Vuoden pimeimmät ajat ovat taas käsillä. Lumikaan ei ole alkutalvea vielä juuri valaissut, ja märkä asfaltti laittaa niin kuljettajien kuin autojenkin näkökyvyn kovalle koetukselle.
Näissä olosuhteissa korostuu myös se, että itse kukin käyttää autonsa valoja oikein. Kesäkelillä nykyautoissa on helppo tuudittautua valoautomatiikkaan, jolloin valoisalla säällä palavat ainoastaan päiväajovalot. Useimmiten ledeillä toteutetut päiväajovalot erottuvat kirkkaasti auton keulalta, mutta monessa merkissä on perä kokonaan pimeänä päiväajovalojen yhteydessä.
Niinpä syksyn ja talven hämärässä ei voi välttämättä luottaa edes päiväsaikaan pelkkiin päiväajovaloihin, vaan varsinaisia ajo- ja takavaloja on tarvittaessa käytettävä myös päivällä. Pimeän tullen tätä ongelmaa ei enää pitäisi olla, kun joko kuljettaja tai auton valoautomatiikka napsauttaa varsinaiset ajovalot päälle ja mukana tulevat luonnollisesti myös takavalot.
Tällöin korostuu kuitenkin toinen asia, eli pitkien tai virallisesti kaukovalojen käyttäminen muuta liikennettä häikäisemättä. Niille voi olla tarvetta kaupunkien laitamillakin, jos katuvalaistus ei riitä, mutta erityisesti syksyisillä ja talvisilla maantietaipaleilla pitkiä joutuu hyödyntämään toden teolla. Pitkät kannattaa napsauttaa päälle heti kun vastaantulija on tullut kohdattua. Lisäksi täytyy tietysti huomioida, että edellä menevä ei ole niin lähellä, että sinne suuntaan olisi häikäistymisvaaraa.
Monista uusista autoista löytyy tätäkin helpottava toiminto, eli automaattiset kaukovalot. Kun valokytkin on Auto-asennossa ja valoviiksi kaukovaloasennossa, pitkät kytkeytyvät automaattisesti päälle ja pois tilanteen mukaan. Toiminnon herkkyydessä ja nopeusrajoissa on luonnollisesti eroa eri automerkkien ja mallien välillä, mutta pääsääntöisesti tämäkin tekniikka toimii nykyään jo oikein hyvin. Joissakin autoissa esiintyy pientä ylivarovaisuutta pitkille siirtymisen suhteen, ja joitakin on taas päästy moittimaan vastaantulijoiden liiallisesta häikäisemisestä erityisesti moottoritiellä.
Edellä mainittuun tilanteeseen saa apua ns. matriisiledeistä, jotka pystyvät leikkaamaan osan valokiilasta pois vastaantulijoiden kohdalla. Matriisiledit löytyvät jo aika monesta nykyautosta ainakin malliston ylähyllyn versioista, ja vanhempaan kalustoon voi hakea kohennusta lisäkaukovaloista. Viime vuosien trendinä on ollut litteä ledipaneeli. jonka saa asentaa keskelle keulaa vaikkapa maskiin tai puskurin alaritilään upotettuna.
Nykyautojen ledit ovat kuitenkin tuoneet mukanaan sen ongelman, että valot muurautuvat herkästi umpeen lumikelillä. Ledeistä ei tule perinteisempien valojen kaltaista hukkalämpöä lunta sulattamaan, joten kuljettajan täytyy muistaa itse putsata niin etu- kuin takavalotkin. Tilannetta ei auta sekään, että valonpesimet alkavat olla uusien autojen osalta katoavaa kansanperinnettä.
Sumuvalotkin ovat kadonneet lähes kaikista uusista autoista, mutta takasumuvalo on sentään edelleen pakollinen varuste. Sen käyttö valokytkimestä kannattaa opetella hyvissä ajoin, jotta sormi ei ole suussa, kun syksyn sumu iskee yllättäen päälle vaikkapa moottoritiellä. Takasumuvalo voi näissä tilanteissa estää peräänajoja, kun edellä ajava näkyy sumuverhon seasta paljon paremmin kuin pelkät takavalot päällä liikkuva auto.
