alhabran parkkipaikan viereinen tie on tukittu portein.
Ei hätää, koska jatkamalla vastakkaiseen suuntaan ohi hautausmaan pääsee mainiosti autolla kapeaa soratietä halki oliivilehtojen, ja seikkailijaa siunataan vielä henkeäsalpaavilla näkymillä Sierra Nevadan vuorille. Ihan viereen ei pääse täältäkään, mutta kymmenen minuutin reippailu vie kaupungin upeimmalle näköalapaikalle. Tätä ei heti unohda.
Paluumatka Malagaan sisämaan reittiä ei ole lähellekään yhtä kuvauksellinen kuin menomatka rannikolla. Moottoritie länteen kumpuilee sekin nätisti, mutta maisemat eivät vain vedä vertoja Sierra Nevadalle. Ei siis menetä maisemien puolesta juuri mitään, vaikka lähtisikin matkaan vasta auringonlaskun jälkeen, ja bonuksena välttyy auringon porottamiselta silmiin. Viimeinen pätkä Villeneuva de Cauchesta kannattaa melkein ajaa maksutietä, etenkin jos on jatkamassa ohi Malagan jolloin säästää matkassa kymmenisen kilometriä. Tie on hyvää ja suoraa, eikä nopeusvalvontaa ilmeisesti tarvitse pelätä, kun 160-170 matkanopeudella paikalliset painoivat vielä vauhdilla ohi. Matka sujuu.
Costa del Sol – Granada kartta
Tässä suosituksemme reitiksi. Menomatka pitkin rannikkoa, jossa voi poiketa Nerjan luoliin niin halutessaan. Nerjan kohdilla rantatien maisemat ovat parhaimmillaan, joten vaikkei luolien koluaminen nappaakaan, niin tässä on mahdollisuus poiketa pienemmälle tielle. Paluumatka on sen verran tylsä, että mitään ei menetä vaikka sen ajaisi yöllä. Pienen ajansäästön vuoksi sisämaan reittiä ei kannata valita, joten ota rantareitti ainakin toiseen suuntaan.
Klikkaa karttaa niin reitti aukeaa suoraan Google mapsissa.
